"Kesän aikana näin, miten keskeisiä arvoja saavutettavuus ja yhdenvertaisuus Färissä ovat. Lastenkulttuurikeskuksen pyrkimys on tavoittaa kaikki Turun lapset ja kutsua heidät osaksi taiteen ja kulttuurin maailmaa" kiteyttää Färin korkeakouluharjoittelija Liina Leikkonen.
Lastenkulttuurin ammattilaiset tietävät, että merkityksellisen lastenkulttuuriin saavuttamiseksi on huolehdittava kahdesta asiasta. Ensin on varmistettava, että lapsille tarjottava taide ja kulttuuri on aidosti laadukasta. Sen tulee olla lapsilähtöistä, kiinnostavaa ja monipuolista. Tarjota tekijöille ja kokijoille elämyksiä ja uutta ajateltavaa, sekä tukea lapsen luovuutta, mielikuvitusta ja itsenäistä ajattelua. Kun tämä palveluntarjoajan puoli on kunnossa, jää jäljelle yhtä tärkeä, ellei jopa tärkeämpi tehtävä: tavoittaa itse lapset.
Kesän korkeakouluharjoitteluni aikana näin, miten keskeisiä arvoja saavutettavuus ja yhdenvertaisuus Färissä ovat. Lastenkulttuurikeskuksen pyrkimys on tavoittaa kaikki Turun lapset ja kutsua heidät osaksi taiteen ja kulttuurin maailmaa. Yksi konkreettinen tapa tämän toteuttamiseksi on toimintaan osallistumisen edullisuus. Färin kesätoiminnassa se tarkoittaa sitä, että kaikki kesän tapahtumat, esitykset ja Luova toiminta ovat täysin maksuttomia. Näin varmistetaan, ettei perheen taloudellinen tilanne estä osallistumista taiteeseen ja kulttuuriin.
Maksuttomuus on ensiarvoisen tärkeä lähtökohta itse färiläisille sekä todistetusti myös Färissä vierailijoille. Toistuva asiakaspalaute, jota kesän aikana kuulin niin lapsilta kuin aikuisilta oli kiitollisuus toiminnan ilmaisuudesta. Kun elokuussa haastattelin Färin taidekurssilaisia heidän ajatuksistaan taiteesta, luovuudesta ja lastenkulttuurista, mietti eräs haastateltavista juuri muiden lasten mahdollisuuksia tehdä ja kokea taidetta. ”Kaikki eivät siihen välttämättä pysty, koska esimerkiksi taidenäyttelyt ovat yleensä maksullisia tai jos haluat mennä johonkin paikkaan tekemään taidetta, niin sekin on maksullista myös”, hän totesi. ”Mutta Färissä on ne tavarat valmiina, sinun pitää vaan mennä tekemään.” Hänen mielestään maksutonta taidetoimintaa tulisi olla koko Suomessa ja ympäri maailmaa. ”Se auttaisi tosi paljon!”
Palaute ilahduttaa, mutta saa pohtimaan myös muita saavutettavuuteen liittyviä asioita. Vaikka ekonominen kynnys on madallettu miltei tai täysin olemattomaksi, kulttuurielämään osallistumiseen vaikuttavat myös muut tekijät. Yksi näistä on kulttuurinen pääoma. Työjaksoni varrella aloin pohtia, että hakeutuuko myös maksuttoman kulttuurin äärelle he, joilla on jo olemassa oleva tiivis suhde taiteeseen ja kulttuuriin? Ja mikäli näin on, miten Färi muiden kulttuurialan toimijoiden joukossa voisi entisestään panostaa kaikenlaisten lasten ja perheiden tavoittamiseen?
Tässä suhteessa Färin sijainti Seikkailupuistossa on merkittävä etu, sillä puisto toimii ikään kuin näkymättömänä sisäänheittäjänä. Puistossa kulkiessa ja leikkiessä saattavat Puistopörriäiset tai Kesäkulkurit tanssia vastaan ja Kesämuskarin sulosävelet kantautua korviin. Puiston koivukehälle tai Punaiselle taidekatokselle sattuessaan saattaa yllättäen löytää itsensä huovuttamasta, nikkaroimasta kaarnaveneitä tai maalaamasta vesiväreillä. Näin Färin kesäohjelmassa on mahdollisuus aivan sattumalta törmätä taiteeseen ja kulttuuriin suunnittelematta, sitoutumatta ja ilman vaateita.
Jotta lastenkulttuuri kuuluisi aidosti kaikille, on taidetoiminnan tavoitettava myös heidät, jotka eivät osanneet sitä vielä edes kaivata. Vanhemmille, jotka jo tietävät taiteen ja kulttuurin tuomat hyvinvointiedut, ei tarvitse erikseen perustella sitä, miksi lapsella olisi hyvä olla taidetta elämässään. Taide- ja kulttuurialan toimijoiden on siis mietittävä erityisesti heitä, joille kulttuurin pariin hakeutuminen ei tule vielä luonnostaan.
Färissä tätä saavutettavuus- ja yhdenvertaisuustyötä kehitetään jatkuvaksi. Ajankohtainen esimerkki on syksyllä alkava uusi Taidetuokio-konsepti, joka jatkaa kesän Luovan toiminnan eetosta maksuttomasta ja ei sitoutumista vaativasta taidehetkestä kaikille lapsille.
Toiveena on, että taiteilun keskellä lapsi saattaa yhtäkkiä huomata tuntevansa jotain odottamatonta – uteliaisuutta, hämmennystä, jännitystä, huvittuneisuutta. Kenties hän tavoittaa itsestään uuden puolen, kokee kuuluvansa johonkin tai huomaa kiinnostuksen luovaa tekemistä kohtaan. Parhaimmillaan tämä voi johtaa taidesuhteen vahvistumiseen tai jopa taide- ja kulttuuriharrastukseen. Vaikka niin ei kävisi, on lapsi vähintään saanut viettää onnistuneen hetken taiteen parissa. Se itsessään on jo valtavan arvokas saavutus.