Lotta Svärd -patsas on ainoa naisten toiminnalle omistettu julkisen taiteen teos Turun kaupungin taidekokoelmassa.
Nina Sailon (1908–1988) monumentaaliveistos on näköispatsas Mirjami Talviosta, joka toimi lottana sotien aikaan. Talousneuvos Pauli Talvio tilasi teoksen vuonna 1985 Lotta Svärd -järjestössä toimineiden naisten kunniaksi ja vaimonsa muistoksi.
Veistos sijoitettiin Lappeenrannan entistä suojelukuntataloa vastapäätä. Teokseen liittyvien poliittisten latausten takia, Lappeenranta oli ainoa kunta, joka suostui vastaanottamaan sen. Turun seudun Lotta-perinneyhdistys ry pystytti toisinnon teoksesta Turun Tuomaanpuistoon vuonna 2001. Samalla valmistettiin myös toinen valos Tuusulan Lottamuseon edustalle. Turun kasarmirakennuksille katseleva patinoitu pronssipatsas on toteutettu luonnolliseen kokoon. Lotta seisoo mantteliin pukeutuneena, lakki päässään, reppu selässään ja maassa vierellään paketti.
Pronssinen teos on nostettu punaisesta graniitista tehdylle jalustalle. Teokseen on kirjattu ”Lotta Svärd 1921–1944” tunnustuksena lottien yhteisölle. Lotta Svärd on J. L. Runebergin kirjoittaman Vänrikki Stoolin tarinat -teoksen fiktiivinen hahmo, joka valittiin edustamaan naisjärjestön lähes neljännesmiljoonaa jäsentä. Vaikka veistoksen mallina on ollut oikea henkilö, ei teoksessa mainita Mirjami Talvion nimeä.
Naisten patsasmuistamisen puute on laaja-alainen ilmiö
Naisten muistomerkkien puute ei koske vain Turkua vaan se on valtakunnallinen ja kansainvälinenkin ilmiö. Varpu Kiviranta kirjoitti maaliskuussa 2024 Ylelle artikkelin naisten näköispatsaiden puuttumisesta muun muassa Helsingin ja Tanskan näkökulmasta. Helsingissä on vain yksi naisen näköispatsas. Runonlaulaja Larin Parasken näköispatsaan lisäksi kolme naista on saanut nimellään abstraktin muistomerkin: näyttelijä Iida Aalberg, kirjailija Maila Talvio ja Suomen ensimmäinen naisministeri Miina Sillanpää. Nyt tekeillä on muistomerkki taiteilija Tove Janssonille. Veistos tulee olemaan näköispatsas Muumipeikosta, ei Janssonista itsestään.
Näköispatsaina toteutetut muistomerkit eivät ole viime vuosina olleet yleisimpiä julkisen taiteen kohteita. Osan mielestä niiden aika on jo ohi ja toiset taas kokevat tärkeäksi saada kaupunkikuvaan monimuotoisemman esikuvien joukon. Suomessa löytyy aktiivisia asian edistäjiä. Kokkolassa kansalaiskeräyksellä rahoitettiin naisasialiikkeen edelläkävijä Lucina Hagmanin kunniaksi tehty veistos. Asiaa edisti Patsastelijat-yhdistys, jonka tavoite on monipuolistaa esikuvien kirjoa julkisessa tilassa niin sukupuolen kuin iän suhteen. Vuoden 2024 alussa Tanskassa uutisoitiin kulttuuriministeri Jakob Engel-Schmidtin vievän eteenpäin 7 miljoonan euron suunnitelmaa patsaiden sukupuolijakauman tasapainottamiseksi. Tuolloin Kööpenhaminan 101 julkisesta patsaasta 70 esitti miehiä, 26 eläimiä tai satuhahmoja ja vain 5 naisia.
Turun kaupunkikuvassa naiskehot ovat päässeet monesti julkisen taiteen kuvauksen kohteeksi. Veistokset mukailevat kuvataiteen jatkumoa, jossa miespatsaat yleensä edustavat itseään ja naiset ovat usein symbolisia, jonkin muun ilmentäjiä ja edustajia. Heidät on kuvattu monesti alastomina, myyttisinä hahmoina, passiivisina katseen kohteina, tunteen ilmaisijoina tai äidin roolissa - ja aina nimettöminä. Turun kaupungin taidekokoelmassa ei ole vielä julkisen taiteen teosta osoitettuna naiselle tai muunsukupuoliselle, jonka yhteiskunnallisesti merkittävää toimintaa halutaan muistaa kaupunkikuvassa.
