Artikkeli on kirjoitettu osana neljävuotista EU-rahoitteista CIVITAS ECCENTRIC -hanketta, joka edistää kestävää ja älykästä kaupunkiliikennettä Turussa ja neljässä muussa Euroopan kaupungissa: www.turku.fi/civitas-eccentric.
Artikkeli on myös osa Liikkumisen artikkelit -sarjaa, jossa pureudutaan monipuolisesti ajankohtaisiin liikenteen ja liikkumisen aiheisiin.
Teksti: Roope Lipasti
CIVITAS ECCENTRIC 2016–2020
Miltei jokaisella pihalla on auto ja monella kaksi, se kuuluu ikään kuin asiaan. Auto myös vaihdetaan silloin tällöin uuteen, välillä sitä viedään korjaamolle tai katsastukseen ja toisinaan vakuutusyhtiö tai verottaja muistaa laskulla. Bensamittarilla euromäärä kulkee nopeammin kuin litramittari.
Ja siltikin aika harvalla on lopulta selkeää näkemystä siitä, paljonko autoiluun menee vuodessa rahaa. Vuonna 2018 Santander Consumerin teettämän tutkimuksen mukaan vain joka kuudes suomalainen arvioi auton kustannukset oikein. Nature-lehden vastaavassa tämänvuotisessa kyselyssä saksalaiset eivät olleet sen parempia: he arvioivat auton omistamisen kustannukset jopa 50 prosenttia liian alhaisiksi todellisiin kustannuksiin verrattuna.
Autoilun kustannukset syntyvät hyvin monesta eri lähteestä ja oikeastaan ainoa viikoittain näkyvä asia on bensiinin hinta, josta autoilijat toki yleensä ovatkin melko tietoisia. Osa tietämättömyydestä mennee sen piikkiin, että asiaa ei edes haluta ajatella, sillä summa on kiusallisen suuri.
Kuluja parkista pesuun
Minkälaisia kuluja autossa sitten on?
Ensinnäkin itse auto tietenkin maksaa. Jos sen ostaa velaksi, siitä on korkomenoja, mutta vaikka sen ostaisi sukanvarsisäästöillä, niin autojen huono puoli tuppaa olemaan arvonalenema. Jokainen autokaupassa asioinut tietää, että kun ostaa käytettyä autoa, niin myyjän mielestä se on mahtavassa kunnossa ja siinä on vaikka mitä arvokkaita lisävarusteita. Vaan odotas kun menet myymään vastaavaa: se on surkeassa kunnossa, kukaan ei moista halua, ja lisävarusteista on ihan turha odottaa kompensaatiota. Vitsin mukaan auton hinta puolittuukin siinä vaiheessa kun sen ajaa liikkeestä ulos. Todellisuudessa arvonalenema ei ole ihan niin raju, mutta sijoituskohteena auto harvemmin on kovin hyvä.
Lisäksi auto täytyy vakuuttaa ja maksaa autovero. Ajokki pitää myös katsastaa, ja mikäli kyseessä on vanha auto, katsastaa kaksi kertaa, koska se ei kuitenkaan mene ensimmäisellä kerralla läpi. Vuosittain auto täytyy huoltaa, ja valitettavasti aika usein siihen tulee jotain vikaa, niin että korjaamon ovi käy tiheäänkin - ja se on kallis ovi.
Eikä tässä vielä kaikki: jommatkummat renkaat täytyy uusia keskimäärin joka toinen vuosi. Nykyään renkaita säilytetään usein rengashotellissa, joka sekään ei ole ilmainen. Bensan lisäksi kuluu öljyä ja lasinpesunestettä.
Nykyään harva pesee autoa itse, joten siihenkin saa uppoamaan rahaa, kuten myös parkkimaksuihin. Esimerkiksi Turussa pelkästään asukaspysäköintilupaan menee 12,40 kuussa.
Monta tonnia vuodessa
Autoilun kulut tietenkin muodostuvat paitsi sen mukaan millaisella autolla ajaa, myös sen perusteella kuinka paljon ja miten ajaa – ajaako taloudellisesti, ovatko kaikki liikennevakuutusbonukset kerättynä ja niin edelleen.
Kokonaissummaa voisi lähestyä vaikka näin:
Jos ajaa 1000 kilometriä kuussa, bensaan menee vähän kuluttavalla autolla noin 90 euroa eli vuodessa reilu tonni.
Vakuutusten hinta vaihtelee, mutta jos rakastaa autoaan ja hankkii sille kaskon, vuodessa saa menemään vakuutuksiin noin 700 euroa.
Jos rakastaa myös autonsa ulkonäköä, vie sen pesuun ainakin kerran kuussa: 200 euroa vuodessa. Huoltoihin ja renkaisiin menee keskimäärin 800 euroa vuodessa. Yhden kerran auto luultavasti menee rikki ja nyrkkisääntö on, että alle 400 euron korjauksia ei ole keksittykään. Yhteensä 1200 euroa. Pysäköintiin menee kaupunkilaisella helposti 200 euroa vuodessa. Ajoneuvovero on 240 euroa, katsastukseen menee vähintään kuusikymppiä.
Noista summista tulee vuositasolla 3600 euroa.
Lisäksi on vielä se itse auton arvo. Auton arvonalenema on keskimäärin 10 prosenttia vuodessa, eli viiden vuoden jälkeen auton arvosta on häipynyt melkein puolet. Jos ostaa 30 000 euron auton, menettää viiden vuoden aikana 12 000 euroa eli 2400 joka vuosi. Näin laskien auton hinnaksi tulee noin 6000 euroa vuodessa. Toki jos ostaa halvemman auton, pääsee myös kaikkinensa edullisemmin.
Entä jos ei omistaisi autoa?
6000 euroa vuodessa kuulostanee aika suurelta summalta, mutta on itse asiassa varsin lähellä sitä mihin VTT päätyi vuonna 2019 kun arvioi autoilun kokonaiskustannuksia. Laskelmassa oli mukana suurin piirtein noita edellä lueteltuja kulueriä.
VTT laski autoilun hintaa viiden vuoden ajalta niin, että toisessa versiossa ajettiin 15 000 kilometriä vuodessa ja toisessa 30 000. Hintaa vertailtiin myös sen suhteen oliko kyseessä bensa-, diesel-, maakaasu- vai sähköauto.
15 000 kilometriä vuodessa ajava pääsi halvimmalla bensiiniä tai maakaasua käyttävällä autolla. Näiden autojen käyttökulut olivat alle 5700 euroa vuodessa. Kalleinta ajaminen oli ladattavalla hybridillä huristelu: vuodessa kului silloin noin 7800 euroa.
Jos ajettiin 30 000 kilometriä vuodessa tilanne kuitenkin muuttui. Silloin halvinta oli ajaa täyssähköautolla tai maakaasua käyttävällä autolla – sikäli kuin joku muu maksoi, eli autoihin oli saatu hankintatuki.
Joka tapauksessa VTT:n mukaan halvimmillaan 15 000 kilometriä vuodessa pääsi siis 5600 eurolla, ja kun tuplasi matkan, hinta oli halvimmillaan noin 6500 euroa.
Vertailun vuoksi: Turussa Fölin 30 päivän kausikortti maksaa 55 euroa ja se sisältää mahdollisuuden käyttää rajattomasti julkista liikennettä ja korkeintaan 30 minuutin kaupunkipyörämatkoja.
Helsingissä taas Whim-yhtiön tarjoama niin sanottu MaaS-palvelu antaa 500 eurolla kuussa, eli 6000 eurolla vuodessa, mahdollisuuden käyttää julkista liikennettä rajattomasti, 30 minuutin kaupunkipyörämatkoja niin paljon kuin haluaa, minkä lisäksi saa ajaa taksilla enintään viiden kilometrin matkoja 80 kuukaudessa. Myös vuokra-auto on käytettävissä.