EU-hankkeet tutuiksi: EcoStack-hankkeen fokuksessa maanviljelyn kestävyyden parantaminen ja kemiallisten torjunta-aineiden vähentäminen

Euroopan unionin tuoreessa Pellolta pöytään -strategian tavoitteena on tukea maatalouden siirtymää kohti ympäristö- ja ilmastoystävällisempää tuotantoa. Strategian avulla pyritään esimerkiksi merkittävästi vähentämään tuholaistorjunta-aineiden, ravinteiden ja lannoitteiden käyttöä. EcoStack-hanke (Stacking of ecosystem services: mechanisms and interactions for optimal crop protection, pollination enhancement, and productivity) onkin erittäin ajankohtainen, sillä sen tavoitteena on tuottaa maatalouteen käytäntöjä, jotka hyödyttävät sekä taloudellisesti että ekologisesti niin viljelijöitä, biodiversiteettiä kuin koko yhteiskuntaa.

EcoStack-hankkeen neljä erityistavoitetta ovat:

• Kehittää eri toimijoiden välistä yhteistyötä: hankkeessa tuotetaan ja jaetaan tietoa kestävän kasvintuotannon tarpeista sekä ratkaisuista viljelijöiden, asiantuntijoiden, päättäjien, teollisuuden sekä tutkijoiden välillä.
• Arvioida ja optimoida tuholaisten luontaisten vihollisten ja pölyttäjien tarjoamia ekosysteemipalveluita (esim. puukujanteet ja kukkakaistat).
• Suunnitella ja testata käytäntöjä, jotka tukevat ekosysteemipalveluiden tarjontaa viljelyssä (esim. lajikeseokset, sekaviljely ja kateviljely).
• Kehittää integroituja viljelyjärjestelmiä ja biologisia torjuntamenetelmiä ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävän kasvintuotannon edistämiseksi.

Hankkeessa näitä teemoja lähestytään molekyylitason tutkimuksesta aina maisematasoon asti. Turun yliopiston tutkimusryhmä keskittyy tutkimaan entomopatogeenisten sienten käyttöä rapsin kasvinsuojelussa ja erityisesti rapsille mittavia vahinkoja aiheuttavien kirppojen ja rapsikuoriaisten biologisessa torjunnassa. Maaperässä elävät entomopatogeeniset sienet tarttuvat hyönteisiin ja voivat jopa tappaa isäntänsä. Tutkimusryhmän tavoitteena on selvittää, voisivatko entomopatogeeniset sienet kasvaa rapsissa endofyytteinä ja siten auttaa tuholaisten torjunnassa aiheuttamatta kuitenkaan haittaa esimerkiksi ekosysteemipalveluita tuottaville pölyttäjille.

Napolin yliopiston Federico II:n koordinoimaan hankkeeseen kuuluu 24 toimijaa 13 maasta. Myös Suomesta mukana on useampi toimija. Varsinaissuomalainen kumppani hankkeessa on Turun yliopisto ja sen Biodiversiteettiyksikkö, jossa hanketta vetävät professori Kari Saikkonen ja erikoistutkija Anne Muola. Hankkeen kokonaisbudjetti on yli 10 miljoonaa euroa, josta Turun yliopiston osuus on noin 350 000 €. Rahoitus tulee Horisontti 2020 -ohjelmasta, jonka kautta tuetaan erilaisia tutkimus- ja innovaatiohankkeita ympäri Eurooppaa.

Ensimmäisiä tuloksia voidaan odottaa pian

Parhaillaan hanke on lähestymässä puolimatkaa. Koronaviruksen värittämä kevät on kuitenkin vaikuttanut hankkeen edistymiseen ja hankaloittanut hankkeen toisen kenttäkauden etenemistä. Tämä tuli esimerkiksi Turun yliopiston osahankkeessa vastaan, kun yliopiston tilat suljettiin ja laboratorioihin pääsy oli rajallista.

Pääpiirteissään hanke on kuitenkin edennyt suunnitelmien mukaisesti, ja tuloksia alkaa tulla. EcoStack-hankkeen nettisivuja ja sosiaalisen median kanavia kannattaakin pitää silmällä. Myös ensimmäisiä EIP-abstrakteja on jo julkaistu EIP-AGRI -sivustolla. Abstrakteilla välitetään tietoa hankkeiden tuloksista selkokielisessä muodossa. Niillä pyritään myös kannustamaan tiedonvaihtoon. Hankkeesta ja sen paikallisista tuloksista tiedotetaan eri kielillä, myös suomeksi (katso lisää esimerkiksi ProAgrian sivuilta). 

Houkutteleva ryhmä innosti lähtemään mukaan hankkeeseen

Päätös lähteä hankkeeseen tehtiin tutkijayhteisöstä tutun koordinaattorin otettua yhteyttä ja kutsuttua mukaan, kertovat Kari Saikkonen ja Anne Muola. Tutkijoiden tieteellisten kokousten ja julkaisutoiminnan kautta aikaansaaduilla verkostoilla on suuri merkitys. Verkostojen kautta hankkeen koordinaattori löysi myös Turun yliopiston tutkimusryhmän.

Mukaan hankkeeseen houkutteli aiheen mielenkiintoisuus ja ajankohtaisuus mutta myös koordinaattorin sekä muiden kumppanien aiemmat tieteelliset ansiot. Hanke vaikutti mielenkiintoiselta myös tulevien mahdollisuuksien kannalta.

Tärkeää Muolan mukaan on myös ideointiprosessi ja hankkeen rakentaminen erityisesti kumppanien välisen toimivan kommunikaation pohjalta. Jotta hanke onnistuu, on kaikkien oltava tietoisia omasta roolista ja tehtävien jaosta. ”Hakemusprosessissa kommunikaatio on hirvittävän tärkeä asia. Kaikkien partnereiden on oltava tietoisia kehyksestä, jossa hanketta rakennetaan sekä siitä, mitkä ovat eri tahojen tehtävät, mitkä ovat tavoitteet ja mitkä ovat aikataulut,” korostaa Muola.

Hankehakemuksen työstäminen eteni sujuvasti, ja aiesuunnitelmasta edettiin nopeasti hyväksi hakemukseksi, mikä myös lisäsi luottamusta hankkeessa mukana olemiseen. Ensimmäinen haaste ilmeni rahoituspäätöksen tultua, sillä hankkeen koordinaattori vaihtui ja joitakin tehtäviä jouduttiin jakamaan uudelleen. ”Tutkimukseen liittyviä tehtäviä jouduttiin uudelleenjakamaan ja -organisoimaan. Tilanne eli aika paljon, mikä aiheutti jossain määrin hämmennyksiä ja epäselvyyksiä. Niistä on selvitty hyvin yhtä köyttä vetämällä”, kertoo Muola.

Onnistuneen Horisontti 2020 -hankkeen avaimia

Yhteistyö konsortion sisällä saa Saikkoselta kehuja. Hankkeen koordinaattori Napolin yliopistosta on pyörittänyt vaikuttavalla otteella hanketta, joka jo pelkästään kokonsa puolesta on haastava. Taitava ja osaava koordinaattori onkin onnistuneen hankkeen kannalta avainasemassa.

Lisäksi on hyvä tuntea mukana olevien tutkimusryhmien osaamisalat ja vahvuudet, painottavat Saikkonen ja Muola. Osa hankekumppaneista on usein tuttuja aiempien tutkimusprojektien kautta, mutta uusien kumppaneiden osaamisaloihin on perehdyttävä myös. Hankkeen kautta tulevat uudet yhteydet tarjoavat uusia näkökulmia ja voivat hyödyttää sekä hankkeen aikana että mahdollisissa tulevissa hankkeissa.

Yleisenä ohjeena EU-rahoitusta pohdittaessa Saikkonen nostaa esiin hakutekstin tarkan lukemisen. On tärkeää pohtia, onko haun fokus oikea juuri oman tutkimuksen ja hankeidean kannalta. Tällöin hankkeen läpimeno ja rahoituksen saamisen todennäköisyys on suurempi.

Saikkonen toteaa myös, että EU-rahoitushaut ovat usein hyvin kaavamaisia. Tiekartan ja seuraavien askelmerkkien tulee olla aika lailla selvillä jo hakuvaiheessa. Tämä ei aina sovi yhteen tutkimusmaailman ajatuksen kanssa siitä, että onnistunut tutkimus on sellainen, joka lopulta näyttää erilaiselta kuin suunnitelmassa, jolloin hankkeessa on opittu uutta.

”Jos miettii, lähteekö mukaan tällaiseen suureen konsortioon vai ei, niin henkilökohtaisesti näen, että kyllä kannattaa. Siitä huolimatta, että monitieteisissä hankkeissa tulee kommunikaatiovaikeuksia ihan sen takia, että asioista puhutaan eri käsitteillä tai termeillä, niin se yleensä haastaa omaa toimintaa”, kannustaa Saikkonen.

On myös hyvä pohtia, saako omalta organisaatiolta riittävästi tukea hakemuksen valmistelun suhteen, erityisesti mikäli harkitsee koordinaattoriksi lähtemistä. Tärkeää on myös pohtia toisen koordinoiman hankkeen kohdalla tämän taustatahon tukipalveluita. EcoStack-hankkeessa oli etukäteen tiedossa, että Napolin Federico II yliopistolla on hyvät valmiudet hankevalmistelussa. Hankkeessa on mukana myös useita brittiläisiä kumppaneita, joilla on osaamista hakemuksen muotoilusta.

Saikkonen ja Muola kannustavat lähtemään suureen konsortioon. ”Jos miettii, lähteekö mukaan tällaiseen suureen konsortioon vai ei, niin henkilökohtaisesti näen, että kyllä kannattaa. Siitä huolimatta, että monitieteisissä hankkeissa tulee kommunikaatiovaikeuksia ihan sen takia, että asioista puhutaan eri käsitteillä tai termeillä, niin se yleensä haastaa omaa toimintaa”, kannustaa Saikkonen. Suurempi konsortio on myös tarjonnut mahdollisuuden tarttua uusiin tutkimuskysymyksiin. Tämä laajentaa omaa tutkimuksen tekemistä ja toimii astinlautana tulevaisuudessa.