Torstaina 27.8. vietettiin Itämeripäivää, jonka aikana kaikissa Turun kaupungin kouluissa ja päiväkodeissa tarjoiltiin lähikalaa yhtenä ateriavaihtoehtona. Yhteensä 60 000 annosta lähikalaa maistui oppilaille yli sadassa koulussa ja päiväkodissa eri puolilla maata. Lähikalan toivotaan jäävän pysyvästi koulujen ruokalistoille.

Kuva: Antti Nuortimo. TSYKin Merilukion miehistö osallistui Itämeripäivän Pulahdus-tempaukseen Lokki-alukseltaan. Vettä kölin alla oli sata metriä, kun koko miehistö kapteenia lukuun ottamatta hyppäsi Itämereen Kökarin länsipuolella.

Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukio haastoi keväällä kaikki Suomen koulut syömään Itämerta puhtaaksi 27.8. vietettävänä Itämeripäivänä. Haaste syntyi halusta tehdä entistä enemmän töitä Itämeren ja Saaristomeren hyvinvoinnin eteen. Lähikalan syöminen vähentää Itämeren rehevöitymistä poistamalla fosforia vedestä.

Kaikkiaan yli sata koulua ja päiväkotia ympäri Suomen tarttuikin TSYKin lukion haasteeseen. Turun lähikuntien lisäksi mukaan lähti kouluja muun muassa Vaasasta, Jyväskylästä, Tampereelta, Lappeenrannasta, Imatralta, Uudestakaupungista, Kokemäeltä ja Helsingistä.

Päivän aikana koulujen ja päiväkotien ruokaloissa maisteltiin noin 60 000 lähikalasta eri tavoin valmistettua pihviä, pullaa tai puikkoa. Niiden fosforimäärä vastaa yhteensä 73 500 kiloa levää. Arviolta tämä verran Itämeri puhdistui fosforitaakastaan kertatempauksella. Hyöty kertautuu, sillä lähikalan syöminen tukee samalla paikallisia yrittäjiä ja kalastajia.

”Kalapihvit ovat ihan fine”

‒ Alun perin suunniteltua silakkapihviä emme valitettavasti toimittajalta saaneetkaan toimitusongelmien vuoksi. Onneksi päästiin hyvään yhteistyöhön Martin kalan kanssa ja saatiin heidän valmistama järvikala-pinaattipihvi tarjolle, kertoo palvelujohtaja Sanna Malaska Arkealta.

Ruokalan pöydässä maistelevat kala-ateriaansa Ronja Liukas, Lauri Mattila ja Suvi Peltonen.

Mielestäni tämä on ihan hyvää, vaikka aika moni kammoksuukin kalaa. Moni sanoi kuitenkin, että mennään nyt kerrankin syömään, kun tehdään tällainen haaste, kertoo Liukas.

‒ Ruuassa ei ole mitään valitettavaa, ihan fine. Olen tottunut syömään kalaa ja kasvisruokaa, Mattila toteaa.

Myös Suvi Peltoselle ateria maistuu.

‒ Syön ehkä kaksi kertaa viikossa kalaa. Haaste on ideana ihan hyvä, saadaan ihmiset syömään enemmän kalaa.

TSYKin lukion opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtaja Pessi Pihlajamaa on vasta menossa syömään.

‒ Kyllähän sitä kalaa pitää maistaa hyvän asian puolesta. Itämerta tulee suojella, se on meille niin iso osa varsinkin täällä Turussa, mutta myös muualla.

Syömällä lähikalaa puhdistat Itämerta

Ensin TSYKissä suunniteltiin ruokalistalle silakkapihvejä. Toimitusvaikeuksien vuoksi tarjoiltiin kuitenkin järvikalaa, mikä ensi alkuun hämmensi opiskelijoita.

‒ Pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta järvet laskevat Itämereen. Kun syödään merikalaa, poistetaan Itämeressä jo olevaa fosforia. Ja kun syödään kalaa valuma-alueilta, estetään lisäfosforin valuminen tänne Itämereen, selvittää biologian ja maantieteen lehtori Katja Tauriainen.

Itämeren pohjassa ovat valtavat fosforivarannot.  Jos meren tai järven pohjassa oleva fosfori joutuu hapettomaan tilaan, alkaa se liueta takaisin veteen ja vesistö ryhtyy ikään kuin lannoittamaan itseään pohjasta käsin.

Koska kasviplankton ja muut levät ottavat ravinteita vedestä, päätyy fosfori sitä kautta eläimiin ja esimerkiksi silakkaan.

‒ Kasveille fosfori on kriittinen tekijä, ne tarvitsevat sitä kuumeisesti. Kun fosforia joutuu veteen vähänkin, tuottaa se tosi paljon leväbiomassaa. Pienenkin fosforimäärän ottamisella pois vedestä on lopulliseen levämassaan iso vaikutus, vakuuttaa Tauriainen.

‒ Yksi silakkapihvi, jossa on kaksi silakkaa päällekkäin, vähentää käytännössä noin kilon verran levämassan syntyä meressä. Fosfori on ravinne, jonka vaikutus on dramaattinen.

Jokainen voi vaikuttaa Itämeren tilaan

‒ Samantyyppiset ratkaisut, jotka auttavat ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, parantavat myös Itämeren tilaa. Jokainen voi vaikuttaa omilla teoillaan ja ottaa ympäristövastuun ekososiaaliseksi sivistykseksi, Tauriainen muistuttaa.

Monelle merten ongelmista tulee mieleen valtavat jätepyörteet ja roskaantuminen.

‒ Kuitenkin Itämeren rehevöityminen on meillä se kaikkein pahin ongelma. Valtaosa päästöistä tulee pelloilta, joilla tehdään eläimille rehua. Liharavinnon vähentäminen vaikuttaa myös Itämereen positiivisesti.

Tauriainen toivoo, ettei lähikalan syöminen jää vain tempaukseksi, vaan että lähikalasta tulisi pysyvä osa kiertävää kouluruokalistaa.

‒ Tulisi vaikkapa sellaisia kalapullan tai nugetin muotoon laitettuja eineksiä, jotka käyvät kaiken ikäisille oppilaille ja päiväkotilapsillekin hyvin kaupaksi, hän ehdottaa. 

‒ Lähikalan tarjoamisessa suurin haaste ovat toimitusongelmat, koska asiakasmäärä on niin suuri. Lisäksi lähikalan hinta on haasteellinen lounastuotteelle. Silakkapihviä pyritään taas tarjoamaan tulevina vuosina Itämeripäivänä, Sanna Malaska kertoo.

Itämeren tila koulupäivän keskiössä

Itämeripäivänä oli TSYKin lukiolaisille tarjolla monenlaista ohjelmaa. Koulupäivää yhdisti punaisena lankana ilmiöoppiminen, jossa Itämerta ja sen tilaa tarkasteltiin ilmiönä eri oppiaineiden näkökulmista.

Aamu aloitettiin Muumien merkeissä. Opiskelijat avasivat päivän kertoen Tove Janssonin elämästä ja siitä, kuinka hienosti Muumi-tarinat välittävät Itämeren tärkeyden ja merkityksen.

Päivänavauksessa sivuttiin myös TSYKin pitkäaikaista työtä Itämeren hyväksi. Oppilaitos on osallistunut Itämerihaasteeseen eri tavoin jo vuodesta 2008.

‒ Se mitä kouluna voimme tehdä, on jakaa tietoa, perehdyttää opiskelijoita Itämeren ekosysteemiin ja ekologiaan meribiologian kursseilla. Taksvärkkipäivänä olemme keränneet resursseja Pidä saaristo siistinä -ympäristöjärjestön Roska Roopeen, olleet mukana juontamassa Itämeri- ja Saaristomeri-tapahtumia ja syventäneet Itämeriosaamistamme vuosien aikana, kertoo biologian ja maantieteen lehtori Nina Brander.

TSYKin lukio muistetaan Dalskärin vedenalaisen veistospolun rakentamisesta Saaristomeren kansallispuistoon yhteistyössä Metsähallituksen kanssa vuosina 2014-16.  Opiskelijat suunnittelivat ja valoivat veistokset, jotka kiteyttävät nuorten tunteman huolen meren ja ympäristön tilaa kohtaan.

Aamupäivällä opiskelijoille veti meriteemaista luovan kirjoittamisen työpajaa Jaana Kouri Åbo Akademista. Keskipäivällä joukko opiskelijoita kokoontui koulun pihalle paljastamaan HejHylje! -patsaan. Patsaan saaminen koulun pihaan on kiitos ja kunnianosoitus TSYKin tekemästä työstä Itämeren hyväksi.

‒ Tallink Siljan terminaalissa on ollut meidän pysyvä loppuhyljenäyttelymme ja sieltä TSYKin lukiolaiset saivat käydä valitsemassa oman suosikkinsa. He valitsivat Stefan Lindforsin suunnitteleman ja Lotta Eskon yksilöllisesti taiteileman patsaan numero 20, kertoo HejHylje! -projektin pääkoordinaattori Mari Tauler.

Tauler kertoo Kulttuuripääkaupunkivuoden ja Suomi 100 -juhlavuoden aikana tutuiksi tulleiden 180-senttisten HejHylje! -patsaiden herättävän ympäristössään huomiota.

‒ Ne toimivat keskustelun herättäjinä taiteen ja kulttuurin, ja siis iloisenkin asian puolesta. Sitten keskustelu siirtyy aina siihen tärkeään Itämeren suojelutyöhön.

 

Eikä koulupäivän ohjelma päättynyt vielä tähän. Iltakuudelta perinteisellä purjehdusretkellään seilanneet TSYKin merilinjalaiset pulahtivat Itämereen Kökarin länsipuolella.

Syö Itämeri puhtaaksi -haaste tukee hyvin Turun kaupungin ympäristöstrategiaa. Turku on kestävän kehityksen edelläkävijä ja tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2029 mennessä.  

Syö Itämeri puhtaaksi -haasteetta koordinoi STEAM Turku. Haasteessa ovat mukana TSYKin ja STEAM Turun lisäksi John Nurmisen Säätiö, Arkea, Itämeripäivä, Itämerihaaste, Lounais-Suomen LUMA-keskus, Ainutlaatuinen Saaristomeri, Turun Nuorkauppakamari ry ja Opetushallitus.

Teksti ja kuvat (lukuun ottamatta merikuvaa): Lea Froloff