Kaupunginmuseon kokoelmien inventoinnissa löytynyt kuva-aineisto avaa näkymän Mary Hahlin elämään ja koirasuhteisiin 1900-luvun alun valokuvissa.
Turun kaupunginmuseon kokoelmissa on käynnissä laaja inventointi- ja pakkausurakka uuteen kokoelmakeskukseen muuttoa varten. Kokoelmia päästänee muuttamaan vuosien 2029–2030 aikana.
Valokuvakokoelmia luetteloitaessa esiin tuli lahjoitus, joka sisältää valokuva-albumin ja vedoksia. Niissä on sisäkuvia tunnistamattomasta asunnosta, ilmeisesti Vaasasta. Lisäksi lahjoitukseen kuuluu lasinegatiiveja, joissa on sekä ulkona otettuja ryhmä- ja henkilökuvia että ateljeemuotokuvia.
Kuva-aineisto on kuulunut Braunschweigissa Saksassa syntyneelle Maria (Mary) Hubertine Hahlille (os. Artmann 3.7.1875–7.1.1943). Mary oli naimisissa vuodesta 1897 lähtien ensin Oulussa syntyneen, vaasalaisen Vaasan höyrymylly Oy:n toimitusjohtajan ja pankinjohtajan Paul Hugo Sölfverarmin (23.1.1850–13.2.1911) kanssa. Hugon kuoltua Mary avioitui uudelleen 1.3.1912 Düsseldorffissa Turussa syntyneen insinööri Bernhard Abraham Hahlin (20.11.1873–28.9.1925) kanssa. Hahl toimi Vaasan puuvillatehdas Oy:n toimitusjohtajana vuodesta 1906.
Koirat kulkivat mukana kuvissa ja muistoissa
Maryn perhe oli koirarakas, ja museon hallussa olevien kuvien perusteella heillä oli ainakin kolme eri koiraa. Monissa lasinegatiiveissa Mary poseeraa valtavan koiran kanssa. Vaasalaisateljeessa otetussa 1900-luvun alun kuvassa hänellä on yllään turkisviitta ja turkis- tai samettihattu, jossa on suuret vaaleat sulat. Hän nojaa rennosti valokuvaamon pylvääseen ja pitää kädessään sateenvarjoa. Vasemmalla kädellään hän pitää luultavasti kiinni koiran kaulapannasta. Maryn ilme on rentoutunut. Koira on mahdollisesti aseteltu ikään kuin näyttelyasentoon, katse valppaasti eteenpäin. Heidän takanaan näkyy valokuvaamon taustakangas.
Marya ja hänen sisaruksiaan on kuvattu puutarhassa ison koiran, mastiffin, kanssa. Molemmissa samaan aikaan otetuissa kuvissa koira on juuri Maryn jalkojen juuressa. Kuvat on luultavasti otettu Saksassa, päätellen toisissa kuvissa näkyvästä suuresta rakennuksesta.
Texten fortsätter efter bilden
Ulkona kuvattu koira on selvästi eri koira kuin ateljeessa kuvattu. Ulkona kuvatulla koiralla on vaaleat tassunkärjet ja rinnassa vaaleaa karvaa. Koira on mahdollisesti ollut perheen yhteinen koira, joka on kiintynyt eniten juuri Maryyn. Koirathan valitsevat perheestä usein jonkun muita läheisemmäkseen. Ateljeekuvassa oleva koira on tummempi, eikä sillä ole valkoisia tassunkärkiä. Koira on luultavasti ollut Maryn oma koira, joka on otettu Hugon kanssa avioitumisen jälkeen.
Kuvat välittävät luottamusta ja läheisyyttä
Kuvat kertovat Maryn rakkaudesta koiriaan kohtaan. Hänelle oli tärkeää, että hänestä ja koirista jäi yhteisiä kuvia ja muistoja sekä hänelle itselleen että kuvien katsojille. Koira tuntee olonsa luottavaiseksi omistajansa seurassa asettaessaan jalkansa suojelevasti Maryn jaloille. Heidän välillään oli keskinäinen luottamus: koira ei ollut vain eläin, vaan rakastettu lemmikki ja perheenjäsen.
