Leila Hurmerinta kertoo, että Style-hankkeessa pohditaan, miten madaltaa liikkumisen aloittamisen kynnystä. Kuva: Eeva Lehtinen.
17.12.2020
Liikkumisen vähenemisen myötä ihmiset ovat aiempaa huonommassa fyysisessä kunnossa, ja kansalliset suositukset liikkumisen vähimmäismäärästä täyttyvät vain vähemmistöllä kaikissa ikäryhmissä. Style-hanke selvittää, mikä saa meidät liikkumaan. Mikä saa valitsemaan polkupyörän auton sijaan ja mitä fiilistä liikunnasta haemme?
Artikkeli on kirjoitettu osana neljävuotista EU-rahoitteista CIVITAS ECCENTRIC -hanketta, joka edisti kestävää ja älykästä kaupunkiliikennettä Turussa ja neljässä muussa Euroopan kaupungissa: www.turku.fi/civitas-eccentric.
Artikkeli on myös osa Liikkumisen artikkelit -sarjaa, jossa pureudutaan monipuolisesti ajankohtaisiin liikenteen ja liikkumisen aiheisiin.
Teksti: Eeva Lehtinen.
CIVITAS ECCENTRIC 2016–2020
Kaikki tietävät, että liikkuminen lisää hyvinvointia, mutta miksi emme silti liiku tarpeeksi?
– On kiistatonta, tutkittua tietoa, että liikkuminen, kuten pyöräily ja kävely lisäävät hyvinvointia. Tutkimme, mitkä motiivit vaikuttavat taustalla ihmisten liikkumisessa. Mikä saa liikkumaan ja mitkä seikat estävät sen. Mitä fiiliksiä liikunnalla haetaan, kertoo Turun kauppakorkeakoulun erikoistutkija Leila Hurmerinta Style-hankkeesta.
Tammikuussa 2019 alkanut Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen koordinoima Style-hanke tutkii kestävän kasvun edellytyksiä arkiliikunnan edistämisen keinoin. Viisivuotisessa hankkeessa tutkitaan keinoja, joilla eri ikäryhmien liikkumista voidaan lisätä siten, että ratkaisut edistävät samalla aktiivisten kulkutapojen käyttöä ja liikkuvaa elämäntapaa tukevaa liiketoimintaa.
Hanke tukee liikenne- ja viestintäministeriön kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelman tavoitetta nostaa kävelyn ja pyöräilyn yhteistä kulkutapaosuutta 38 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.
Turun kauppakorkeakoulun markkinoinnin ja kansainvälisen liiketoiminnan laitoksella on tehty yli sata haastattelua, joissa selvitettiin, liikkumisen tapoja, kokemuksia ja esteitä. Kaikki haastatellut ovat työikäisiä 20-vuotiaista 60-vuotiaisiin.
Leila Hurmerinta kertoo, että liikkumistottumuksiin vaikuttaa vahvasti elämänvaihe ja ikä.
– Elämän kiire vaikuttaa paljon. Ihmiset myös etsivät liikkumisesta todella erilaisia asioita. Toisille se on paikasta toiseen liikkumista ja toisille puutarhassa puuhailua tai pihavaraston rakentamista.
Työmatka taittuu nopeimmalla, tehokkaimmalla ja varmimmalla tavalla
Työmatkan kulkumuotoa valittaessa ajalla oli tärkeä rooli. Kiire ja lasten harrasteaikataulut vaikuttivat haastateltavien oman auton käyttöä koskeviin päätöksiin.
– Työpaikan etäisyys tietysti vaikuttaa kulkumuodon valintaan. Nopein, tehokkain ja varmin tapa valitaan. On luonnollista pohtia, millä tavalla olen varmimmin töissä oikeaan aikaan. Esimerkiksi, jos työpäivä alkaa aamuvarhaisella tai päättyy myöhään, eikä julkisia kulje siihen aikaan, valitaan herkästi oma auto kulkumuodoksi. Omaa ajankäyttöä kontrolloidaan ja mietitään, miten lapset ehtii hakea päiväkodista, Hurmerinta sanoo.
Hän toteaa, että jos työmatka on kaksi kilometriä tai enemmän, valitaan hyvin usein auto.
– Tätä matkaa pitäisi venyttää. Työmatkan kulkumuotoa valitessa voi valita tehokkaan ajankäytön tai monipuolisen kokemuksen. Työmatkasta voi kävellen tai pyörällä saada enemmän – voi siirtää ajatukset rauhassa tulevaan työpäivään ja siitä pois, yhdistää työmatkaan päivän liikunta-annos samalla nauttien ympäristöstä ja maisemista, Leila Hurmerinta sanoo.
Rauhallinen liikkuminen luonnossa tai hikitreeni
Style-hankkeessa selvitetään, mitä kokemuksia ihmiset liikunnasta hakevat.
– Tiedämme, että pienikin liikunta on hyväksi, sairauspoissaolot vähenevät ja lihaskunto kasvaa. Tiedostamme paremman vaihtoehdon, mutta jokin vain estää liikkumasta. Pohdimme, miten madaltaa tätä liikkumisen aloittamisen kynnystä, Hurmerinta kertoo.
Haastatellut etsivät työpäivän jälkeisestä liikkumisesta usein vastapainoa työpäivän kokemuksiin.
– Vastauksissa tuli esille, että jos työ on hektistä ja meluisaa, haluaa liikkumisessa keskittyä hetken vain itseensä ja rauhoittua. Toiset saavat mielihyvää luonnossa liikkumisesta ja toisille mielihyvän tuo hikinen treeni.
Hurmerinta muistuttaa, ettei liikkumisen tarvitse olla vain suorituksen mittaamista. Moni haastatelluista olikin yllättynyt oman liikkumisen määrästä, kun siihen luettiin esimerkiksi perheen kanssa pihalla puuhailu.
– Aktiivinen liikunta mielletään usein hikipäiseksi suoritukseksi tai seuratoiminnaksi, vaikka se voi yhtä hyvin olla lasten kanssa puuhaamista, kavereiden kanssa mölkyn tai rantalentopallon pelaamista tai metsässä marjastusta.
Tärkein motivaattori on se, mitä kukin liikunnalta hakee. Toisille on ensisijaista sosiaalinen kanssakäyminen ja liikkuminen tulee siinä sivussa.
Liikunnan ei tarvitse olla erillinen ponnistus
Haastattelut on toistaiseksi tehty Turussa ja Tampereella. Tampereen haastattelut tehtiin syksyllä 2019, mutta Turun haastatteluja tehtiin vuoden 2020 keväänä, joten koronaepidemia on osaltaan vaikuttanut vastauksiin.
Monipuolisen haastatteluaineiston tarkempi analysointi tehdään poikkitieteellisesti STYLE-hankkeen tutkimusteemoja hyödyntäen. Tuloksia käytetään hyväksi, kun pyritään muuttamaan arkiliikunnan käytänteitä liikennesuunnittelun ja infrastruktuurin tuella ja kehittämään uusia palveluita.
Hurmerinta kertoo, että he kauppakorkeakoulussa pohtivat keinoja, miten liikunta, kuten pyöräily ja kävely, saataisiin integroitua osaksi arkea.
– On hassua lähteä työpäivän jälkeen autolla salille tai autolla Ruissaloon lenkille. Tällöin liikunnasta tulee erillinen ponnistus. Olisi hienoa, että arkiliikkuminen on niin luonnollinen osa elämää, ettei tarvittaisi erillisiä päätöksisiä liikkua. Selvitämme, millaisia palveluita ja ratkaisuja se vaatisi ja mitä vaatimuksia arkinen liikunta asettaa ympäristölle.