Lapsuudenkotina Turun linna

Marja Engblom-Saarinen oli puolitoistavuotias, kun Turun linnasta tuli hänen kotinsa. Hänen isänsä sai linnan vahtimestarin toimen vuonna 1946, ja nelihenkinen perhe muutti esilinnan pohjoisen siiven kolmanteen kerrokseen. Museotoiminta oli keskitetty tuolloin esilinnan itäsiiven yläkertaan. Sodanaikaisissa pommituksissa pahasti vaurioitunutta päälinnaa restauroitiin vuoteen 1961 asti, jolloin se avautui yleisölle. Samana vuonna perhe muutti toisaalle.

Lapselle koti on aivan tavallinen paikka, vaikka se sattuisikin olemaan ihan oikea linna. Asuinpaikan erityisyys valkeni Engblom-Saariselle vasta Topeliuksen kansakoulussa, kun opettajat ja luokkakaverit eivät olleet uskoa todeksi, että Turun linnassa voisi asua.

Marja Engblom-Saarinen istuu lapsuudenkotinsa ikkunasyvennyksessä. Taustalla näkyy Turun linnan päälinna. 

Engblom-Saarisen nuoruudessa linnan seutu oli varsin rauhallinen. Keskustaan pääsi kätevästi raitiovaunulla. Linnan portti suljettiin iltaisin kello kuudelta. Jos halusi olla ulkona pidempään, mukaan piti ottaa pääportin valtava metallinen avain.

Välillä Engblom-Saarisen ollessa yksin kotona hän kuuli vintiltä erikoista rahinaa. Lopulta hän päätti ottaa asiasta selvää ja mennä tarkistamaan perheen Jeni-koiran kanssa, oliko vintillä todellakin joku.

Kerran ajattelin, että nyt menen katsomaan, että onko siellä joku todellakin tuolla vintissä. Ja sitten sanoin, että ’Hei menetkö sinä ensin. Minä tulen perässä’. Koira meni sinne ensin katsomaan, ja sitten se tuli kauheaa vauhtia pois sieltä. Oikeasti, se tuli juosten sieltä takaisin. Mutta kyllä menin kurkistamaan siihen sitten, mutta ei siellä vintillä ketään näkynyt.

Pelottiko nuorta Marjaa? Ei tietenkään.

Ei minua pelottanut. Sitä oli niin tottunut täällä olemaan. Tämä oli koti.

• Kuvat: Ville Mäkilä, Turun museokeskus

Turun linna asuntona

Raitiovaunuliikenteen aloittaminen Linnankadulla 1909 lisäsi Turun linnan museon kävijämääriä ja siksi piti palkata toinen vahtimestari linnaan. Kuvassa raitiovaunu nro 1 ykköslinjan viimeisenä päivänä. Kuva: P.O. Welin, 1967. Turun museokeskuksen valokuvakokoelmat.

• Turun linna tunnetaan renessanssin kuninkaallisten, Suomen kenraalikuvernöörin ja Pietari Brahen asuntona.  
• Linnassa ovat asuneet myös lukuisat vangit, muun muassa kun esilinna oli vankilakäytössä 1770-luvulta vuoteen 1890. 
• Turun linnan museon ensimmäiseksi vahtimestariksi tuli August Laaksonen vuonna 1885. Hän toimi tuolloin vanginvartijana esilinnan vankilassa ja hänellä oli virka-asunto linnassa. Museon vahtimestarina hän piti näyttelyä auki joka sunnuntai. Vankien muutettua uuteen lääninvankilaan Kakolaan, tuli Laaksonen kokonaan museon palvelukseen. 
• 1900-luvulla linnassa asui yleensä vahtimestari ja talonmiesvahtimestari. Asunnot sijaitsivat ainakin 1960-luvulta lähtien esilinnan pohjoissiiven 2. ja 3. kerroksessa. Ne oli rakennettu 1580-luvulla, ja Linnankadun puoleiset seinät olivat puolustussyistä todella paksut. 
• Vahtimestareiden työhön on runsaan vuosisadan varrella kuulunut erilaisia jatkuvaa läsnäoloa vaativia tehtäviä, kuten linnan lämmitys ja hälytysten hoitaminen. Nykyisin työtehtävät eivät vaadi asumista paikan päällä. 
• Viimeinen linnassa asunut vahtimestari muutti pois loppuvuodesta 2018.  Asuntojen tilalle on tehty museon sosiaalitiloja ja toimistoja.