Kirjastojen hiilijalanjälki on mitattu ensimmäistä kertaa

Tutkimuksessa selvitettiin muun muassa, kuinka suuri on kirjaston hiilijalanjälki, mistä tekijöistä se koostuu ja mitä eroja erikokoisilla kirjastoilla on. Tulosten perusteella suurin hiilijalanjälkeä kasvattava tekijä on energiankulutus. Kirjastojen päästöistä noin kaksi kolmasosaa aiheutuu toimitilojen lämmityksestä ja sähkönkulutuksesta.  Näiden lisäksi esimerkiksi aineiston elinkaarella, kierrolla ja muovituksella on vaikutuksensa hiilijalanjälkeen.

”Hankittaviin nidemääriin, aineiston muovitukseen ja poistokirjojen käsittelyyn voidaan vaikuttaa jokaisessa kirjastossa, mutta tutkimustulosten perusteella näillä teoilla kirjastot eivät voi merkittävästi vähentää hiilijalanjälkeään. Vastuu yleisten kirjastojen ympäristövaikutuksista jääkin suurelta osin isännöitsijöille, tilakeskuksilla ja kuntapäättäjille”, sanoo tutkimuksen toteuttaneen Yleisten kirjastojen ympäristötietoisuus 2020-luvulle -hankkeen hankejohtaja Harri Sahavirta.

Turun kaupunginkirjaston hiilijalanjälki 420 t CO2  

Pilottikirjastoissa kerättiin kirjastojen ja asiantuntijoiden yhteistyönä tietoja kirjastojen tilojen, logistiikan ja toiminnan päästöistä vuodelta 2019.  Kansallisen tason laskennassa hyödynnettiin kirjastojen keräämien tietojen lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriön ylläpitämiä yleisten kirjastojen tilastoja vuodelta 2019.

Yleisten kirjastojen hiilijalanjäljeksi vuonna 2019 saatiin 32 000 tonnia CO2- ekvivalenttia. Tulos saatiin käyttämällä pääosin mittaajakirjastojen laskelmista saatuja keskiarvoja sekä osin suoraan tilastotietoja ja päästökertoimia (kirjat ja e-kirjat). Mittaajakirjastojen hiilijalanjälkien keskiarvo vaihteli välillä 30–420 t CO2 e riippuen kirjaston koosta. Turun kaupunginkirjasto laskettiin isoksi kirjastoksi, jolloin hiilijalanjälki oli 420 t CO2.

Lainattu vai ostettu kirja?

Tutkumiksessa laskettiin myös lukemisen päästöjä. Kirjalainan hiilikädenjälki syntyy lainatun kirjan ja kaupasta ostetun kirjan päästöjen erotuksesta, 0,7 kg CO2e. Kun tämä luku kerrotaan kirjastojen yhteenlasketulla kirjalainojen määrällä ja jaetaan lainaajien kokonaismäärällä, saadaan tulokseksi 24,5 kg CO2e / kirjastokortti. Toisin sanoen suomalaisen kirjastokortin hiilikädenjälki vuonna 2019 oli 24,5 kg CO2e.

 

Hiilijalanjälkitutkimus on osa Yleisten kirjastojen ympäristötietoisuus 2020-luvulle -hanketta. Hankkeen tarkoituksena on edistää kirjastojen ympäristötietoisuutta, hiilineutraaliutta ja jakamistaloutta.