Biologisen museon kehittämisprojektin työryhmä matkusti helmikuussa Ruotsiin tutustumaan ruotsalaisiin sisarmuseoihin ja kuulemaan sekä oppimaan heidän kehittämistyöstään.

Biologisessa museossa alkoi viime syksynä kehittämisprojekti. Tavoitteena on tuoda yleistä tunnelmaa lähemmäs rakennuksen omaa rakentamisaikakautta, tukea näyttelyn keskiössä olevia dioraamoja uusilla näyttelysisällöillä ja ottaa museon piha-alue laajemmin käyttöön ja vierailijoiden nautittavaksi. 

Ruotsin biologiset museot olivat varhaisimmat eurooppalaiset museot, jotka lähestyivät eläinnäyttelyjä uudesta näkökulmasta. Turun biologiseen museoon dioraama-näyttelyn suunnitellut Gustaf Kolthoff (1845–1913) toimi suunnittelijana myös Uppsalassa sijaitsevassa Biotopiassa sekä Tukholman Biologiska museetissa. Oli siis luontevaa lähteä tutustumaan näiden museoiden tämän hetken toimintaan ja näyttelyihin. Sama historia ja ideologia sitoo museoita yhteen ja museoista löytyy sekä yhteisiä haasteita että mahdollisuuksia. Näiden jakaminen tekee museoistamme yhdessä vahvempia.  

Uppsalan biologinen museo on nyt Biotopia 

Työryhmän jäsenet, taustalla Uppsalan Biotopia.

Vuonna 1910 perustettu Uppsalan Biologinen museo uudistettiin vuonna 2007, jolloin se sai myös uuden nimen Biotopia. Uudistuksessa vanhat dioraamat restauroitiin ja niihin tuotiin valoa sekä ääntä. Näyttely keskittyy nykyään Uplannin eläimistöön ja maisemaan. Vanhan rakennuksen tiloja muokattiin uudistuksessa erityisesti erilaisen pedagogisen toiminnan käyttöön ja kaakkoissivulle rakennettiin uusi sisäänkäyntisiipi, johon myös museokauppa sijoitettiin. Alakerran varastotilan paikalle luotiin monikäyttöiset tilat, jotka palvelevat niin erilaisia työpajoja, luentoja, vaihtuvia teemanostoja kuin asiakkaiden seisahtumista kirjojen ja muun lisätiedon äärelle.

Vierailulla tutkimme erityisesti dioraamojen yhteyteen luotuja dramatisoituja tarinoita, joissa hyödynnetään projisointeja, ääntä ja valoa. Tarinoihin voi valita eri eläimen, esimerkiksi pöllön tai suden, näkökulman. Museorakennusta ympäröi puisto, josta löytyy lisää tutkittavaa ja kokeiltavaa. Kiersimme lumisateessa henkilökunnan opastamana museon ulkopisteitä ja vaikka lumi peitti alleen niityt, hyönteishotellit, lintujen ruokintapaikat ja hyönteiskannot, saimme hyvän käsityksen siitä, miten kaupunkipuisto on mahdollista valjastaa osaksi museon sisältöjä. Biotopiassa on yleisestikin panostettu aktiiviseen yleisötyöhön. He järjestävät retkiä, luentoja, työpajoja, opastuksia ja teemapäiviä monille eri museon käyttäjäryhmille.     

Tukholman biologinen museo oli oman aikansa vau:ta

Tukholman Skansenin vieressä sijaitseva Biologiska museet on ollut suljettuna yleisöltä vuodesta 2017 lähtien. Upean, arkkitehti Agi Lindegrenin suunnitteleman rakennuksen (1893) esikuvina ovat olleet keskiaikaiset sauvakirkot. Pääsimme ruotsalaisen delegaation mukana kurkistamaan ovien taakse ja kuulemaan museon tulevaisuuden suunnitelmista.

Usko dioraamojen tenhoon esittämisen tapana on kuitenkin edelleen vahva. 

Sisääntuloaulaan astuttaessa aika tuntuu pysähtyneen, sillä myös sisätilat ovat säilyneet alkuperäisessä asussaan. Runsaan käytön kuluttamat puupinnat, vanhat lasivitriinit, upea portaikko ja pehmeät, dioraamojen muotoa mukailevat istuinpenkit kuljettavat taaksepäin kohti aikaa, jolloin dioraamat olivat uusinta uutta ja aikansa vau-tekniikkaa. Rakennus ja näyttely ovat kunnostuksen tarpeessa ja tällä hetkellä kokonaisuudelle etsitään rahoitusta. Suunnitelmissa on uudistaa museota alkuperäistä ympäristöä ja ideologiaa kunnioittaen, mutta digitaalisuuskärjellä uusinta tekniikkaa hyödyntäen. Usko dioraamojen tenhoon esittämisen tapana on kuitenkin edelleen vahva. 

Monipuolinen Naturhistoriska riksmuseet 

Työryhmäläiset menossa Naturhistoriska riksmuseetiin.

Matkan kolmantena kohteena oli Naturhistoriska riksmuseet eli Tukholman suuri luonnontieteellinen museo. Kokoluokassaan se on jotain muuta kuin Biologinen museo, mutta tässä kohteessa työryhmä tutustui erityisesti näyttelytekniikkaan. Lasten rakastamassa museossa on paljon tehtävää ja kokeiltavaa. Erilaisia tietovisoja ja eläinten, jälkien ja äänien tunnistamista löytyy moninaisten painettavien nappien ja muiden tekniikoiden takaa. Vähän yllättäenkin yksi hauskimmista tekniikoista on pieni koppi, jossa saattaa kuunnella hyttysten ininää kesäaikaan luonnossa.

Evoluutioon liittyvässä näyttelyssä on käytössä myös erilaisia näkörajoitteiset henkilöt huomioivia ratkaisuja. Kuljettava reitti näyttelyn läpi on merkitty lattiamattoon erituntuisella materiaalilla, eläimistä on esillä tunnusteltavia, aidon kokoisia malleja, eri ihmislajien kallon muotoja voi vertailla aihetta esittelevien vitriinien kohdalla, ja osa teksteistä on tarjolla pistekirjoituksella. Ilmastonmuutos erilaisine tulokulmineen näkyi Ruotsissa museoiden näyttelytarjonnassa ja luonnollisesti monin tavoin myös Naturhistoriska riksmuseetissa. Uppdrag: Klimat -näyttely tarjosi kylmää faktaa, mutta esitteli myös esimerkkejä siitä, miten toimimalla voi ilmastonmuutoksen nopeuteen ja suuntaan vaikuttaa. 

Naturhistoriska riksmuseetin näyttelyissä.

Matka antoi paljon ajatuksia suunnittelun evääksi. Kehittämisprojektissa jatketaankin suunnittelutyötä tämän vuoden ajan ja toteutusvaiheeseen siirrytään vuoden kuluttua keväällä. Tavoitteena on avata uudistunut museo yleisölle kesäkaudelle 2024. Museon verkkosivuilla ja somessa tullaan kertomaan projektin etenemisestä. 

Matkalla mukana

  • Sonja Hagelstam, kokoelma-amanuenssi
  • Siiri Jaakkola, yleisötyön amanuenssi
  • Anniina Lehtokari, projektipäällikkö
  • Tony Saari, vastaava museomestari

Vierailukohteet