21.11.2022
Osana Lapsen oikeuksien viikkoa vietettiin perjantaina 18.11. Lapsi mukaan töihin -päivää, johon osallistuttiin myös monella Turun kaupungin työpaikalla. Päivän tarkoituksena on näyttää lapsille, mitä aikuiset tekevät eri ammateissa työpaikoillaan. Myös 9-vuotias Hilma ja hänen pikkuveljensä Eino, 7v, olivat tutustumassa Runosmäen kirjastossa työskentelevän äitinsä työpaikkaan perjantaina iltapäivällä.
Iltapäiväkerhonsa tältä päivältä skipannut Eino on jo ehtinyt lainata luettavaakin.
Eino on kiinnostunut paloautoista ja yleensäkin erilaisista autoista ja kulkuvälineistä. Eläimistä sorsat ja ankat kiinnostavat – ja juuri tänään Eino lainasi kirjastosta Aku Ankka -kirjan, ja harjoitteli lainausautomaatin käyttöä, kertoo äiti hänen puolestaan.
Eino kun ei ole oikein ”haastatteluihminen”, kuten sisko luonnehtii.
Hilmalla on tällä kertaa kotona jo tarpeeksi kirjoja lainattuna. Hilma hoitaa lainansa hyvin tunnollisesti, etteivät ne pääse myöhästymään. Periaatteena on, että kun kirjat on luettu, hän palauttaa ne heti.
Viime aikoina parasta luettavaa ovat olleet Sinttu- ja Eppu-ponikirjat, joita Hilma lukee ihan ahmimalla. Yhdessä äidin kanssa hän lukee myös fantasiakirjoja.
Väliaikaisessa väistötilassa toimivan Runosmäen kirjaston hieman ahdas, mutta kodikas henkilökunnan puoli on sisaruksille jo entuudestaan hieman tuttu. He ovat käyneet siellä ennenkin, mutta nyt on kyseessä vähän virallisempi vierailu, josta halutaan hyötyä ihan konkreettisesti tutustumalla äidin jokapäiväisiin töihin.
Hilma ja Eino eivät suinkaan halua olla toimettomina, vaan oikeasti auttaa töissä. Niitä keksiessä puolestaan äidillä on kova työ, sillä hommat sujuvat varsin vauhdikkaasti, ja ovat koko ajan loppumassa.
Hilma leimaa aluksi poistoleimoja lehtiin, jotka on poistettu lainauksesta. Kun ne pian loppuvat, haetaan kaapista poistokirjoja ja jatketaan niillä.
Mitä??? Katso, mitä täällä on, Hilma hämmästyy, kun näkee erään kirjan etusivulle piirretyn sutun.
Toisessa kirjassa kansi repsottaa lähes irti. Muuten hyvännäköisestä Muumikirjasta taas puuttuu joitakin sivuja. Hilman otteet ovat jo melkoisen ammattimaisia. Kirjastotyö onkin alkanut kiinnostaa aika lailla. Se on jopa tulevaisuuden toiveammatti.
Hilma riemastuukin, kun äiti ehdottaa, että yläasteella hän voisi hakea kirjastoon sitten TET-harjoitteluun.
– Tulen, tulen! Mutta onko se sitten se uusi kirjasto? Täällä vanhassa kirjastossa olisi niin kivaa, hän toteaa.
Myös pikkuveli Eino on innostunut leimaamisesta ja saa oman pinonsa Hilman jälkeen. Leimasimia äiti ei ollut tähän hätään löytänyt kuin yhden.
Aikansa poistokirjojen kanssa ahkeroituaan sisarukset kaipaavat jälleen lisähommia. Silloin äiti muistaa onneksi lasten ja nuorten kirjojen aihemerkkiarkit.
Näitä isoja arkkeja te voisitte leikata saksilla pienemmiksi niin, että ne mahtuvat näihin laatikoihin. Fantasiamerkkejä ainakin tarvitaan pian. Pistäkää ne sitten oikeisiin laatikoihin, äiti näyttää.
Molemmille lapsille selvästi mieluisassa hommassa kuluu sitten mukavasti myös iltapäivän viimeiset hetket äidin työpaikalla.