Entä jos ei tarvitsisikaan omistaa autoa mutta silti liikkuminen kaupungissa onnistuisi nopeasti ja helposti? 

Artikkeli on kirjoitettu osana neljävuotista EU-rahoitteista CIVITAS ECCENTRIC -hanketta, joka edistää kestävää ja älykästä kaupunkiliikennettä Turussa ja neljässä muussa Euroopan kaupungissa: www.turku.fi/civitas-eccentric.

Artikkeli on myös osa Liikkumisen artikkelit -sarjaa, joka pureutuu ajankohtaisiin liikenteen ja liikkumisen aiheisiin Turussa.

Teksti: Roope Lipasti.

civ_eccentric_logo_full_eu.png
 

CIVITAS ECCENTRIC 2016–2020

Oletetaan, että pitäisi liikkua kaupungin keskustasta toiselle puolelle, kymmenen kilometrin päähän paikkaan, jonne ei ihan suoraan pääse bussillakaan. Aika usein matka taittuisi varmaankin omalla autolla, mutta entä jos olisi toinenkin tapa? 

Entä jos olisi kännykässä mobiiliapplikaatio, joka suunnittelisi matkan ja millä välineillä se tehdään, hankkisi valituille kulkuneuvoille käyttöoikeudet ja ottaisi vielä maksunkin. Siis vaikka niin, että ensin otetaan kaupunkipyörä, sitten hypätään bussiin ja loppumatka painellaan sähköpotkulaudalla.

Tämä on nykyään jo ihan mahdollistakin. Systeemin nimi on MaaS ja se tarkoittaa liikkumista palveluna, kirjainyhdistelmä tulee sanoista Mobility as a Service. 

CIVITAS ECCENTRIC -hankkeessa on selvitetty tätä asiaa yhteistyössä Turun kauppakorkeakoulun tutkijoiden kanssa. Tutkija Milla Wiren kertoo, että he ovat pohtineet erilaisia mahdollisia liiketoimintamalleja MaaSissa ja auttavat selvittämään näkökulmia joita asiaan liittyy:

- Kaupungin täytyy miettiä tuottavatko he itse sen palvelun vai antavatko jonkun muun tehdä se. Toisin sanoen annetaanko yksityisen yrityksen tehdä voittoa julkisesti maksetulla palvelulla, kuten liikennetiedoilla? Ja pitäisikö sen firman ehkä maksaa kaupungille siitä? Toisaalta kaupunkihan hyötyy jos ihmiset alkavat käyttää joukkoliikennettä enemmän. Me siis pohdimme sitä, mitä kaupungin pitää ymmärtää liiketoimintamekanismeista ja miten pitää suhtautua, kun joku haluaa tehdä näillä bisnestä.  

Perusjutut kuntoon 

CIVITAS ECCENTRIC -hankkeen vetäjä Stella Aaltonen kertoo, että Turussa lähtökohdat kaupungin ja yksityisten yhteistyölle ovat hyvät: 

- Turussa on menty joukkoliikenne edellä, ja taustajärjestelmämme on Suomen paras - operaattorit voivat kohtuullisen helposti integroitua siihen. Jo parin vuoden ajan on voinut esimerkiksi junalippua tilatessa ostaa samalla myös jatkoyhteyden, eli fölilipun. Lisäksi meillä tehdään samanlainen sopimus kaikkien yrittäjien kanssa. Se on tasapuolista. 
Toinen esimerkki liikkumispalveluiden hyödyntämisestä voisi olla, että integroitaisiin liikkumista esimerkiksi kulttuuripaketteihin. Siis että kun ostaa vaikka teatterilipun, saa samalla fölilipun.

Tämä onkin nykyään jo mahdollista, mutta ideaa voisi myös laajentaa. 

Aaltosen mukaan perusjuttujen on oltava kunnossa, ennen kuin liikkuminen palveluna voi todella ottaa tuulta purjeisiinsa: 

- Kaupungin näkökulmasta se vaatii avointa dataa, tasapuolisuutta ja lainsäädännöllisen perustan, jotta systeemi voi lähteä pyörimään. Se vaatii meiltä myös sidosryhmäosallistamista ja liiketoimintamalleja – eli sen miettimistä miten edesautetaan ja tuetaan yrityksiä lähtemään mukaan. Tämä kaikki on sitä mitä CIVITAS-hankkeen aikana on tuotu esiin. 

Ja tietenkin tarvitaan sitten niitä konkreettisia kulkuvälineitä, minkä lisäksi niiden pitäisi olla hyvin esillä, niin että kadulla liikkuja näkisi eri kulkumuotojen yhdistämismahdollisuuden. 

Turku kiinnostava kokeilukenttä

Syitä siihen, miksi liikkumista olisi viisasta ajatella palveluna, on Milla Wirenin mukaan monia:

- Yksi on ympäristö. Liikenne saastuttaa, MaaS taklaa näitä ongelmia. Tämä on myös kaupunkisuunnittelun asia: onko pakko tehdä aina vain lisää teitä ja parkkipaikkoja autoille, vai olisiko mukavampaa jos olisi vaikka lähimetsää parkkipaikkojen tilalla. Oletuksena on, että harva erityisemmin nauttii ruuhkassa istumisesta. 

Toinen pointti on yksilön valinnanvapaus. Kaikille ei ole näppärää omistaa autoa. Se on kallis ja siitä pitää maksaa silloinkin kun sitä ei käytä. Ja kolmanneksi asiaa voi ajatella myös yrittäjien näkökulmasta: 

- Jos tapahtuu tällainen iso systeeminmuutos, se mahdollistaa uudenlaista yrittäjyyttä ja uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Toki kolikon kääntöpuolella jotkut firmat myös kärsivät - jos kukaan ei esimerkiksi osta autoja, autoteollisuus kärsii, Wiren selittää. 

Mutta ei asia ole silti ihan yksinkertainen, kuten Wirenkin ihan omasta kokemuksesta tietää, sillä hän katselee asiaa arjessaan Ruskon suunnilta, jossa hän käy hevostallilla 15 kilometrin päässä ja kuskaa ohessa paria lasta - ilman henkilöautoa tai oikeastaan kahta ei yksinkertaisesti pärjää. 

- Juuri tämä on MaaSin haaste Turun kokoisessa pienessä kaupungissa, jossa on myös paljon ympäryskuntia joissa asutus on hajallaan. Uskon, että MaaSin vaikutus jää Turussa lopulta kohtuullisen pieneksi. Vastaavasti ajattelen, että MaaS tulee yleistymään suuremmissa kaupungeissa, joissa on luontevaa ja järkevää liikkua ilman omaa autoa, Wiren sanoo, mutta muistuttaa, että Turku on samalla myös kiinnostava kenttä kokeiluille, sillä täällä on kunnon keskusta, vaikka työssäkäyntialue on hyvin laaja. 

Sopiva kulkuneuvo 

Stella Aaltosen mukaan olennainen kysymys onkin, miten Turun kokoinen kaupunki tekee itsensä niin houkuttelevaksi, että toimijoita tulee tänne. Helppoa se ei ole, sillä iso osa alan yrityksistä ei pärjää taloudellisesti edes Helsingissä. Monenlaista kuitenkin voi tehdä ja kaupunki itse voi toimia esimerkkinä: 

- Kaupunki voisi antaa henkilöstölleen liikkumisohjeistusta, tarjota mahdollisuutta vaikka potkulautojen ja pyörien käyttöön sekä autojen yhteiskäytölle. Meillä on paljon työntekijöitä ja paljon päivittäistä liikkumista – jos kaupunki olisi näiden palveluiden käyttäjä, samalla autettaisiin yrittäjiä pääsemään alkuun. 

Aaltonen muistuttaa, että iso osa ihmisten liikkumisesta on alle kolmen kilometrin matkoja. 

- Se on ihanteellinen pyöräilyetäisyys. Sähköpyörä on tässä myös oikein hyvä – olisikin mainiota jos Ruotsin tapaan sähköpyörien hankintaan voisi saada valtioavustuksia. Terveysnäkökulma on myös tärkeä, väestö ikääntyy vauhdilla. 

Aaltonen penää myös luottamuksen perään: ihmisten pitäisi voida olla varmoja, että löytyy se sopiva kulkuväline vaikka ei sitä itse omistaisikaan: 

- Henkilöautohan on sellainen, joka 93 % ajasta odottaa ja vie lähinnä katutilaa. Sen tilan voisi käyttää paremminkin. Tässä mielessä sähköauto ei ole ratkaisu, sillä se vie tilaa siinä kuin perinteinenkin auto. Pitäisi olla käyttötarkoitukseen sopivia vaihtoehtoja aina tarjolla. Eli pois autokeskeisyydestä ja kannustettaisiin tasapuolisesti eri kulkumuotoihin.

Kuukausimaksu liikkumisesta

Liikkuminen palveluna ei siis ole scifiä vaan olemassa oleva asia, Turussakin: 

- Fölihän on oikeastaan MaaS-ratkaisu jo nyt, joskin julkisen tahon pyörittämä. Fölilippuun voi nimittäin lisätä myös esimerkiksi föllärilipun ja matkan suunnittelukin onnistuu, Wiren kertoo. 

Pidemmällä ollaan kuitenkin Helsingissä, jossa esimerkiksi MaaS Global –niminen yritys on tällä hetkellä suurin. MaaSin ajatus lähti 2014 gradutyöstä ja tematiikka on kehitetty usealla rintamalla – eli suomalaiset ovat tässä ihan kärkeä maailmassa. MaaS Globalin idea on, että liikkumispalveluja voi ostaa eri tarpeisiin. Kertamatkakorvauksena tai vaikka kuukausimaksuina niin, että niihin paketteihin sitten kuuluu erilaisia palveluita. Siis vähän niin kuin kännyköiden puhepaketeissa: kun maksat x euroa saat niin ja niin paljon matkustusoikeutta. 

- Ratkaisujen selkärankana on julkinen liikenne ja se on syy miksi Turkukin on tästä kovasti kiinnostunut. Yritykset tuovat tähän sitten lisänä sen sovelluksen, joka kerää eri kulkuvälineet yhteen: bussit, citypyörät, sähköpotkulaudat, taksit ja niin edelleen. Tällä hetkellä on yksittäisiä ratkaisuja olemassa, mutta vielä ei sellaista yhtä dominoivaa, joka kattaisi kaiken, Wiren sanoo. 

Yksi hankaluus MaaS-palveluissa on niiden hinnoittelu, koska ei toimita yhden firman resursseilla, vaan mukana pitää olla julkinen liikenne, taksit ja niin edelleen – kuka siis saa keneltäkin rahaa ja kuinka paljon? 

Liikkumispaketteja jokaiselle

Käytännössä asia voi mennä vaikka näin: Helsingissä toimivan MaaS Globalin Whim-sovelluksen voi ladata kännykkään ja valita sieltä itselleen sopivan paketin neljästä vaihtoehdosta. Ensimmäinen on sellainen, jossa suunnitellaan aina yksi matka kerrallaan eli ei sitouduta mihinkään sen kummempaan. Seuraava paketti maksaa 60 euroa kuussa ja siihen sisältyy 30 päivän HSL lippu, kaupunkipyörät, sähköpotkulaudat ja kympin taksit (4 matkaa / 30 päivää). Arvokkain kokonaisuus on Whim unlimited, jossa 500 euron kuukausihintaan saa käyttää julkista liikennettä rajattomasti, 30 minuutin kaupunkipyörämatkoja niin paljon kuin haluaa, minkä lisäksi saa ajaa taksilla enintään 5 kilometrin matkoja 80 kuukaudessa. Myös vuokra-auto on käytettävissä.  
Ja jos tuo 500 euroa kuussa tuntuu kalliilta, niin se on lopulta aika suhteellista:

- Liikkumista ei useinkaan osata hinnoitella – eli ajatellaan, että autoilu maksaa vain sen mitä bensaan menee, mutta eihän se niin ole! Stella Aaltonen muistuttaa. Ja niinhän se on: henkilöautoon saa vuodessa uppoamaan useamman tuhat euroa, etenkin kun huomioi myös auton hinnan vuosittaisen arvonaleneman. 
Silloin itse asiassa ollaan jo aika lähellä Whim unlimitedin kuukausimaksua.