C21-kaupunginjohtajat vaativat hallitukselta ripeitä toimia, joilla ratkaistaan lähivuosien hoitajapula.

Hallituksen tulee laatia yhteistyössä kaupunkien kanssa kattava, tavoitteellinen ja rahoitukseltaan kestävä toimenpideohjelma hyvinvointipalveluiden työvoimatarpeiden turvaamiseksi.  Huhtikuussa 2023 voimaan tuleva ikäihmisten asumispalvelujen 0,7 työntekijän vähimmäishenkilöstömitoitus sekä esimerkiksi valmisteilla oleva esitys sosiaalihuoltolain ja ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemiseksi pahentavat hoitajapulaa merkittävästi. Mitoituksesta säädettäessä ei käynnistetty toimenpiteitä, joilla vähimmäishenkilöstömitoitus voidaan käytännössä toteuttaa.

Hoitajapulan torjunta auttaa Suomen hallitusta saavuttamaan keskeisen tavoitteensa nostaa Suomen työllisyysastetta. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimialalle jäi TEM:n mukaan 24 000 työpaikkaa syntymättä osaajapulan vuoksi vuonna 2019. Hallitusohjelmassa työperäisen maahanmuuton kohteeksi on asetettu työvoimapulasta kärsivät alat. Sosiaali- ja terveydenhuolto on KT Kuntatyönantajien mukaan työvoimapula-alojen kärjessä.

”Sote-ala on yksi merkittävimmistä työllistäjistä jo nyt, ja sen rooli korostuu entisestään huoltosuhteen heikentyessä. Hallituksen on tiiviissä kumppanuudessa ja yhteistyössä kaupunkien ja kuntakentän kanssa arvioitava työvoiman saatavuuden lähivuosien haasteita sekä löydettävä kokonaisvaltaisia ratkaisuja, jotta työvoimapula ei uhkaa lakisääteisten tehtävien tarjoamista hoitoalalla tai laajemmin muillakaan aloilla”, painottaa Tampereen pormestari Lauri Lyly.

Suomen väestön ikärakenteen kehitys kärjistää osaajapulaa. Pelkästään sote-aloille tarvitaan eläköitymisestä ja hoidontarpeen kasvusta johtuen THL:n arvion mukaan noin 200 000 uutta työntekijää vuoteen 2035 mennessä. Jo lyhyellä tähtäimellä on näköpiirissä tilanne, että kunnat, kuntayhtymät ja yksityinen sektori kilpailevat niukasta työvoimasta, mikäli valtakunnallista ratkaisua asiaan ei ole. Henkilöstöstä kilpaileminen luo epätervettä palkkakilpailua, joka aiheuttaa kustannusten nousua.

Kevan helmikuussa 2020 tekemän arvioin mukaan vuoden 2029 loppuun mennessä kunta-alalla eläköitymässä on lähihoitajista 32,4 prosenttia, sairaanhoitajista 25,3 prosenttia ja terveydenhoitajista 31,2 prosenttia. Hoitajapula koskee myös kehitysvammaisten, vammaisten, mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden kotiin suuntutuvia palveluita ja asumispalveluita sekä julkisella että yksityisellä sektorilla.

”Meillä on jo nyt suuria vaikeuksia saada nykyisiä lähihoitajien ja sairaanhoitajien työpaikkoja täytettyä. Tilanne voidaan kääntää paremmaksi muun muassa vakiinnuttamalla hoiva-avustajien asemaa ja lisäämällä heidän oppisopimuskoulutustaan. Nyt tarvitaan ripeitä ja monipuolisia toimia, että työvoimavaje saadaan kurottua umpeen”, toteaa Kuopion kaupunginjohtaja Jarmo Pirhonen.

Hoiva-avustajakoulutus voisi olla iäkkäämpien koulutusta tarvitsevien koulutusväylä, koska opiskeluaika on lyhyempi ja työtä on tarjolla. Runsaan vuoden aktiivisella hoiva-avustajakoulutuksen tarjoamisella ei ole ollut vielä suurta kysyntää. Syynä voi olla, että hoiva-avustajan asema työmarkkinoilla on vasta vakiintumassa.

Perinteisien koulutuspolkujen rinnalle on kehitettävä oppisopimuskoulutusta, hyödynnettävä työperäistä maahanmuuttoa sekä uusien teknologioiden tuomia mahdollisuuksia ja uusia palvelukonsepteja.

Suurissa kaupungeissa on tunnistettu oppisopimuskoulutuksen kehittämistarve. Oppisopimuskoulutus olisi vetovoimaista sosiaali- ja terveysalalla ja kasvatus- ja ohjausalalla, mutta kiinnostukseen ja potentiaalisiin työpaikkoihin nähden oppisopimuksia solmitaan hyvin vähän. Yksi syy oppisopimusten solmimisen vähäisyyteen on se, että alkuvaiheen opiskelijoita ei voida laskea hoitajamitoitukseen.

Suuret kaupungit edellyttävät, että työperäistä maahanmuuttoa edistetään maidenvälisiin sopimuksiin perustuvalla sote-alojen rekrytointi- ja koulutuspoluilla, joissa on riittävä kotimaisten kielten opetus. Kaupungit ovat ryhtyneet ratkaisemaan työvoimapulaa solmimalla toisen asteen oppilaitoksien ja yrityksien välillä osaamisvientisopimuksia. Yritysvetoisesti luodaan toimivia malleja työperäisen maahanmuuton ja kansainvälisten osaajien houkuttelemiseksi työvoimapula-aloille.

Kaupungit korostavat, että teknologian tuomat ratkaisut on otettava huomioon mitoituksessa. Esimerkiksi kotihoidon kehittäminen on lisännyt teknologian käyttöä etäpalveluna. Myös asumispalveluissa tarvitaan hoivateknologian huomioimista henkilöstömitoituksessa laskennallisesti. Työtekijöiden tehtävänkuvat vaativat ajantasaista päivittämistä, joissa avataan näkyväksi välittömän ja välillisen työn osuudet.

Kaupungit ovat käynnistäneet myös ympäristöministeriön rahoittamia palvelukorttelikonsepti-hankkeita, joissa selvitetään erilaisia välimuotoisen asumisen malleja ja kohteita. Välimuotoisen asumisen konseptin suunnittelussa haastetaan mukaan kaikki kunnan hallintorakenteet, jotta päästään lähitulevaisuudessa tilanteeseen, jossa muisti- ja ikäystävälliset elinympäristöt ovat luonnollinen osa yhteiskuntaa.

C21-kaupunginjohtajien verkostoon kuuluvat Helsingin, Espoon, Tampereen, Vantaan, Oulun, Turun, Jyväskylän, Lahden, Kuopion, Kouvolan, Porin, Joensuun, Lappeenrannan, Hämeenlinnan, Vaasan, Rovaniemen, Seinäjoen, Mikkelin, Kotkan, Salon ja Porvoon kaupunginjohtajat. Kaupunginjohtajien pysyvä verkosto vahvistaa kaupunkipoliittista keskustelua ja kaupunkien yhteistä edunvalvontaa.

Asiasanat: