Helmikuusta alkaen WAMin julkisivussa on esillä kaksi teosta, jotka molemmat ottavat kantaa muuttuvaan mereen ympärillämme.

Taiteilijoiden Timo Ahon ja Pekka Niittyvirran hohtava valoteos kommentoi merenpinnan nousua ja taiteilija Camille Auerin tekstiteos kiinnittää huomion meren jäteongelmaan. Teokset ovat ensimmäinen aalto 6. maaliskuuta avautuvasta teemallisesta Epävarma horisontti -näyttelystä.

Merenpinta valojuovana

Museon julkisivuun ja museon vieressä sijaitsevalle Ekoluodolle ulottuva Ahon ja Niittyvirran teos Lines (2021) pohtii merenpinnan nousua. Valoviiva merkitsee merenpintaa tulevaisuudessa noin 2400-luvulla, jos kehitys jatkuu samanlaisena eikä merkittäviin muutoksiin ryhdytä. Teos on hypoteettinen ja tukeutuu suuntaa antavasti tämänhetkisiin hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin eli IPCC:n laskelmiin ja ennusteisiin. 

Maapallon ja merivesien lämpötila on kohonnut, minkä seurauksena veden lämpölaajeneminen ja mannerjäätiköiden sulaminen nostavat merenpintaa. Pinnan nousu voi tulevaisuudessa uhata miljoonien rannikoilla elävien elinympäristöä. 

Muovinen tulevaisuus?

Museon pääoven yläpuolelle sijoittuva Camille Auerin teos Trash Island (2018/2021) tarkentaa globaaliin jäteongelmaan. Auer antaa äänen Tyynenmeren jätepyörteelle, joka haluaa vallata tulevaisuuden. Banderollin teksti puhuu pyörteen äänellä, mikä havahduttaa irrottautumaan ihmiskeskeisestä maailmankuvasta.

Tyynenmeren jätepyörre havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 1998. Vähintään kolme kertaa Ranskan kokoiseen pyörteeseen kerääntyy jatkuvasti rannikoilta ja vesiliikenteestä kulkeutuvaa kelluvaa jätettä. Jätteet murenevat aalloissa yhä pienemmiksi partikkeleiksi, mikromuoviksi, jota on lähes mahdotonta poistaa merestä. Nykyään muovin vuosituotannon on arvioitu olevan noin 300 miljoonaa tonnia, ja arvioiden mukaan tuotanto kaksinkertaistuu vuoteen 2030 mennessä. 

Camille Auer, Trash Island, 2018/2021. Banderolli museon julkisivussa.

Camille Auer, Trash Island (2017/2021)

i am trash island. don't even think

about messing with my legacy

i will eat you all. i will suffocate

and suck the life out of you.

i'm made of plastic. i was not made,

i was born, really. i was born

in the streams of ocean, my ancient

black blood flowing from the crevices

of earth, taking on all the colors of

consumer captalism.

i am all your desires.

i am all your fears.

i spread my spores

and breed tiny children.

the future is mine.