11.02.2021
Turkulainen Vilho Aatola harrastaa kartingia ja pääsi mukaan valikoituun lupaavien kuskien suomalaistiimiin. Harrastus yhdistää koko perheen, sillä tässä lajissa lapsi ei pärjää yksin ilman vanhempien tukea.
Kun 12-vuotias Vilho Aatola voitti viime syksynä mikroautoilun eli kartingin Suomen Rotax Max Challenge -osakilpailujen sarjan, ansaitsi hän sillä paikkansa Portugalin Portimãon maailman finaalissa, joka piti järjestää tämän vuoden alussa. Pandemian takia koko kisa jouduttiin kuitenkin viime hetkellä perumaan.
– Vaikka pettymys oli kova, arvelimme etukäteen, että jotain tällaista saattaisi tapahtua. Osasimme valmistautua kisan peruuntumiseen henkisesti, kertovat Vilho ja vanhemmat Anne ja Tommi Aatola.
Nyt kolme kautta kisannut Vilho treenaa jo tulevaa kautta varten, ja iloa kevääseen tuo paikka uudessa lupaavien kuskien suomalaistiimissä, johon hänet valittiin.
Alun perin Vilho aloitti lajin parissa, kun perheen isän Tommin tuttava oli mukana erään italialaisen kartingautovalmistajan hankkeessa ja ehdotti, josko Vilho kokeilisi ajamista.
– Siitä se sitten lähti. Innostus autoihin kulkee meillä suvussa, sillä olen itsekin autoilualalla ja perinyt sen sukupolvien takaa, kertoo Tommi.
Tommin vastuualueisiin kuuluu niin Vilhon mekaanikkona, huoltoauton kuljettajana, kokkina kuin sponsorinakin toimiminen.
– Minä taas olen perheessämme lajin viestintävastaava, naurahtaa ratkaisumyynnin ja maahantuonnin parissa työskentelevä Anne.
Paineetonta ajamista
Vaikka Vilho on jo alle 12-vuotiaana ajanut sadankin kilometrin tuntivauhtia, ei hänen päätään pakota. Hän nauttii kilpailemisesta eikä ota harrastuksesta turhia paineita.
Aiemmin Vilho on harrastanut muun muassa jalkapalloa, jääkiekkoa, kuvataidekerhoa ja pianonsoittoa, mutta ajaminen on toistaiseksi vienyt voiton. Suomen olosuhteissa harmittaa ainoastaan sää, joka rajoittaa talvisin ulkoradoilla ajamista.
– Talvisin tehdään crossfit-treeniä. Ei se ole niin kivaa kuin ajaminen, mutta siellä näkee kavereita, Vilho toteaa.
Hyvä fyysinen kunto onkin tärkeää jo nuorelle kartingkuskille. Pitkämäessä asuva Aatolan perhe hyödyntää muun muassa läheisiä Suikkilan pururatoja, joissa käydään lenkkeilemässä. Muuten koronavuonna Vilhon aika kului koulunkäynnin ja ajamisen lisäksi karting-kavereiden kanssa ajosimulaattoripeliä pelaten.
– Se on siinä mielessä erilaista kuin oikea ajaminen, että kurveissa ei esimerkiksi tarvitse kääntää päätä, kun arvioidaan etäisyyksiä ja kulmia, Vilho pohtii.
Laji yhdistää ja luo yhteisöjä yli paikkakuntarajojen, sillä Vilho tuntee lähes kaikki ikäluokkansa ajajat ympäri Suomea. Normaalisti kesäkaudella koko perhe, pikkuveli Voitto mukaan lukien, kiertää kisoja yhdessä. Paljon reissaavat kartingperheet ovat luoneet omat tapansa toimia kisamatkoilla.
– Vaikka kisapäivän aikana keskitytään ajamiseen ja kilpaillaan, keksivät lapset monenlaista yhteistä tekemistä varikolla ja ovat päivän päätteeksi parhaita kavereita keskenään, Anne kertoo.
Monet ajoradat odottavat
Vaikka lajia pidetään kalliina, ja ulkomaan kisamatkat keventävät Aatoloidenkin kukkaroa reippaasti, on lajia Annen mielestä mahdollista harrastaa myös edullisemmin. Riippuu pitkälti siitä, millaisia tavoitteita ajamiseen sisältyy.
– Jos ajaa omaksi iloksi tai kisaa harrastesarjassa, yksi auto riittää hyvin.
Toistaiseksi ajaminen maistuu Vilholle. Jos into joskus tulevaisuudessa lopahtaisikin, ei se perhettä huoleta. Vilholla koulutyötkin sujuvat hyvin, ja keskittymiskyky ja analyyttinen ajattelu ovat viitosluokkalaisen vahvoja ominaisuuksia. Niistä on hyötyä myös ajoradalla.
Portimãon finaalin piti olla Vilhon toinen ulkomaankisamatka, viime vuonna debytoitiin Espanjassa. Voisi luulla, että kisamatkoilla pääsee tutustumaan uusiin, hienoihin paikkoihin.
– Näin Espanjassa viikon aikana lentokentän, hotellin ja ajoradan, hymähtää Vilho huolettomasti.
Taitaa olla nuorella kuskilla vielä monia samanlaisia näkymiä edessään.
Teksti: Heidi Horila
Kuvat: Heikki Räisänen
Artikkeli on julkaistu Turkupostissa 1/2021.
Asiasanat: