Pakina on julkaistu Turkupostissa 1, 2026.
Piirroskuva: Jolanda Kerttuli
Turkulainen, tamperelainen ja oululainen päättivät juosta kilpaa. Än-yy-tee-nyt kajahti ja juoksijat pinkaisivat matkaan.
Paitsi turkulainen. Hän jäi telineisiin oikomaan jalkojaan, nousi ylös ja katseli rauhassa, kun muut saapuivat maaliin. Tamperelainen ja oululainen tiedustelivat hölmistyneinä, miksi hän ei juossut, johon turkulainen vastasi: ”Emmää ny viittiny, ku te olitte radalla, mää juokse myöhemmin jonku oman matkan.”
Turkulainen se ei hevin lähde muiden mukaan. Kun asia on ajankohtainen, niin jostain saapuu tarve pakittaa. Tuumaus, harkinta ja fundeeraus vievät toisinaan niin kauan, että itse asia ehtii jo mennä ohi. Aika hoitaa, kuten turkulainen käytännöllisesti asian ilmaisee.
Ostaakseen aikaa turkulainen lukee vielä kerran ohjeen pyörän keksimisestä. Sitten odoteltuaan hän keksii pyörän sijaan kolmion, ihan vaan siksi, että ympyrä oli jo varattu.
Muutos tuntuu vaikealta ja itselle kaivettu kuoppa kehitykseltä. Muut menevät menojaan ja turkulainen nousee kuopastaan katsomaan, ettei näkyvissä ole muita kuin turkulaisia. Sitten hän järjestää kilpailut vain turkulaisille, ja voitto on varma.
Vaan horisontissa siintää seuraava näky: Tännehän muuttaa ihmisiä muualta! Kaupungin väkiluvun käyrä näyttää koilliseen. Turkulainen ottaa tuumaustauon ja hoksaa, miten ratkaistaan tämä mieltä kurittava ulkopuolisten haaste.
Jos et voi voittaa heitä, muuta heidät! Tehkäämme heistä heti turkulaisia. Kaikki ovat turkulaisia! Turkulainen voittaa aina! Turku, Turku!
Turkulainen asettuu kaupungin rajalle ja ojentaa yllättyneille tulijoille tervetuliaisiksi ämpärillisen rusinamakkaraa: ”Pim, olet turkulainen”.
Nyt on kuulkaa niin, julistaa turkulainen, että kaikki täällä olijat ja tulijat ovat turkulaisia. Enää ei harrasteta tällaista ikävää kyräilyä ollenkaan.
Näin turkulainen tulee huomaamattaan muuttaneeksi asenteensa ja voittaneeksi itsensä. Poissa on se nurkkakuntaisuus, josta niin usein Turkua syytetään ja tilalla hymyä ja avoimet ovet.
Ei ole enää meitä ja heitä, on vain turkulaisia. Ihania, niin pal ihania, turkulaisia!