”Ensin kuulin kaviot, jotka kolkuttivat kovaan asfalttiin. Kun käänsin pääni äänen suuntaan, kohtasin taianomaisen näyn: hevonen laukkaamassa ihminen selässään. Se oli kuin sadusta, romanttinen kohtaaminen, jota ei osannut odottaa.”

Minna Ijäs, amanuenssi Turun kaupunginmuseo

Joitakin vuosia sitten saattoi vielä satunnaisesti nähdä hevosen kiitävän Turun kaduilla ilta-aikaan. Kun kaupunki oli hiljentynyt, yksinäinen ratsastaja teki retkensä keskellä katuja autojen häiritsemättä. Aiemmin hevonen oli tuiki tuttu näky kaupungin kaduilla. Hevonen näkyi, kuului ja tuoksui. Hevonen oli tärkeä monissa toimissa myös kaupunkielämässä, ei pelkästään maaseudulla. Ihminen ei olisi selviytynyt raskaista töistä ilman voimakasta ja kilttiä eläintä.

Hevoset työssä ja arjessa

Turun kaupunginmuseon valokuvakokoelman kaupunkikuvissa hevosen läsnäolo näkyy. Kuvia tarkastellessa huomaa, kuinka paljon erilaisia töitä hevonen teki kaupungissa. Kaikki kuljetukset – ihmisten, eläinten ja tavaroiden – hoidettiin hevosen avulla. Erilaisia kärryjä ja vetovälineitä olikin lähes joka nurkassa odottamassa käyttöä. Kauppatori pestiin suurella vesitankilla, jota hevonen veti. Talvisin lumitöihin tarvittiin hevosapua, ja rannoille ryömineet Aurajoen jäälohkareet kuljetettiin kauemmas hevosvoimin. Kaupungin turvallisuutta ylläpidettiin ratsain, kun ratsupoliisit partioivat hevosineen. Tulipalot saatiin sammutettua, kun hevonen kiidätti painavat palokärryt nopeasti palavan talon luo. Kaikki rakentaminen, elintarvikkeiden kuljetus kauppoihin ja ihmisten kuljetus paikasta toiseen oli riippuvaista hevosen yhteistyökyvystä.

Hevonen vuokra-ajurin hommissa Turun rautatieasemalla. (Foto: Turun kaupunginmuseon valokuvakokoelmat)
Hevonen vuokra-ajurin hommissa Turun rautatieasemalla.
Bild: Turun kaupunginmuseon valokuvakokoelmat

Vuokra- tai pika-ajurin eli vossikan tai issikan rattaita tai rekiä oli saatavilla matkailijoille muun muassa rautatieasemalla, satamassa ja Hotel Phoenix´in, Teatterin, Brahen puiston, Samppalinnan ravintolan ja kaupungintalon edessä. Niin hevosia kuin kuskejakin säädeltiin tietyin vaatimuksin: hevosten tuli olla vahvoja, hyväkuntoisia ja hyvin opetettuja. Liukkailla keleillä hevosten kengitys piti olla terävästi hokitettu. Kun vossikoiden kapasiteetti ei riittänyt kasvavan ihmismäärän kuljettamiseen, hevoset alkoivat pyörittää Turun joukkoliikennettä ensin hevosomnibussien muodossa ja sitten hevosraitiotien kulkiessa edestakaisin Linnankatua. Hevosten länkiin oli kiinnitetty kelloja ja kulkusia, jotta muut kadulla liikkujat huomaisivat vaunun tulon. Kaksi hevosta veti yhtä vaunua ja työvuoro kesti kerrallaan vajaan tunnin. 

Texten fortsätter efter bilden

Linnankadulla näkyy kiskoilla kulkeva vaunu katollaan kyltti, jossa lukee Kirkkotori-Varvitori. Hevosia, joiden pitäisi vetää vaunua, ei kuitenkaan näy vaunun edessä eikä takana. Kun kuvaa suurentaa, huomaa, että vaunun oikealla puolella taaempana kaksi hevosta kävelee tien poikki peräkanaa. Lienee siis työvuoro juuri vaihtumassa. Koska kyseessä on Ståhlbergin myyntikuva, on mahdollista, että vaunun haluttiin olevan paikoilleen aseteltuna ilman liikettä juuri valokuvauksen vuoksi. Vaunussa poseeraavat herratkin on sopivasti kuvaan asettautuneita. Hevosraitiovaunu kulki vuosina 1890–1892 ja oli ensimmäinen lajiaan Suomessa.
Bild: Ståhlberg, Turun kaupunginmuseon valokuvakokoelmat

Hevosten tallit ja tilat kaupungissa

Hevosia oli kaupungissa paljon, joten kaupunkitalojen piha-alueilla piti olla niille tallit sekä muuta tilaa kärryille ja hevosten ruokahuoltoa varten. Vuoden 1890 laskennassa kaupungissa oli 655 hevosta ja eläimistä vain siipikarjaa oli kaupungissa enemmän. Talleja tarvittiin monissa kaupunkitaloissa, joissa varakkaimmilla oli omat hevoset. Isommat tallit tarvittiin tehtaiden tai virkavallan suuremmalle hevosmäärälle. Emme tarkkaan tiedä, minkälaista hevosten elämä menneisyyden kaupungissa oli, mutta toivottavasti ne saivat hyvää hoitoa raskaan työpäivän jälkeen.

Vähitellen ihmiset halusivat korvata hevoset autoilla. Katsottiin, että hevosen lanta oli kaupungeissa suuri ongelma. Hevonen ulostaa jopa 10 kertaa päivän aikana ja lantaa kertyy siksi 15–23 kg päivässä. Hevonen myös juo paljon, noin 25–35 litraa päivässä, ja siitä syystä myös nestemäistä ulostetta lorisi kaupungin kaduilla. Autojen, bussien ja sähköisen raitiotien myötä ihmiset pääsivät kaupungeissa eroon lannan hajusta, mutta saivat tilalle metelin, pakokaasun sekä vaarallisen vauhdin. He menettivät lisäksi kulkusten kilinän, kavion kopseen, hirnahdukset ja moninaiset eläinkontaktit. Kaupungin sisäpihojen tallit muuttuivat varastoiksi, autotalleiksi, liiketiloiksi ja myöhemmin asunnoiksi tai purettiin parkkipaikkojen tai uusien rakennusten tieltä.

Hevoset olivat silti mukana kaupungin töissä vielä 1940–1950-luvuillakin. Pommitusten jälkiä raivattiin keskustassa hevosten kanssa, hiekkakuormia toimitettiin hevoskärryillä ja Kauppatorin lakaisussa hevoset olivat edelleen apuna.

Kun hevoset hallitsivat kaupunkikuvaa

Klikkaa kuvaa, niin näet sen suurempana ja voit lukea kuvatekstin.

Lähteitä