Sanataide kannustaa luovaan ilmaisuun

Sanataiteesta on moneksi

Tietokone aukeaa ja hetken kuluttua Veera Vähämaa tervehtii ruudun toiselta puolelta iloisella äänellä. On vasta aamu, mutta hän vaikuttaa silti virkeältä. Vähämaa on ammatiltaan sanataiteilija, ja hän on innostunut etenkin alan monipuolisuudesta.

- Sanataide on laaja käsite, mutta yksinkertaisesti se tarkoittaa taiteellisia prosesseja ja tuotoksia, joissa keskeinen ilmaisuväline on sanat ja kieli. Se voi olla vaikkapa runoutta, loruja, suullista kerrontaa tai tarinoita. Sanataiteessa korostuu luovaan kirjoittamiseen verrattuna monitaiteisuus, ja tekemisen välineenä voi olla esimerkiksi pelkkä puhe, Vähämaa kertoo.

Vähämaa päätyi itse työskentelemään sanataiteilijana puolivahingossa, kun hän löysi tiensä sanataiteilijoiden piireihin.

- Opiskelin yliopistolla kirjallisuutta ja luovaa kirjoittamista, ja erityisesti luovan kirjoittamisen opinnot veivät minua sanataiteen pariin. Menin jo opiskeluaikana mukaan Turun Sanataideyhdistyksen toimintaan ja tapasin siellä sanataiteilijoita. Silloin minulle valkeni, että tällainenkin ammatti on olemassa, Vähämaa muistelee.

Vähämaa kirjoittaa parhaillaan myös lastenkirjasarjaa, jonka toinen osa Limamerirosvojen jäljillä ilmestyi syyskuussa. Inspiraatiota hän on ammentanut omasta lapsuudestaan. Ensimmäinen osa sijoittuu Port Arthurin kaupunginosaan, jossa Vähämaa itse vietti lapsuutensa, ja toisessa osassa seikkaillaan Kustavissa, josta Vähämaan isoisä on kotoisin. Kirjat sisältävät seikkailua ja jännitystä, mutta niistä löytyy myös syvällisempi taso.

- Paketoin jokaisen sarjan osan jonkin genren formaattiin, eli ensimmäinen osa on kovaksi keitetty dekkari ja uusi teos on puolestaan perinteiseksi merirosvotarinaksi paketoitu. Pääteemana uudessa teoksessa on anteeksiantaminen ja menneisyyden kolhuista ylipääseminen, mutta teos käsittelee myös sisarsuhdetta ja sisarkateutta. Minusta on kiva kirjoittaa kepeän seikkailumuodon alle syvätaso, jota lukija voi tulkita oman ikätasonsa mukaan, sanoo Vähämaa.

Kirjojen pohjalta on syntymässä myös uusi lastenseikkailu, jossa liikutaan ulkona ja ratkaistaan arvoitusta QR-koodien kautta saatujen vihjeiden avulla. Vähämaata kiehtoo se, miten seikkailu yhdistää samanaikaisesti sanataidetta, liikuntaa ja digitaalisuutta:

- Minua on pitkään kiinnostanut, miten sanataidekasvatusta voisi yhdistää liikkumiseen. Tarinoiden ja kirjojen maailman ei tarvitse olla vain sohvalla nököttämistä, vaan se voi olla myös liikkuvaa toimintaa. Seikkailun digitaalinen puoli liittyy myös omaan kasvuuni ja omien taitojeni kartuttamiseen, sillä digitaalisuus ei ole koskaan ollut suurin vahvuuteni.

Koulutaiteilija tukee lasten oppimista

Turussa aloitettiin vuonna 2015 koulutaiteilijatoiminta, jossa eri taiteenlajien edustajat antavat taideopetusta eri oppiaineiden tunneilla. Mukana on taiteilijoita esimerkiksi kuvataiteen, sirkuksen, tanssin, teatterin ja sanataiteen aloilta. Toiminta on opetus- ja kulttuuriministeriön tukemaa ja tukee hyvin uuden opetussuunnitelman mukaisia linjauksia ilmiöpohjaisesta oppimisesta ja lisää koululaisten viihtyvyyttä, yhteisöllisyyttä ja oppimismotivaatiota.

Veera Vähämaa pyydettiin mukaan koulutaiteilijatoimintaan heti toiminnan alkuvaiheessa, sillä yhtäkään sanataiteilijaa ei vielä ollut mukana. Nyt Vähämaa pitää viikoittain Aunelan ja Lausteen kouluissa sanataidetunteja, jotka tukevat koulussa opittuja asioita ja kannustavat ilmaisuun.

- Tärkeintä on tietysti luovaan ilmaisuun kannustaminen. Monet lapset eivät koe kirjoittamista tai lukemista omaksi jutukseen, joten minun päätehtäväni on tuoda onnistumisen ja innostumisen kokemuksia kielellisen ilmaisun kautta. Jos keskitytään liikaa oikeinkirjoitukseen, se voi olla esteenä luovalle ilmaisulle. Ensin voi antaa tarinan viedä, ja vasta toisella tai kolmannella kierroksella tarkistetaan kirjoitusvirheet, Vähämaa sanoo.

Vähämaan mukaan taideaineiden opetukselle voisi olla kouluissa enemmänkin aikaa, ja myös sanataiteen opetusta voisi lisätä:

- Kouluissa puhutaan nykyään laaja-alaisesta tekstikäsityksestä. Elämme kulttuurissa, jossa tarinoita kerrotaan kaikkialla ja kaikki paketoidaan tarinan formaattiin. On tärkeää osata tunnistaa tarinan rakenteita ja tarkastella tarinan ja totuuden suhdetta, ja sanataide on siihen hyvä työkalu. Lisäksi taiteellisessa tekemisessä korostuu sekä ihmisen oma toimijuus ja tuottaminen että yhteisöllisyys. Ihmiselle on tärkeää saada oma kokemus siitä, että voi itse luoda asioita.

Veera Vähämaa lukemassa oppilaiden tekstejä vuonna 2019. Kuvaaja: Hilkka Pirttijärvi.

Taidetta Aboa-apurahan turvin

Tänä vuonna Vähämaan työskentelyä on helpottanut Aboa-apuraha, joka myönnetään vuosittain yhdelle turkulaiselle ammattitaiteilijalle alasta riippumatta. Apurahan suuruus vaihtelee vuosittain Taiteen edistämiskeskuksen vahvistuksen mukaisesti.

- Apuraha merkitsee minulle konkreettista toimeentuloa taiteilijana. Sillä on kuitenkin myös symbolinen merkitys, joka liittyy oman työn arvostukseen. Koin apurahan merkittävänä osoituksena siitä, että sillä mitä teen ja olen tehnyt aikaisemmin, on merkitystä ja myös joku ulkopuolinen taho näkee sen. Ennen kaikkea apuraha on mahdollistanut minulle sen, että pystyn fokusoitumaan tiettyihin asioihin, Vähämaa tuumii.

Työskentelyapurahan myöntämisen kriteerejä ovat esimerkiksi taiteilijan ansioituminen työssään, kaupungin vetovoimaisuuden lisääminen ja taiteellinen laatu. Apurahaan kuuluu myös mahdollisuuksien mukaan taiteellisen tuotoksen saaminen esille Turun kaupungin taidelaitoksissa tai työn muu esilletuominen osana Turun kulttuuritarjontaa. Vähämaan piti keksiä, miten hänen taiteensa voisi olla iloksi mahdollisimman monelle.

- Näin apurahahakemukseen paljon vaivaa ja kävin läpi sitä, että millaisille projekteille ja tekijöille apurahaa oli myönnetty aikaisempina vuosina. Mietin, että mitä sellaista voisin tehdä, että työni jäisi elämään vielä vuoden jälkeenkin. Kaupunkiseikkailun idea syntyi tästä ajatuksesta, sillä QR-koodit säilyvät ja seikkailulle voi siten osallistua tulevaisuudessakin, Vähämaa kertoo.

Vähämaan apurahavuosi koostuu kirjan kirjoittamisesta, digitaalisen seikkailun suunnittelusta sekä teatteriesityksestä. Korona-aika on vaikuttanut työskentelyyn paljon, mutta se on myös saanut ymmärtämään tavallisten ja arkistenkin asioiden merkityksen.

- Korona oli yksi syy siihen, miksi halusin kehittää digitaalisen kaupunkiseikkailun. Työni on yhteisöllistä, ja koronavuoden aikana kasvokkaiset kohtaamiset eivät ole olleet mahdollisia. Viime keväänä oltiin pitkästä aikaa lähiopetuksessa ja pääsin jälleen tekemään lasten kanssa sanataidetta samassa tilassa. Tuntui mielettömän ihanalta tehdä yhdessä asioita ja luulen, että kaikki jakoivat sen tunteen. Korona on nostanut tavalliset kohtaamiset uudelle tasolle ja arkisetkin asiat ovat alkaneet tuntua todella merkittäviltä.

Teksti: Alina Kauppi

Jutun pääkuva: Metsämarja Aittokoski