Syksyllä saavat ensi-iltansa sekä koululaisille suunnattu Tanssiteatteri ERIn Älä töni mun kaveria -teos- ja työpajakokonaisuus että Aurinkobaletin Dysmorphic. Molemmissa käännetään katse lasten ja nuorten mielenterveyteen.

Lisätiedot esityksistä

Dysmorphic on ensi-illassa Manifesti-festivaalilla 8.9.
aurinkobaletti.fi
Älä töni mun kaveria on tilattavissa alakouluihin Turun alueella
eri.fi

Tanssija ja koreografi James McNamara sai esikoisensa viime keväänä, ja se käynnisti muistojen kelan hänen omasta lapsuudestaan. McNamara kärsi Iso-Britanniassa asuessaan kiusaamisesta lähes koko alakouluaikansa.

Nukketeatteritaiteilija Erika Malkki alkoi niin ikään äidiksi pari vuotta sitten tultuaan pohtia omaa kehonkuvaansa ja kehonkuvia ylipäätään. Näistä prosesseista versoivat nyt syksyllä ensi-iltansa saavat Älä töni mun kaveria- ja Dysmorphic- teokset.

Dysmorphic yhdistelee tanssia, nukketeatteria ja musiikkia. Saatetaanpa lavalla nähdä suurikokoinen sydänkin. Kuva: Jussi Virkkumaa.

Aura of Puppetsin ja Aurinkobaletin yhteisesti tuottaman Dysmorphicin lähtökohtana on dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö. Siinä ihminen kokee jatkuvaa tyytymättömyyttä omaan kehoonsa tai tiettyyn osaan siitä, ja voi nähdä itsensä jopa epämuodostuneena tai hirviömäisenä.

– Vaikka tätä kyseistä häiriötä ei sairastaisikaan, meistä useat ja yhä nuoremmat kamppailevat kehonkuvaan liittyvien asioiden, epävarmuuden ja häpeänkin kanssa, Malkki kertoo.

Manifesti-festivaalilla ensi-iltansa saava ja Aurinkobaletin syysohjelmistossa jatkava teos yhdistelee tanssia, nukketeatteria ja livemusiikkia. Lavalla nähdään Malkin ja hänen itse rakentamiensa nukkejen lisäksi tanssija Tashi Iwaoka sekä äänisuunnittelija ja säveltäjä Aino Lehtovaara.

– Nukketeatteri tarjoaa oivaltavia välineitä dysmorfian ilmentämiseen, kun ihmiskehon ja nuken rajat ja pinnat limittyvät toisiinsa, Malkki vinkkaa.

James McNamara ja Eeva Soini haluavat herätellä alakouluikäisiä omien tunnetaitojen löytämiseen tanssin ja liikkeen avulla.

Siinä missä Dysmorphic on kohdennettu yli 14-vuotiaille ja aikuisemmalle yleisölle, Tanssiteatteri ERIn Älä töni mun kaveria koostuu puolestaan alakoululaisille suunnatusta draamallisesta pienoistanssiteoksesta sekä liikkeellisestä työpajasta. 

Työpajojen ideana on tarjota erilaisia tunnetyökaluja koululaisille ja opettajille, periaatteessa leikin, heittäytymisen ja mielikuvaharjoitteiden kautta. Kiusaaminen kumpuaa McNamaran mukaan usein tukahdetuista tunteista, joita kiusaajan itsensä voi olla vaikeaa tunnistaa ja käsitellä.

– Minua kiusattiin siksi, että harrastin tanssia, mutta toisaalta löysin tanssin kautta lohtua ja keinoja selvitä. Liike on hyvä väylä päästä käsiksi erilaisiin vaikeisiinkin tunteisiin ja itseilmaisuun, McNamara kertoo.

Tanssija Nea Vuorinen nähdään Tanssiteatteri ERIn Älä töni mun kaveria -teos- ja työpajakokonaisuudessa. Kuva: James McNamara.

– Meille ERIssä on aina ollut tärkeää tarttua kantaaottavasti eri aiheisiin, ja lasten ja nuorten tunnekasvatus sopii tähän joukkoon mainiosti, miettii ERIn toiminnanjohtaja Eeva Soini.

Sekä Aurinkobaletin taiteellinen johtaja Urmas Poolamets että Erika Malkki uskovat niin ikään, että vaikka dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö on suurelle yleisölle verrattain tuntematon, tarjoaa esitys samastumispintaa monille.

– Emme etsi teoksella vastauksia tai parannuskeinoja, mutta uskomme, että taide voi sytyttää ajatuksia ja tietoisuutta esimerkiksi erilaisista omakuvaan liittyvistä paineista. Haluamme teoksen avulla nostaa esiin kehopositiivisuutta ja erilaisuuden kauneutta, kaksikko lausuu.

Teksti ja kuvat, jollei toisin mainita: Heidi Horila

Ylimmän kuvan kuvateksti: Syyskuussa ensi-iltansa saavassa Dysmorphicissa tartutaan dysmorfiseen ruumiinkuvan häiriöön, kertovat Urmas Poolamets ja Erika Malkki.

Artikkeli on julkaistu Turkupostissa 3/2022.