Kuntien keinot hiilinielujen vahvistamiseen

Kuntien maankäyttösektorin ilmastotoimilla kohti hiilineutraaliutta 

”Suomella on edellytyksiä toimia maankäyttösektorin ilmastotoimien edelläkävijänä ja osoittaa, että maankäyttösektorin kasvihuonekaasutasetta voidaan parantaa merkittävästi.” 

Monet kunnat ovat ilmoittaneet pyrkivänsä hiilineutraaliksi jo lähivuosina. Tavoite on saavutettavissa, jos maankäyttösektorilla onnistutaan vähentämään päästöjä ja kasvattamaan hiilinieluja. Kuntanielu-hankkeessa tutkijat ja neljän kunnan asiantuntijat yhdistivät voimansa pohtiakseen, miten kunnat voivat edetä kohti hiilineutraaliutta toteuttamalla ilmastotoimia maankäyttösektorilla. 

Suomessa uskottiin 2010-luvun alkupuolella vahvasti, että maankäyttösektori säilyy merkittävänä hiilinieluna itsestään, ilman kohdennettua ohjausta. Jälkiviisaasti tarkasteltuna tämä houkutteleva ajatus oli, kuten useimmat ajatukset vaativista tilanteista helpolla pääsemisestä, liian hyvä ollakseen tosi. 

Puulle on paljon kysyntää, joten metsien hiilivarastot ovat supistuneet yli vuosikymmenen ajan, eivätkä palaudu itsestään nykyisillä hakkuutasoilla. Peltojen ja turvemaametsien maaperän kasvihuonekaasupäästöt pysyvät myös suurina, jos mitään ei tehdä. Valtio on tähän asti ollut haluton ryhtymään tätä kehitystä muuttaviin toimiin niihin liittyvien ilmeisten haasteiden takia.  

Hiilestä kiinni -ohjelma oli merkittävä ponnistus tiedon lisäämiseksi. Sen ansiosta tiedämme nyt paljon enemmän siitä, mitä maankäyttösektorilla voidaan tehdä ilmaston eteen ja miten kehitystä voi seurata. Enää puuttuu toteutus.   

Maankäyttösektorin kehityksen kääntämiseksi tarvitaan toimijoita, jotka ovat halukkaita käyttämään aikaa ja voimavaroja uusien ratkaisujen löytämiseksi. Alussa toimet voivat olla ’säälittäviä räpellyksiä’, jotka unohtuvat nopeasti. Mutta jos niistä ollaan valmiita oppimaan, ne voivat johtaa uusiin, entistä vaikuttavampiin kokeiluihin. Kun onnistumiset ja hyvät ideat saavat näkyvyyttä, niitä seurataan, matkitaan ja kehitetään edelleen. Lopulta muutos voi olla hämmästyttävän nopea. Tällaista kehitystä tarvitaan kipeästi Suomen maankäyttösektorilla. 

Kaikilla kunnilla on vahvoja intressejä ja suuria haasteita maankäyttösektorilla. Kasvukeskuksissa halutaan tarjota uusille asukkaille paikka elää ja yrityksille tilaa toimia. Maa- ja metsätalousvaltaisilla alueilla maankäyttö on elinkeinotoiminnan perusta. Maa- ja kallioperä voivat kätkeä rikkauksia, jotka saattavat tarjota vaurautta, työpaikkoja ja yleistä toimeliaisuutta. Samalla kaikki se, ’joka kartalla on vihreää’, on elintärkeää meille ja tuleville sukupolville. Nämä mahdollisuudet ja jännitteet tekevät kunnasta tärkeän toimijan maankäyttösektorilla, sillä kunta on yhteisö, jossa erilaisia tavoitteita ja pyrkimyksiä sovitetaan yhteen, ja joka luo mahdollisuuksia uusille innovatiivisille ratkaisuille.   

Aikaisemmat tutkimukset auttavat tunnistamaan, mitä toimia kannattaa tarkastella. Metsänhoidon muuttaminen nielujen ylläpitämiseksi ja vahvistamiseksi, turvemaiden päästöjen vähentäminen, metsäkadon välttäminen, ekosysteemien ennallistaminen sekä suojelualueiden perustaminen korvaamaan hiilivarastojen ja nielujen menetyksiä ovat tuttuja ratkaisuja. Kuntanielu-hankkeen tutkimukset vahvistivat näiden merkityksen, ja hankkeessa edettiin kysymyksiin siitä, miten toimia voi aktiivisesti edistää.  

Ensimmäinen havainto oli, että kaikissa maankäyttösektorin laajamittaisissa toimissa yhteistyö kunnan ja maanomistajien välillä on keskeistä. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että varsinkin kunnan alueen metsäpinta-alasta suurin osa on muiden kuin kunnan omistuksessa. Toinen havainto oli kokeilujen merkitys. Kyse ei ole vain varsinaisista ’fyysisistä’ toimista, kuten ennallistamisesta tai hakkuiden vähentämisestä, vaan ennen kaikkea uusista luovista yhteistyömuodoista, kuten ilmastotilin perustamisesta, eri toimien toteuttamiskelpoisuuden arvioinnista ja kannustimien luomisesta. Tähän kuuluu myös ilmasto- ja luontotoimien yhdistäminen siten, että toimien rahoitus voidaan perustella molempien tavoitteiden edistämisellä.  

Kolmas havainto korosti järjestelmällisen etenemisen tärkeyttä. Siihen sisältyy myös sopimusten laatiminen kunnan ja muiden toimijoiden välille. Selkeiden sopimusten pohjalta kaikki osapuolet tietävät, mitä toimia viedään eteenpäin ja miten varmistetaan, että mahdolliset korvaukset maksetaan vain siitä, mikä aidosti parantaa kunnan kasvihuonekaasutasetta enemmän kuin mihin perusuran mukainen kehitys riittäisi. EU:n viimeistelyvaiheessa oleva asetus vapaaehtoisten hiilenpoistojen sertifiointikehyksestä tulee osaltaan selkeyttämään tätä.  

Suomella on edellytyksiä toimia maankäyttösektorin ilmastotoimien edelläkävijänä ja osoittaa, että maankäyttösektorin kasvihuonekaasutasetta voidaan parantaa merkittävästi. Kuntien ja kunnissa toimivien yritysten ja maanomistajien toimet sekä kuntien välinen yhteistyö ovat tässä avainasemassa. Kuntanielu-hankkeen tavoitteena oli edistää tätä työtä mahdollisimman paljon. Julkaistu opas on yksi askel tällä tiellä. 

Teksti on julkaistu  29.11.2024.

Alhaisemmat hakkuumäärät johtavat suurempiin metsien hiilinieluihin 50 vuoden tarkastelujakson aikana

”Tulokset osoittavat, että hakkuutasolla on ratkaiseva merkitys metsien hehtaarikohtaiseen hiilinielun kehitykseen eli mitä korkeampi on hakkuutaso, sitä alhaisempi on hiilinielu.” 

Monet kaupungit ovat asettaneet tavoitteekseen olla lähitulevaisuudessa hiilineutraaleja. Hiilineutraalissa tilassa päästöjä tuotetaan ilmakehään vain sen verran kuin niitä pystytään ilmakehästä sitomaan mm. metsiin ja muihin alueisiin. Selvitimme Kuntanielu-hankkeessa Turun, Lahden, Espoon ja Joensuun kaupunkien metsien hiilinielua eli hiilivaraston kasvua erilaisilla metsänkäytön skenaarioilla, huomioiden myös muuttuvan ilmaston. Tällainen laskenta auttaa kaupunkeja arvioimaan metsien hiilinielun kehitystä ja hahmottamaan, kuinka siihen voidaan vaikuttaa käyttämällä metsiä eri tavoin. Lisäksi huomioimme monimuotoisuusnäkökulman tarkastelemalla indikaattoreita, jotka kuvaavat kuinka hyvin erilaiset metsät soveltuvat tiettyjen avainlajien elinympäristöksi. 

Laskenta suunniteltiin yhteistyössä kaupunkien edustajien ja Kuntanielu-hankkeen tutkijoiden kesken. Kaupungit pitivät tärkeänä, että metsien hiilinielun kehitys lasketaan erikseen kaupungin omistamille metsille sekä koko kaupungin alueen metsille. Mallinnuksessa käytettiin kohtalaisen ilmastonmuutoksen skenaariota, jonka arvioidaan johtavan vuosisadan loppuun mennessä globaalisti reilun 2 asteen lämpenemiseen. Tarkastelun aikajänteeksi valikoitui noin 50 vuotta tulevaisuuteen.  

Perusurana pidettiin skenaariota, jossa metsää hoidetaan Tapion julkaisemien metsänhoidon suositusten mukaisesti ja hakkuutaso pidettiin samanlaisena kuin se on kaupungin omistamissa ja kaupungin alueen metsissä nykyisin. Ilmastonmuutoksen hillintään tähtäävässä skenaariossa muun muassa pidennettiin metsän kiertoaikaa ja lisättiin puuston kasvatustiheyttä, kun taas luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen tähtäävässä skenaariossa muun muassa suosittiin lehtipuusekoitusta ja jätettiin lahopuuta metsään hakkuiden yhteydessä. Lisäksi mallinnettiin skenaario, jossa metsää ei hakata ollenkaan.  

Alhaiset hakkuut lisäävät sekä metsien hiilinielua että niiden luontoarvoja 

Tulokset osoittavat, että hakkuutasolla on ratkaiseva merkitys metsien hehtaarikohtaiseen hiilinielun kehitykseen eli mitä korkeampi on hakkuutaso, sitä alhaisempi on hiilinielu. Sellaisissa metsänkäytön skenaarioissa, joissa metsien hakkuut ovat selvästi perusuraa alhaisemmat, metsien hiilinielu on huomattavasti perusuraa suurempi erityisesti tarkastelujakson alussa. Ero pienenee tarkastelujakson aikana johtuen metsien ikääntymisestä. Muiden metsänhoidollisten ratkaisujen merkitys hiilinieluun oli huomattavasti vähäisempi.  

Metsän kokonaishiilinielun lisäksi on olennaista tarkastella erikseen puuston ja metsämaan hiilivaraston muutoksia, sillä hiilinielu tarkoittaa positiivista hiilivaraston muutosta. Siinä missä puuston ikääntyminen tarkastelujakson aikana johtaa hidastuvaan puuston hiilivaraston kasvuun, metsämaan hiilivaraston kasvu kiihtyy tarkastelujakson aikana. Verrattuna perusuraan, kaupungin alueen metsien keskimääräinen hehtaarikohtainen hiilivarasto on hakkaamattomassa metsässä 24‒50 % suurempi tarkastelujakson lopussa (vaihteluväli kuvaa kaupunkien erilaisuutta).  

Hakkaamaton metsä on yleensä elinympäristönä paras luonnon monimuotoisuutta ilmentäville lajeille. Myös muut kuin perusuraa noudattavat skenaariot vaikuttivat myönteisesti monimuotoisuusindikaattoreihin. Metsien monimuotoisuus tyypillisesti lisääntyi, kun siirryttiin perusurasta hoitamaan metsiä ilmastonmuutoksen hillintäskenaarion ja edelleen monimuotoisuusskenaarion mukaisesti. Tosin poikkeuksiakin on, johtuen eläinlajien erilaisista elinympäristövaatimuksista. Kaupunkien omistamissa metsissä erot eri metsänkäsittelyjen monimuotisuusvaikutuksissa olivat pienemmät kuin yksityismetsissä. Näin oli erityisesti Turussa ja Espoossa, missä jo nykyiset hakkuumäärät kaupunkien omistamissa metsissä ovat alhaiset, eikä avohakkuita juuri tehdä.   

Kaupunkien omistamien metsien rooli on hiilineutraaliuspolulla tärkeä 

Esimerkkikaupungeissa kaupungin alueen kasvihuonekaasutaseeseen voidaan vaikuttaa verrattain vähän muuttamalla pelkästään kaupungin omien metsien käsittelyä. Tämä johtuu kahdesta eri syystä. Turussa ja Espoossa kaupungin omistamien metsien nykyinen hakkuutaso on niin alhainen, että hiilinielu on niissä jo hyvin lähellä sen potentiaalia. Joensuussa kaupunkien omistamien metsien suhteellinen osuus metsäpinta-alasta on puolestaan pieni (noin 4 %). Siksi niiden käsittelyssä tehdyt muutokset vaikuttavat kaupungin alueen kokonaisnieluun hyvin vähän, vaikka muutokset johtaisivat merkittävään lisään hiilen sitomisessa, koska kaupunki omistaa kaksi kertaa enemmän metsää kuin esimerkiksi Turku. Lahti poikkeaa muista tarkastelluista kaupungeista, sillä Lahdessa kaupunki omistaa lähes 20 % alueen metsistä ja nykyinen hakkuutaso näissä metsissä on kohtalaisen korkea (tosin silti alhaisempi kuin alueen yksityismetsissä). Siksi muutos kaupungin omistamien metsien hoidossa näkyy myös koko kunnan nielukehityksessä. Hiilinielujen kehityksen edistämisessä tulee kuitenkin kiinnittää huomiota myös esimerkkien voimaan. Silloinkin kun mahdollisuus vaikuttaa kaupungin kasvihuonekaasutaseeseen muuttamalla vain kaupungin omien metsien käsittelyä on pieni, voi kaupungin metsien hoito toimia hyvänä esimerkkinä alueen muille metsänomistajille. Myös kaupunkien omat metsätoimet ovat siis merkityksellisiä hiilineutraaliuspolulla.    

Teksti on julkaistu 16.10.2024  

Yhteinen tahtotila ja ymmärrys luovat pohjaa edelläkävijyydelle 

"Kunnat kaipaavat ennen kaikkea käytännönläheisiä esimerkkejä maankäyttösektorin nielujen vahvistamisesta. "

Hiilinieluja lisäävät ratkaisut ilmasto- ja luontotyönä kiinnostavat kuntia, jotka ovat nousseet eturintamaan ilmastonmuutoksen hillinnässä. Nieluja lisäämällä kunnat voivat sitoa hiiltä ilmakehästä, ja näin edesauttaa omien sekä kansallisten ilmastotavoitteiden saavuttamista. Kunnat ovat merkittäviä toimijoita valtion ja koko yhteiskunnan kannalta, onhan näiden ohjaava ja määräävä vaikutus alueellaan merkittävä. Kunnilla onkin ollut mahdollisuus osoittaa ilmastotyössä edelläkävijyyttä. Useilla hiilinieluja lisäävillä toimilla voidaan lisäksi edistää luonnon monimuotoisuutta ja virkistysarvoja, mikä on omiaan lisäämään toimien kiinnostavuutta. Uutta tietoa kertyy koko ajan ja myös sääntely-ympäristö kehittyy kovaa vauhtia, mikä luo myös haasteita kunnille pysyä ajan tasalla. 

Nämä seikat mielessä KUNTANIELU-hanke ja resurssiviisauden edelläkävijäkunnat kokoontuivat Turkuun marraskuussa, kun KUNTANIELU-hankkeen työpaja järjestettiin Fisu-verkostopäivien (Finnish Sustainable Communities) yhteydessä. Työpajan tavoitteena oli selventää kuntien roolia ja toimintaa suhteessa vapaaehtoisiin hiilimarkkinoihin, nielujen lisäämistoimiin sekä ekologisiin kompensaatioihin. Lisäksi kunnilta toivottiin palautetta kunnille valmisteltavasta hiilinieluja ja ekologisia kompensaatioita koskevasta oppaasta. 

Turun kaupungin pormestari Minna Arve toi tervehdyksensä työpajan pohdintoihin korostamalla ilmastotyön merkitystä kunnan kaikessa toiminnassa. Päivän aikana kuultiin alustuksia nykyisestä toimintaympäristöstä ja sen muutoksista, esiteltiin sisältöluonnosta hankkeessa valmisteltavasta oppaasta, sekä kuultiin kaupunkien esimerkkitapauksista hiilinieluihin liittyen. Työpajaosuudessa perehdyttiin tarkemmin oppaan sisältöön ja kuultiin kuntien asiantuntijoiden näkemyksiä. 

Aiheen haastavuus tunnistettiin myös työpajassa, mikä alleviivaa tarvetta konkreettiselle ja selkeälle ohjeistukselle. Uutta tietoa nieluista ja niitä vahvistavista toimista tarvitaan ja jo olemassa olevaa tulisi tiivistää helposti käytettävään muotoon. Kunnat kaipaavat tietoa muun muassa siitä, mitkä toimet ovat vaikuttavimpia ja toteuttamiskelpoisimpia, mitkä ovat eri toimijoiden roolit näissä toimissa, miten luonnon monimuotoisuus kytkeytyy hiilinieluihin ja miten kansallinen ja kansainvälinen sääntely tulee vaikuttamaan tulevaisuuden toimiin ja tavoitteisiin. Kaiken kaikkiaan toimintaohjeet ovat vielä hahmottumatta. 

Päivän aikana käytiin kiinnostavaa keskustelua ratkaisuista ilmastonmuutokseen ja luontokatoon. Kuntien kannalta keskeistä on tiedon käytettävyys ja selkeys. Kunnat kaipaavat ennen kaikkea käytännönläheisiä esimerkkejä maankäyttösektorin nielujen vahvistamisesta. Esimerkit toimenpiteistä ovat hyödyllisiä, eikä epäonnistuneidenkaan kokeilujen tarjoamaa arvokasta tietoa tule unohtaa. Tiedon tiivis esittäminen auttaa myös päättäjiä tekemään kestäviä päätöksiä. 

Työpaja tarjosi mahdollisuuden oppimiseen niin järjestäjille kuin osallistujille. Päivän aikana selkeytyi kuva kuntien tarpeista ja toiveista, sekä jo olemassa olevista käytänteistä. Tapahtuman järjestäminen Fisu-verkostopäivien yhteydessä osoittautui oivaksi paikaksi saada palautetta ja kuulla ajatuksia kunnilta ympäri Suomen. Kunnilla on mahdollisuus osoittaa edelläkävijyyttä myös hiilinielukysymyksissä, mutta tämä edellyttää yhteistä tahtotilaa ja ymmärrystä pelisäännöistä kuntien erilaiset lähtökohdat huomioiden. Päivän aikana nousikin esille kuntien moninaisuus ajatellen potentiaalisia toimenpiteitä ja paikallisia haasteita. Näin ollen tiivis yhteistyö eri kuntien, mutta myös tutkimusorganisaatioiden välillä tarjoaa jatkuvaa palautetta toimista ja käytännöistä, sekä mahdollistaa yhdessä oppimisen kohti yhteisiä tavoitteita. 

Teksti on julkaistu 21.12.2023 

Kukkaketo. Kuvaaja: Jonne Mattila

Kuntien pilottihankkeissa kokeillaan uusia keinoja hiilinielujen vahvistamiseksi 

”Ilmastotili tarkoittaa järjestelyä, jossa erilliselle tasetilille kerätään rahaa, jolla hiilinieluhankkeita voidaan toteuttaa.” 

Kuten varmaan moni ilmastoasioita seuraava tietää, Joensuulla on tavoitteena olla hiilineutraali vuonna 2025. Se miten tässä onnistutaan, selviää sitten vuonna 2026, kun saadaan tiedot päästöistä ja hiilinieluista. Realisteina tiedämme, että pelkät päästövähennykset eivät tähän riitä vaan tarvitaan myös hiilinielujen vahvistamista. 

Joensuu on mukana KUNTANIELU-hankkeessa pilotoimassa ilmastotili-järjestelyn toimivuutta toteutettavassa hiilinielujen lisäämishankkeessa. Meidän pilottihankkeessamme metsitetään alueita kahdella turvetuotannosta poistuneella tilalla, tehdään kosteikkoviljelyyn sopivia alueita kahdessa kohteessa, metsitetään entistä turvepeltoaluetta ja annetaan suoalueen ennallistua turvetuotannosta poistuneella alueella. Pilotin keskeinen idea on, että alueilta ei tulevaisuudessa poisteta sinne kertyvää hiiltä, vaan se jää alueelle. Puut jätetään lahoamaan ja pajut biohiilestetään eli lisätään näin alueen hiilivarastoa.  

Ilmastotili tarkoittaa järjestelyä, jossa erilliselle tasetilille kerätään rahaa, jolla hiilinieluhankkeita voidaan toteuttaa. Rahoitus saadaan hyvittämällä kaupungin omissa toiminnoissa syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä ja keräämällä rahoitusta ulkopuolisilta tahoilta.  

Joensuun pilotissa lisäisiä toimenpiteitä on tehty noin 18 ha alueella. Luonnonvarakeskus on tehnyt laskelmat syntyvistä hiilinieluista seuraavien 90 vuoden ajalle. Ensimmäisten 15 vuoden aikana hiilinieluja on laskettu syntyvän noin 1 900 tonnia CO2 ja 90 vuoden aikana noin 17 000 tonnia CO2. Pilotin kustannukset tulevat olemaan yhteensä noin 17 000 €. Näin ollen yhden hiilinielutonnin hinnaksi tulee noin 1 €. Laskelmia päivitetään vuosien kuluessa, joten todelliset nielut selviävät sitten myöhemmin.  

Ilman KUNTANIELU-hanketta tätä pilottia ei olisi voitu toteuttaa näin nopealla aikataululla. Hankkeen kautta mahdollistui myös hiilinielujen laskeminen. Hanke antoi meidän toiminnallemme uutta ulottuvuutta kytkemällä sen osaksi tutkimus- ja kehitystyötä, jota KUNTANIELU-hankkeessa tehdään. Toinen keskeinen tulos hankkeessa hiilinielujen lisäämisen lisäksi oli, että kyse oli joukkorahoituksella toteutetusta toimenpiteestä, jonka tuloksena lisätään hiilinieluja Joensuun kaupungin alueella ja siten myös ne tahot, jotka eivät olleet mukana pilotissa hyötyivät. Kolmas asia, mikä nousi esille, oli että hankkimalla vanhoja turvetuotantoalueita voidaan kunnissa toteuttaa kustannustehokkaasti paikallisia hiilinieluhankkeita.   

Vielä jää myös miettimistä. Kun nyt tiedetään, että hiilinielut lisääntyvät seuraavan 90 vuoden aikana 17 000 tonnia, niin kuinka paljon voimme laskea niitä jo mukaan vuoden 2025 taseeseen? Entäpä jos vuoden 2025 tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan lisää hyvitystoimenpiteitä, niin ketkä ne maksavat? Kaikki Joensuun kaupungin alueella toimivat yritykset, kuntalaiset ja muut toimijat vai kaupunki? Voisiko kaupunki koota ylimääräisen ilmastoveron, jolla hiilinieluhankkeet toteutettaisiin? Miten päästövähennysvelvoitteet voitaisiin kytkeä hiilinielujen kasvattamiseen?  

Näitä siis sitten pohtimaan.  

Teksti on julkaistu 04.07.2023 

Kunnat pelastamaan hiilinieluja 

”On helppoa kannattaa nettonielujen pelastusohjelman laatimista, mutta nielujen varsinainen vahvistaminen on nykytilassa haasteellista.” 

Seurasin vaalikeskustelua*, jossa 8 eduskuntapuolueiden edustajaa keskusteli mm. ilmastonmuutoksen hillinnästä ja luontokadon pysäyttämisestä. Yksi kysymys koski tarvetta käynnistää Suomen Ilmastopaneelin ehdottamaa ’nettonielujen pelastusohjelmaa’**. Kaikki keskusteluun osallistuneet, perussuomalaista edustajaa lukuun ottamatta, kannattivat ohjelman laatimista. 

On helppoa kannattaa nettonielujen pelastusohjelman laatimista, mutta nielujen varsinainen vahvistaminen on nykytilassa haasteellista. Suomesta puuttuu toistaiseksi lainsäädäntöä tai muuta ohjausta, joka kannustaisi vahvistamaan nettonieluja laajassa mittakaavassa. Tälle on historialliset syynsä. 

Kun metsiin alettiin kiinnittää huomiota luonnonvarana, joiden kestävää käyttöä tulisi varmistaa, ajateltiin puukuutioiden tuottamista teollisuuden tarpeisiin. Metsien rooliin hiilinieluina ei sen sijaan kiinnitetty huomiota, sillä koko asia on noussut esiin vasta viime vuosina. Esimerkiksi Google löytää vain kuusi julkaisua hakusanalla ’hiilinielu’ ennen vuotta 2004. Vastaava haku tuottaa 2650 tulosta pelkästään vuodelle 2022. 

Hiilinielut ja hiilijalanjälki 

Perimmäinen ongelma hiilinielujen säilyttämisessä on se, että puukuutioita voi myydä, kun taas nieluista kukaan ei tähän asti ole maksanut mitään, jos ne eivät tule kaupan päälle esimerkiksi suojelualueiden perustamisen yhteydessä tai pitkäikäisinä puutuotteina. 

Nieluista on vallalla monenlaisia väärinkäsityksiä. Ei esimerkiksi ymmärretä, että metsä muuttuu päätehakkuussa nielusta päästölähteeksi ja kestää vuosikymmeniä, ennen kuin hakkuiden seurauksena syntyneet päästöt ovat taas sitoutuneet puihin. Jos emme käyttäisi lainkaan fossiilisia polttoaineita tämä ei olisi ongelma, mutta emme ole vielä siinä pisteessä. Siksi nielujen ylläpitäminen ja vahvistaminen on tärkeää. 

Julkisuudessa on puhuttu erilaisista malleista, jotka voisivat tuottaa taloudellista hyötyä metsänomistajalle hiilinieluista. Erityisesti on ajateltu, että kasvihuonekaasupäästöjen kompensointi tarjoaisi loistavat markkinat, kun kunnat, yritykset ja yksityiset henkilöt haluavat supistaa hiilijalanjälkeänsä enemmän kuin mihin päästövähennystoimet riittävät. 

Valitettavasti ei voida väittää, että metsä automaattisesti mitätöisi hiilijalanjälkeä. Useimmat metsät ovat olleet olemassa jo ennen kuin joku keksi puhua hiilinieluista. Ne ovat sitoneet hiilidioksidia ilmastosta yhteisenä hyödykkeenä kaikille, eikä kukaan voi tuosta vain ilmoittaa, että nyt tämä metsä sitoo vain minun päästöjäni. Pariisin sopimus puhuu lisäisyydestä: vain sellaiset toimet, jotka lisäävät hiilidioksidin talteenottoa merkittävästi verrattuna perustilaan voivat kompensoida päästöjä. Esimerkiksi tuhotun metsäalueen palauttaminen metsäksi voisi muodostua kompensaatiotoimeksi, kunhan myös useat muut ehdot täyttyvät. 

Huono uutinen tästä on se, että hiilineutraaliksi ei pääse vain omistamalla metsää. Hyvä uutinen on, että metsien hiilinielujen lisääminen on kaikissa olosuhteissa tärkeä ilmastoteko samalla tavalla kuin energian säästäminen. Kunnatkin voivat osallistua nettonielujen pelastamiseen sekä hoitamalla omia metsiään ilmastoviisaasti että kannustamalla muita metsänomistajia toimimaan samoin. Tärkeää on muotoilla pelisäännöt toiminnalle niin, että kaikki pelastamiseen osallistuvat tietävät mihin resursseja sidotaan, mihin eri osapuolet sitoutuvat ja miten toimet edistävät ilmastonmuutoksen hillintää. Tätä kannattaa kutsua aktiiviseksi ilmastotyöksi eikä kompensaatioksi, vaikka toiminnan määrää voikin verrata päästöihin suuruusluokkien hahmottamiseksi. 

Kuntanielu -hankkeen tavoitteena on nostaa esiin hyviä esimerkkejä ja muotoilla pelisääntöjä toiminnalle. Tässä ei tarvitse odottaa uutta eduskuntaa ja nielujen pelastamisohjelmaa vaan voidaan toimia etukenossa.        

Teksti on julkaistu 24.03.2023