Laura Valtanen työskentelee toimintaterapeuttina Kaskenlinnan sairaalassa. Haastattelussa hän kertoo työstään sairaalakuntoutuksessa.

Turun tekijät -juttusarjassa tutustutaan turkulaisiin työntekijöihin, jotka rakentavat turkulaisten arkea. Sarjaa voi seurata Turun kaupungin verkkosivuilla sekä somessa tunnuksella #turuntekijät.

Kuka olet ja mitä teet työksesi?

- Olen Laura Valtanen ja työskentelen Kaskenlinnan sairaalassa neurogeriatrisella osastolla. Toimin sairaalakuntoutuksessa toimintaterapeuttina.

Millaista on toimintaterapeutin työ?

- Työhöni kuuluu mm. kuntoutujien toimintakyvyn arvioiminen ja toimintaterapian toteutus. Teen myös yhdessä kuntoutujan kanssa kotikäyntejä, joiden aikana arvioin kuntoutujien liikkumista ja toimimista kotona sekä apuvälinetarvetta. Kotikäynnillä on usein mukana myös fysioterapeutti. Neurogeriatrisella osastolla työni kohdistuu lähinnä osaston neurologisiin potilaisiin. Potilas on voinut esimerkiksi sairastua aivoverenkiertohäiriöön, jonka seurauksena toimintakyky on muuttunut. Kuntoutujilla voi olla motorisia puutteita, eli esimerkiksi toinen puoli kehosta voi olla halvaantunut. Toisaalta kuntoutujilla voi olla myös muistissa ja ajattelutoiminnoissa haasteita, joiden kuntoutuksessa pyrin auttamaan.

- Minun työni sairaalakuntoutuksessa on vain yksi puoli toimintaterapeutin työstä, sillä on myös kovin monia muita työnkuvia. On sellaisia toimintaterapeutteja, jotka tekevät töitä toisenlaisten asiakasryhmien kanssa. Esimerkiksi lasten parissa tai psykiatrian puolella toimintaterapeutin työ on kovin erilaista. Työnkuvaan vaikuttaa myös se, mikä taho on työnantaja.

Millaisia menetelmiä toimintaterapiassa käytetään?

- Terapiassa käytettävät menetelmät valitaan aina kuntoutujan tilanteen mukaan. Konkreettinen terapiatyö voi olla esimerkiksi yläraajan kuntoutusta tai kognition kuntoutusta. Terapia tapahtuu toiminnan kautta, esimerkiksi osastolla aamutoimilla käyminen ja harjoituskeittiössä harjoittelu ovat tyypillisiä keinoja. Kognition kuntoutuksessa käytetään myös pöytätason tehtäviä tai esimerkiksi tietokonetta. Kognition kuntoutuksessa kuntoutujalla täytyy olla kapasiteettia reflektoida omaa toimintaansa ja tiedostaa haasteitaan, jotta kognitiota pystytään tukemaan ja harjoituksista on hyötyä.

Mitä tapahtuu tyypillisenä työpäivänäsi?

- Tulen puoli kahdeksalta töihin ja aloitan päivän joko osastolla arvioinnilla ja terapialla tai sitten kirjaamisten parissa. Puoli yhdeksältä juodaan aamukahvit työkavereiden kanssa. Sen jälkeen ehtii tekemään yhden kotikäynnin tai jatkamaan osastolla töitä terapian, arviointien, apuvälinehankintojen tai kirjaamisten parissa. Puolenpäivän jälkeen syödään lounas, minkä jälkeen jatketaan taas samojen työtehtävien parissa. Työt loppuvat puoli neljän jälkeen, ja päivän lopuksi teen yleensä kirjauksia. Silloin tällöin osallistun myös erilaisiin kokouksiin ja koulutuksiin, tällä hetkellä tietysti etäyhteyksin. Lisäksi kaksi kertaa viikossa osastolla on moniammatillinen lääkärinkierros, jossa on mukana myös muita terveydenhuollon ammattilaisia.

- Sairaalaosastolla työ on vaihtelevaa, joten vaikka olisikin miettinyt itselleen valmiin päiväohjelman, niin päivä ei välttämättä aina toteudu suunnitellulla tavalla. Kotikäynnit tehdään yleensä sovittuna ajankohtana, mutta muuten voi tulla muutoksia, joihin täytyy sopeutua. Työtehtävät ovat aika samanlaisia, mutta rytmi saattaa vaihdella paljonkin.

Miten helppoa on luoda kuntoutujaan luottamuksellinen suhde?

- Riippuu tietysti kuntoutujan osastolla viettämästä ajasta ja hänen haasteistaan, että miten helppoa vuorovaikutuksen rakentaminen on. Koen, että yksi syy tähän ammattiin hakeutumiselleni on ollut nimenomaan ihmisläheinen työ ja ihmisten tukeminen elämänmuutoksissa. Tämä työ vaatii vuorovaikutussuhteen luomista ja ylläpitämistä kuntoutujaan, hänen tukiverkostoonsa sekä muihin ammattilaisiin. Osa potilaista saattaa olla osastolla pari viikkoa ja toiset ovat pari kuukautta, joten ainakin osan kuntoutujista ehtii yleensä hyvin oppia tuntemaan kuntoutusjakson aikana. Näin saa luotua hyvän vuorovaikutussuhteen, joka on tietysti perusta terapiasuhteelle ja sitä kautta tukee myös kuntoutusta.

Miten päädyit toimintaterapeutiksi?

- Olen alun perin alanvaihtaja. Rupesin miettimään, että mitä oikeasti haluaisin tehdä työkseni ja aloin tutkia erilaisia ammatteja. Yksi tuttavani sattui olemaan toimintaterapeutti, ja sitä kautta kiinnostuin toimintaterapiasta ja aloin opiskella sitä. Nyt olen ollut toimintaterapeuttina neljä vuotta. Tulin melko pian valmistumiseni jälkeen tänne Kaskenlinnan sairaalaan töihin, mutta olen ollut täällä eri osastoilla töissä.

Miten toimintaterapeutiksi kouluttaudutaan?

- Toimintaterapeuteille on oma ammattikorkeakoulututkinto, joka on alempi korkeakoulututkinto. Tutkinnon pituus on kolme ja puoli vuotta, ja koulutus sisältää teoreettisia opintoja ja paljon käytännön harjoittelua. Silloin kun minä opiskelin, opintoihin kuului neljä kahdeksan viikon harjoittelujaksoa, eli opintojen aikana sai myös runsaasti käytännön kokemusta. Harjoitteluissa pyrittiin tutustumaan erilaisiin asiakasryhmiin: lapsiin, työikäisiin, psykiatrisen ja neurologian puolen asiakkaisiin.

Mikä on parasta työssäsi?

- Parasta on hyvät terapiasuhteet kuntoutujiin. On hienoa nähdä, millainen vaikutus omalla työllä on. Varsinkin silloin, kun kuntoutuja viettää pidemmän ajan osastolla, pääsen näkemään hänen edistymistään ja kehittymistään. Vaikka kuntoutujien toimintakyky onkin muuttunut, niin on hienoa nähdä, että kuntoutujilla on mahdollisuus palata kotiin ja elää siellä omanlaista ja omannäköistä elämää.