31.01.2023
Muuttaessaan Jyrkkälään vuonna 1972, 9-vuotias Vesa Tiainen oli täysin hämmästynyt.
– Kun ensimmäisen kerran pääsin sisälle ja menin vessaan, niin meni pissahätäkin ohi, kun huomasin, että täällähän on kylpyamme! En ollut ikinä nähnyt sellaista! Sitten vähän tapeltiin sisarusten kanssa, että kuka siellä kylpyammeessa saa istua. Äiti huusi ”pois sieltä ammeesta, teistä ei ole muuta kuin rusinat kohta jäljellä!”. Se oli vähän niin kuin uimahalliin olisi mennyt, vaikka paljon pienempi tietysti, muistelee Vesa.
Yhdeksänvuotiaan silmin Jyrkkälä oli alkuun valtavan iso paikka suurine taloineen ja pihoineen. Asukkaita oli parhaimmillaan kaksi ja puoli tuhatta, jollei jopa kolme tuhatta, ja suuressa osassa asuntoja asui isoja lapsiperheitä.
– Varmaan se johtui siitä, et täällä oli siihenkin aikaan aika alhainen vuokrataso verrattuna muihin paikkoihin, Tiainen epäilee.
Erityisesti Jyrkkälän yhteisöllisyys on tehnyt Tiaiseen suuren vaikutuksen. Vaikka hän on välillä asunut muualla, ei rakkaus Jyrkkälää kohtaan ole järkkynyt.
– Tuntuu, kuin selässä olisi magneetti, kun tänne täytyy tulla aina vaan. Ja kuten varmaan huomasitte, minä tunnen vieläkin täältä melkein kaikki ihmiset. Mies voi lähteä Jyrkkälästä, mutta Jyrkkälä ei miehestä, Tiainen kiteyttää.
Asiasanat: