Lokakuun 10. päivä vietettiin Maailman mielenterveyspäivää teemalla ”Kuunnellaan ja kohdataan toisemme”. Turun Nuoret -verkoston syyskuisessa työpajassa esiin nousi sama teema, koska aiheena oli nuorten yksinäisyys ja sen ehkäisy. Turun Nuoret -verkosto haastaa nyt kaikki nuorten kanssa toimijat mukaan Tykkää turkulaisesta! – Turussa ei yhtään yksinäistä vuonna 2030 -kampanjaan, joka käynnistyy 10.11.2020.

Turun Nuoret on verkosto, joka kokoaa yhteen toistasataa turkulaista nuorten ohjauksen parissa työskentelevää ammattilaista. Osallistujat ovat sekä kaupungin että kolmannen sektorin työntekijöitä, joita yhdistää nuorten ohjaus ja halu auttaa.

Turussa nuorten ohjauksen ammattilaisia huolettaa nuorten kokeman yksinäisyyden lisääntyminen, ja siitä johtuvat psyykkiset ja fyysiset ongelmat. Nuoret itse sanovat, että tärkein kysymys olisi: ”Mitä kuuluu?” ja yhtä tärkeää olisi, että kysyjä myös pysähtyisi kuuntelemaan vastauksen.

Yksinäisyys on nostettava esiin, jotta sen puheeksi ottaminen muuttuisi helpommaksi

Yksinäisyys on monen lapsen ja nuoren elämään vaikuttava ja sitä heikentävä kipeä tunne. Tutkimusten mukaan joka viides lapsi tai nuori kärsii vakavasta yksinäisyydestä. Yksinäisyys alentaa itseluottamusta ja lisää riskiä muun muassa tunne-elämän ongelmiin, kuten masennukseen ja ahdistukseen sekä käytöksen häiriöihin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön ja kouluterveyskyselyn mukaan nuorten yksinäisyyden kokemukset ovat lisääntyneet 2000-luvulla. Vallitseva poikkeustilanne sekä lisääntynyt etäopiskelu ja -työskentely ovat omalta osaltaan lisänneet tunnetta yksinäisyydestä ja kuulumattomuudesta.

Turun Nuoret -verkosto järjesti syyskuussa ensimmäisen ”Ei yhtään yksinäistä” -työpajan, joka kokosi runsaasti nuorten kanssa työskenteleviä jakamaan osaamistaan ja kokemuksiaan nuorten yksinäisyydestä.

Syyskuun työpajassa puhuneen kasvatuspsykologian professori Niina Junttilan mukaan yksinäisyys on negatiivinen psyykkinen olotila, jossa ihminen kokee ahdistusta määrällisesti tai laadullisesti puutteellisista ihmissuhteista. Junttilan tutkimuksissa nuoret ovat kuvanneet yksinäisyyttä koko elämää lamauttavana tunteena, joka äärimmillään voi viedä äärimmäisiin tekoihin: ”En jaksa tällaista elämää. Yksinäisyys tuntuu niin pahana kipuna, ettei sitä voi edes sanoiksi luoda. Mä en osaa kertoa muille miltä musta tuntuu, koska kukaan ei ymmärrä. Mua oksettaa, mutta mitään ei tule ulos. Joka aamu vain mietin, että mitä järkeä tässäkin on. Mä olen käytännössä kuollut jo aikoja sitten, joten mitä väliä sillä enää on mitä mä elämälläni teen.”

”Ei yhtään yksinäistä” -työpajaan haastatellut nuoret sekä osallistuneet ammattilaiset ovat kokeneet tärkeänä yksinäisyyden esiin nostamisen, jotta sen puheeksi ottaminen muuttuisi helpommaksi.