Fern Orchestran taiteilija Vespa Laineen ja Åbo Akademin tutkija Conny Sjöqvistin välille on syntynyt "kuukautiset" – eli humoristisesti nimetty tapa työskennellä yhdessä. Kaksikko tapaa kuukausittain ja kiireetön ajatuksenvirta saa kiinni jostain suuremmasta.

Ada Vakker Markkinointi- ja projektikoordinaattori, Läntinen tanssin aluekeskus

Tällaisesta tieteen ja taiteen törmäyttämisestä sai alkunsa Fern Orchestran Valaankasvattaja-projekti. Kyseessä on kokonaisuus, jonka taustalla on kutsu toimia ympäristöahdistusta vastaan kehon, yhteisön ja tieteellisen tiedon voimin. 

Valaankasvattajat-tapahtuma järjestetään Turun Vanhalla Suurtorilla 8.–13.6.2026. Tapahtumassa tulkitaan tieteellisiä tutkimustuloksia Saaristomeren tulevaisuudesta. Kävijät pääsevät tutustumaan tutkijoiden työskentelyyn, valmistamaan levälankaa ja seuraamaan yhteisötanssiteosta.

Merten lusikat ja hyytävät tutkimustulokset

Valaankasvattaja on termi ihmiselle, joka on kokemastaan ympäristösurusta huolimatta aktiivinen meriympäristön suojelija ja toimeenpanija.

Nimi syntyi hetkessä, jolloin taiteilijat ja tutkijat istuivat saman pöydän ääreen.

Ihmiset käsittelevät venyvää levämassaa pöydän äärellä. (Foto: Fern Orchestra)

Kun Vespa Laine sekä taiteilijat Saara Isola ja Markus Heino tarkastelivat tutkimustuloksia yhdessä tutkijoiden Conny Sjöqvistin ja Riikka Puntila-Doddin kanssa, tunnelma oli jäätävä – niin karua luettavaa merten tila oli.

Kysyimme, mitä tälle voi tehdä. Silloin Riikka kertoi, että valaat ovat merten lusikoita. Ne sekoittavat vesimassoja toisiinsa ja saavat mikrolevätkin sekoittumaan. Siten mikrolevät pääsevät lähemmäs pintaa ja kohti valoa yhteyttääkseen, tanssitaiteilija Saara Isola muistelee.

Siitä syntyi yhteinen ymmärrys: tulevaisuuden merien suojelemiseksi meidän täytyy kasvattaa valaita. Siitä tuli termi Valaankasvattaja.

Valaat ovat valtamerien mekaanisia vesiensekoittajia. Ilmastonlämpenemisen myötä pintavesien lämpötila nousee, eivätkä vedet lämpötilaeron vuoksi enää luontaisesti sekoitu. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa meriekosysteemin ravinneketjun perusta, kasviplanktonin tuotanto, romahtaa sadan vuoden sisällä.

 

Mikrolevien datasta "keijuston mekanismeiksi"

Keijustolla tarkoitetaan biologisessa asiayhteydessä vesistöissä vapaasti keijuvaa – ei kelluvaa eikä uppoavaa, vaan siinä välissä liikkuvaa – mikroskooppista eliöstöä.

Koreografisen prosessin tueksi Conny Sjöqvist avasi taiteilijoille kuvien ja tekstien muodossa mikrolevien liikkeitä, muotoja ja elämisen mekanismeja. Tämän ja evolutiivisen datan pohjalta työryhmä ja osallistujat uppoutuivat levien maailmaan ja käänsivät sen keholliseksi kieleksi.

– Tutkijan ja taiteilijan työ ei lopulta poikkea paljoakaan. Molemmissa tehdään luovaa ajattelua vaativaa työtä, Vespa Laine summaa.

Radikaalia yhdessäoloa ja tunteiden purkamista

Esityksen harjoitukset ovat olleet paljon enemmän kuin pelkkää askelkuvioiden hiomista. Ne ovat toimineet turvapaikkana, jossa on keskusteltu toisista lajeista, ympäristön tilasta ja purettu ymmärtämättömyyden tai huolen synnyttämiä tunteita.

Teokseen haluttiin kutsua mukaan tavalliset kaupunkilaiset ja tanssikoululaiset ammattilaisten rinnalle. Saara Isola näkee yhteisön mukanaolon korvaamattomana.

– On teoksen mukaista antaa heidän vaikuttaa sisältöön. Siten jokainen osallistuja kehollistaa henkilökohtaista haluaan suojella merta, eikä lopputulos ole vain meidän ennalta määräämäämme liikettä, Isola painottaa.

Yhdessä tanssiminen tarjoaa lääkettä myös ilmastoahdistukseen.

Käden pitelemä pahvikela, jonka ympärille on kierretty vaaleanpunaista massaa. (Foto: Fern Orchestra)

Pullapitkoa ja sci-fi-avaruusjohtoa

Fern Orchestran ekologinen vastuullisuus näkyy konkreettisesti tuotannon rakenteissa. Työryhmä laskee sähkönkulutuksen, vuokraa laitteet, käyttää kierrätysmateriaaleja ja lahjoittaa lipputuloja luonnonsuojeluun – tähän mennessä jo yli 30 000 euroa.

Yksi ryhmän radikaaleimmista kokeiluista on täysin maatuva levälanka, jota tutkitaan yhdessä pukusuunnittelija Jaakko Mäkisen kanssa. Ryhmänvetäjä ja Fern Orchestran jäsen Timo Tamminen vertaa langan tekemistä leipomiseen: 

– Se on kuin pitkän pullapitkon tekoa. Levälanka on aluksi tasaista ja kosteaa, jotta sitä voidaan virkata ja palmikoida.

Saara Isola taas paljastaa, että prosessi on varsinaista materiaalikemiaa, jossa leväjauheesta tehdään kiisselimäinen taikina, joka pursotettaessa sitoutuu kemiallisen reaktion kautta langaksi.

– Nimi saattaa hämätä. Se ei ulkomuodoltaan muistuta levää, vaan enemmänkin jotain sci-fi-avaruusjohtoa.

Tule osaksi suojelijoiden ketjua

Kesäkuun alussa merten pikkulusikat, sci-fi-langat ja eri-ikäiset tanssijat kohtaavat, kun kollaasimainen tapahtuma levittäytyy Turun Vanhalle Suurtorille. 

Kaupunkilaisia kutsutaan lämpimästi osallistumaan tapahtumaan: joko poikkeamalla ohikulkumatkalla katsomassa kulissien takaista ihmettä tai keräämällä kasaan oman joukon, joka liittyy mukaan yhteisötanssiteokseen.

Kuten Vespa Laine toteaa:

– Sata maailman suurinta yritystä on aiheuttanut ympäristökriisin, ei kukaan yksittäinen ihminen. Ihmisinä kuitenkin olemme väistämättä osa ongelmaa. Kysymys kuuluukin: mitä teet asialle?

Valaankasvattaja-tapahtuma

8.–13.6.2026 Vanhalla Suurtorilla

Viikon mittaisessa tapahtumassa tarjotaan tutkimustietoa ja mahdollisuus keskustella tieteilijöiden ja taiteilijoiden kanssa tulevaisuuksien meristä.

Lue lisää Keijunta-yhteisötanssiteoksesta

Lue lisää Valaankasvattajat-tapahtumasta

Aikataulut ja ohjelma

Pop-up Levälankapaja & avoin työhuone

Valmista ja virkkaa levälankaa Keijusto-yhteisötaideteokseen ja keskustele tieteilijöiden ja taiteilijoiden kanssa tulevaisuuksien meristä. 

  • Ma 8.6. klo 14–18
  • Ti 9.6. klo 10–18
  • Ke 10.6. klo 10–18
  • To 11.6. klo 10–17
  • Pe 12.6. klo 10–17
  • La 13.6. klo 10–14

Keijunta-yhteisötanssiteos

  • To 11.6. klo 18–20 (avoin harjoitus)
  • Pe 12.6. klo 18 (ensi-ilta)
  • La 13.6. klo 15 ja 18 (esitykset)
  • La 13.6. klo 19 tapahtuma päättyy