Tammissa näkyy saaren historia
Tammimetsien säilymiseen kiinnitettiin erityistä huomiota jo 1500-luvulla, sillä tammet olivat arvokasta materiaalia veistämötoiminnalle. Keskiajalta lähtien laivanrakennukseen kelpaavan tammen kaadosta saattoi saada sakkorangaistuksen. 1647 säädettiin laki, jonka perusteella kaikki tammet kuuluivat kruunulle.
Ruissalon metsiä on laidunnettu tehokkaasti 1750-luvulta alkaen. Laidunnuksen aikana tammi pääsi uusiutumaan lähinnä vain pihapiireissä, jonne karjalla ei ollut pääsyä. Metsien laidunnus kiellettiin 1900-luvun alussa, jotta tammen taimien kasvu saatiin turvattua. Metsälaidunnuksen aikakausi näkyy edelleen Ruissalon tammissa lähes kokonaan puuttuvina tammisukupolvina.
Ruissalossa toimii luontokoulu, jonka tehtävänä on täydentää ja tukea Turun koulujen omaa ympäristökasvatusta.
Harvinaiset lajit menestyvät Ruissalossa
Vanhassa tammimetsässä luonnon monimuotoisuus on runsaimmillaan. Jokaisen lajin rooli luonnon kiertokulussa on merkittävä. Vanha tammi kätkee runkoonsa hyönteisravintoa tikoille, jotka puolestaan hakkaavat pesäkoloja lehtopöllöille, uuttukyyhkyille, metsähiirille ja vesisiipoille. Tammenonkaloihin pesivien lajien kasaamat ainekset taas luovat elinympäristön Ruissalon suurharvinaisuudelle, erakkokuoriaiselle ja muille kuoriaislajeille.
Usean sadan vuoden mittaisen elämänsä aikana tammi tarjoaa kodin ja ravintoa tuhansille eliölajeille. Yksistään noin 500 hyönteislajin tiedetään olevan tammesta riippuvaisia. Monet näistä lajeista ovat uhanalaisia. Erityisesti iäkkäät, sisältä lahoavat Ruissalon tammet ovat keitaita, missä lukuisat muualla Suomessa harvinaiset jäkälät, sammalet, sienet ja selkärangattomat eläimet esiintyvät runsaina.
Laajimpien Suomessa säilyneiden tammi- ja lehtometsien ohella Ruissalo koostuu useista erilaisista elinympäristöistä, kuten rantalepikoista, kangasmetsistä, niityistä sekä merenlahdista. Elinympäristöjen kirjo lisää osaltaan Ruissalon luonnon monimuotoisuutta.
Liittyvät sisällöt:
