Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion juhlasali täyttyi marraskuun ensimmäisenä perjantaina parista sadasta tyylikkäästi parhaimpiinsa pukeutuneesta luonnontiedelinjalaisesta eli tuttavallisemmin luluista.
Opiskelijoita ja opettajia hemmoteltiin kakkukahveilla, ja kolmekymppiseksi varttunutta luonnontiedelinjaa onnittelemaan oli kutsuttu lukiosta vuosien varrella valmistuneita. Hyvin erilaisille urapoluille päätyneiden alumnien muistot lukiovuosista ja tarinat oman tien löytymisestä lukion jälkeen inspiroivat nykyisiä opiskelijoita.
Kaikki alkoi Kastusta
Turun ainoan luonnontiedelukion tarina alkoi jo vuonna 1990, kun Kastun lukiossa aloitettiin kokeiluna luonnontiedettä painottava linja. Vuonna 1994 se sai virallisen opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämän erityisen koulutustehtävän luonnontieteissä. Lukioiden erikoistuminen oli 1990-luvun ilmiöitä, sen myötä Turkuun saatiin myös muun muassa Aurajoen urheilulukio ja Puolalanmäen musiikkilukio.
– Aloitin Kastussa opettajana vuonna 1996 ja silloinen rehtori Seppo Lehtinen kysyi, olisiko uudella opettajalla tarjota jotakin kursseja. Ehdotin meribiologiaa ja kaupunkimaantiedettä ja siitä lähtien nämä omat lempilapseni ovat olleet mukana vuosittaisessa kurssitarjonnassamme, TSYKin biologian ja maantiedon lehtori, STEAM-koordinaattori Nina Brander muistelee.
Kastun lukio yhdistettiin Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukioon vuonna 2009, jolloin luonnontiedelinjakin muutti Kastusta keskustaan. Ja samassa muuttokuormassa mukana siirtyi monia pitkäaikaisia opettajia. Luonnontiedelinja on sen alkuvuosista asti ollut tunnettu siitä, että sen ilmapiirissä viihtyvät niin opiskelijat kuin opettajat. Lukio on vuosikymmenestä toiseen ollut kaupungin suosituimpia, mikä on näkynyt myös korkeissa sisäänpääsyrajoissa.
TSYKin apulaisrehtori Virpi Lieri aloitti Kastun lukiossa opinto-ohjaajana vuonna 2005, joten yhteistä matkaa luonnontiedelukion kanssa on hänellekin ehtinyt kertyä. Lieri muistelee nauraen koulun suosion hyvin tiivistävää lausahdusta muutaman vuoden takaa. TSYK oli tuolloin muuttamassa väistötiloihin mittavan remontin tieltä ja koulutalossa vähän kaikki repsotti.
– Eräs sähkömies tuolloin totesi, että kyllä täällä täytyy jotakin erikoista olla. Talo on tässä kunnossa ja tänne halutaan silti! Se oli minusta hyvin sanottu. Meillä on täällä todella hyvä työilmapiiri myös opettajien kesken, kaikki kollegat ovat kiinnostuneita ja innostuneita. Ja sillä on iso merkitys, hän iloitsee.
Parasta on yhteishenki
Hyvä yhteishenki on TSYKistä puhuttaessa asia, johon ei voi olla törmäämättä. 30-vuotisjuhlan juontaneet lukion 3. vuosikurssin opiskelijat Lilja Laurikari ja Jussi Pyysalo vahvistavat asian yhteen ääneen. Vanhemmilta kavereilta ja sisaruksilta kuullut kehut hyvästä ilmapiiristä olivat molemmille iso tekijä lukioon pyrkimiselle kiinnostavien opintojaksojen ohella.
Ilmapiiri on täällä ihan parasta. Paljon samanhenkistä porukkaa, jota oikeasti kiinnostaa opiskella ja ehkä myös vähän skabailla opinnoissa. Mutta kilpailussa on aina hyvä henki ja se innostaa opiskelemaan ahkerammin, Pyysalo kertoo.
– Opiskelukavereilta saa aina apua, jos jokin oppiaine tuntuu vaikealta. Porukkaan pääsi tosi helposti, eikä yhdessä tekeminen rajoitu vain kouluun, kavereita ollaan myös vapaa-ajalla. Moni täällä opiskeleva tulee ympäryskunnista, joten on ollut kiva laajentaa omaa kaveripiiriä, Laurikari täydentää.
Luonnontiedeaineiden eli fysiikan, kemian, biologian ja maantieteen teoriaa tukee luonnontiedelukiossa runsas käytännönläheinen opiskelu. On labrakursseja, kenttäkursseja, kenttäretkiä, kansainvälistä yhteistyötä, matkoja ja kilpailutoimintaa ja esimerkiksi perinteeksi muodostunut Lemmenjoen erävaellus.
Pyysalo on osallistunut maantiedon vaellukselle Andorrassa ja MAOL-kisoihin Virossa, Laurikari pääsi puolestaan fysiikan opintojen kautta opiskelijavaihtoon Italiaan. Kokemukset ovat olleet uniikkeja.
Saattaa kuulostaa silkalta hauskanpidolta, mutta opettajilta se vaatii omistautumista.
– Työ on myös vaativaa, ei missään nimessä pelkkää retkeilyä. Täytyy olla jatkuvasti ajan tasalla ajankohtaisissa ilmiöissä, Brander korostaa.
TSYKin apulaisrehtori Virpi Lieri (oik.) ja Lehtori Nina Brander (vas.) ja juhlan juontaneet abituerientit Lilja Laurikari ja Jussi Pyysalo.
Unelmissa seuraavat kolmekymmentä vuotta
Luonnontiedelukion opintojaksot toteutetaan tiiviissä yhteistyössä Turun yliopiston biologian, biokemian, fysiikan ja kemian laitosten, sekä Turun ammattikorkeakoulun, Turun ammatti-instituutin ja Turun alueen eri yritysten kanssa. Luonnollisesti rahoituksella on tärkeä roolinsa erityislukioiden tulevaisuudessa.
Brander ja Lieri toivovatkin, että erityislukioiden tärkeä rooli ja arvo nähtäisiin myös tulevaisuudessa ja luonnontiedelinja saisi juhlia kuusikymppisiään vuonna 2054. Erityislukiot ovat tärkeä vetovoimatekijä Turulle. Opiskelijoista 50 prosenttia tulee lukioon muualta kuin lähikunnista.
– Toivoin, ettei erityislukioita ja niiden rahoitusta ajettaisi alas. Jos ajatellaan teknologiaa ja tieteiden aloja, luonnontieteiden osaajia tarvitaan erityisesti Turun seudulla. Täällä on paljon lääketieteen ja teknologia-alan teollisuutta. Mutta kaikilla erityislukioilla on toki oma paikkansa, Lieri painottaa.
TSYKistä maailman metropoleihin ja takaisin Turkuun
Luonnontiedelinjan 30-vuotisjuhlien puhujiksi oli kutsuttu koulusta valmistuneita alumneja eri vuosikymmeniltä. Heidän inspiroivat uratarinansa kertoivat kuulijoille sen, minkä moni varmasti tiesikin. Luonnontiedelinjalta polku voi viedä hyvin erilaisille teille ja aloille.
Luonnontieteet eivät sulje pois taiteita, päinvastoin, sillä luonnontiedelinjan rinnalla TSYKissä toimii ja Kastussa aloittanut kuvataidepainotteinen linja. Juhlassa kuullut nykyisten opiskelijoiden esittämät, yleisön herkistäneet musiikkiesitykset vahvistivat tätä sanomaa.
Taiteen ja luonnontieteen kiehtovasti urallaan yhdistänyt taiteilija ja kuvataiteen tohtori Maija Tammi nauratti yleisöä kertomalla, miten yllättäviä reittejä työelämä voi joskus kulkea tai miten sattumalta vaikkapa väitöskirjan aihe löytyä. Vuonna 2004 Kastun lukiosta kirjoittanut Tammi on palkittu niin vuoden lehtikuvaajana kuin Fotofinlandialla, sekä useilla kansainvälisillä palkinoilla.
Aina ei tarvitse suunnata maailman tuuliin löytääkseen itselleen sopivan urapolun. Sen osoitti puheellaan Turun kaupungilla liikennesuunnitteluinsinöörinä työskentelevä Taneli Satomaa. Vuonna 2014 ylioppilaaksi kirjoittaneen Satomaan suunnittelun kädenjälki näkyy muun muassa yli 2000 turkulaisen polkupyörätelineen designissa ja Ylioppilaskylään rakentuneessa Turun ensimmäisessä kylätiessä.
Kolmantena juhlassa kuultiin Satomaan kanssa samana vuonna ylioppilaaksi kirjoittanutta väitöskirjatutkija Niko Johanssonia. Johansson vei kuulijansa Skotlannin nummien ja kansainvälisten opintojen kautta väitöskirjaprojektinsa, Itämeren levälajien DNA-tutkimuksen pariin.
Juhlan päätti TSYKin rehtori Juha-Markus Koistisen puhe, jossa hän kannusti opiskelijoita rohkeasti valitsemaan niitäkin ei niin itsestään selviä polkuja. Lähtemään maailman metropoleihin, mutta toivottavasti myös palamaan Turkuun, jossa luonnontieteilijöitä tarvitaan.