Puistot

Kuva: Aurajokirantaa Auransillalta (Pdf)

Aurajokirannan historialliset puuistutukset ovat osa Aurajokirannan valtakunnallisesti merkittävää kansallismaisemaa. Joen rantapenkereeille istutetut jalopuurivistöt muodostavat Aurajokea reunustavan puukujanteen. 

Kujanteen vanhin osa on Tuomiokirkkosillan ja Auransillan välinen osuus. Se on istutettu 1830-luvulla. Puusto on pääasiassa puistolehmuksia ja muutamia vuorijalavia. 

Puukujanteen nuorin osuus on osa ”Engelin Esplanadien” historiallista kokonaisuutta. Se alkaa Auransillalta ja päättyy Martinsillan sataman puoleiselle alueelle. 

Tuomiokirkkosillalta yläjuoksun suuntaan Tuomaansillalle on pääasiassa luonnostaan kylväytynyttä puu- ja pensaskasvillisuutta.

Ensimmäiset säilyneet puut istutti leskirouva Wahlgren ja apteekkari Julin

Leskirouva Maria Wahlgren ja apteekkari Erik Julin ovat istuttaneet jokirannan ensimmäiset säilyneet puut 1830-luvulla. Kaupunki ryhtyi istutustoimiin, kun maistraatti teki vuonna 1840 päätöksen hankkia Saksasta 100 puistolehmusta. Lehmuksia kuljettanut laiva haaksirikkoutui kuitenkin matkalla. Uudet lehmukset saatiin uponneiden tilalle vuonna 1842 ja puiston istutustöitä päästiin jatkamaan. 

Itäinen Esplanadi eli Aurajoen alajuoksun puurivi istutettiin Itäisellä Rantakadulla vuonna 1861 suunnilleen kaupunginteatterin kohdalta Sotalaistenkadulle asti. Jokirannan puukujanteen puita uusittiin 1920-luvulla lahovikojen vuoksi. Kukkaistutusten historia ulottuu 1950-luvulle, jolloin jokivarteen tehtiin ensimmäiset kukkaryhmät.

Erikoista:

• Jokivarren puustoa on hoidettu monin sittemmin hyödyttömiksi todetuin menetelmin. Heikkoja puita on vahvistettu kierreruuvein, lahovikaisia puita on täytetty betonilla ja oksan leikkuukohtien sienettymistä on estetty kuparilevyin.
• Vesisiipat ja pohjanlepakot viihtyvät Aurajoen rannoilla.

• Pinta-ala 24 ha
• Sijainti kartalla
• Suomen vanhin ja laajin kaupunkipuisto
• Piispa Henrikin kerrotaan kastaneen ensimmäiset suomalaiset Kupittaan lähteellä
• Kuva

Kupittaanpuisto on Suomen vanhin ja laajin kaupunkipuisto. Puistossa on runsaiden viheralueiden lisäksi muun muassa lintupuisto, lasten liikennepuisto, Seikkailupuisto, paviljonkiravintola, maauimala ja urheiluhalli. Puisto on suosittu virkistys ja piknik-paikka.

Piispa Henrikistä turnajaisiin

Perimätiedon mukaan Piispa Henrik kastoi ensimmäiset pakanalliset suomalaiset kristinuskoon Kupittaan lähteellä ensimmäisen ristiretken aikana vuonna 1155.

Kupittaa oli 1500-luvulla yleinen markkinapaikka, jossa järjestettiin markkinoita sekä myytiin ja laidunnettiin hevosia. Joitakin peltotilkkuja oli raivattu viljelysmaiksi ja aina 1800-luvulle asti turkulaisilla porvareilla oli viljelyspalstoja Itäharjun ja Kupittaan välisellä alueella.

Juhana-herttuan pitäessä renessanssihoviaan Turun linnassa 1550- ja 1560-luvuilla Kupittaalla vietettiin muun muassa turnajaisia ja keskikesän juhlia. 1600-luvulla puolestaan Turun Akatemian opiskelijat tapasivat kokoontua Kupittaalle Floran päivänä juhlimaan perinteikästä kevään juhlaa.

Terveyttä ja teloituksia

1680-luvun alkupuolella Kupittaan lähdettä ryhdyttiin käyttämään terveyslähteenä. Sen ympäristössä hoidettiin ensin spitaalisia ja myöhemmin kolerapotilaita. Kupittaalla on myös synkkä historiansa; vuodesta 1760 lähtien Uudenmaantullin seutua alettiin käyttää teloituspaikkana, sillä vielä 1700-luvulla kuolemanrangaistukset olivat melko yleisiä. Mestattavaksi saattoi joutua murhan ja tapon lisäksi myös varkaudesta.

Jo 1700-luvulla alkanut kylpylätoiminta veti Kupittaalle runsaasti väkeä. Kupittaa oli koko Turun alueen vesilähde, josta saatiin suurin osa turkulaisten juomavedestä. Kupittaan soisilta mailta lähti kaksi puroa kohti kaupunkia: Krooppi, joka kulki Kerttulinmäkeä pitkin ja Vanhan Suurtorin vierestä Aurajokeen sekä Sikaoja, joka johti jokeen Sotalaistenmäen reunaa pitkin. Ensimmäiset kylpylärakennukset rakennettiin Kupittaalle jo 1700-luvun puolella. Varhaisen kylpylän kukoistuskaudet ajoittuivat 1700-luvulla kylpylän toiminnan alkuun. Kylpylä kasvatti suosiotaan toiminnan laajetessa kylpyläpuistoksi 1840-luvulta aina 1870-luvulle.

Puisto perustetaan kylpylävieraita varten

Varsinainen Kupittaan puistoalue perustettiin kylpylän yhteyteen vuonna 1820 kylpylävieraiden kävelypuistoksi. Puiston keskeisenä teemana oli Kupittaankentälle johtanut promenadikäytävä, jonka paikalla on yhä koivukujanne. Kylpyläyhtiö rakennutti suuren kaivohuonerakennuksen vuonna 1824, josta johti doorilaisten pylväsparien kannattama katos kahdeksankulmaiseen Charles Bassin suunnittelemaan lähdepaviljonkiin. 

Kupittaasta tuli 1840-luvulla suosittu huvittelupaikka, jossa järjestettiin päivittäin tansseja ja säännöllisesti sirkus- ja eläintaistelunäytöksiä. Kupittaan kylpylätoiminta päättyi 1885, kun vanhin kylpylärakennus paloi ja toinen huutokaupattiin ja myöhemmin purettiin. Kylpylän juhlasali säilyi käyttämättömänä talvisotaan asti, jolloin se paloi. Jäljelle jäi kahdeksankulmainen lähdepaviljonki, joka seisoo nykyään Kupittaan maauimalaa vierustavan kentän kupeessa.

Puutarhakoulun historia on yhä havaittavissa

1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla puisto käsitti nykyisen puiston koillisosan, kylpylän alueen ja sitä ympäröivän pienen puistikon sekä puutarhakoulun alueen ja niin sanotun Kupittaantorin. Kupittaan puutarhakoulun toiminta alkoi vuonna 1841, ja oppilaiden vastuulla oli hoitaa ympäröivää puistoa. Koulu sijaitsi nykyisen Seikkailupuiston alueella, ja osa vanhoista puutarhakoulun rakennuksista on yhä Seikkailupuiston käytössä. 

Uudenmaankadun ja Itäisen Pitkäkadun kulmassa sijaitsi Kupittaantori, jonka poikki johti kulku varsinaiseen puistoon. Tori uudistettiin 1880-luvulla, jolloin sinne istutettiin muun muassa vieläkin paikalla kasvavat poppelit.

Laajennustyöt toivat mukanaan urheilukenttiä

1890-luvulla ryhdyttiin puiston laajennustöihin, joiden yhteydessä puistoon rakennettiin urheilukenttä ja pienten lasten leikkikenttä sekä istutettiin puita ja pensaita. Puutarhakoulun lopetettua toimintansa väliaikaisesti vuonna 1898 alue siirtyi kokonaan kaupungin hoitoon. Tuolloin puistoon liitettiin puutarhakoulun taimisto sekä sen ja Uudenmaantien välinen alue ja vuokrapelto, niin sanottu Ryssänpelto. Tästä laajennusosasta laati kaupunginpuutarhuri Hammarberg suunnitelman vuonna 1898, johon hän kirjasi ehdon vain parhaiden kotimaisten taimien käytöstä. Havukasvien käyttöä hän perusteli erikseen sillä, että myös talvella olisi puistossa oltava kaunista. Puiston koivukujanteen itäpuolen laajennustöiden yhteydessä rakennettiin Kupittaanpuistoon muun muassa pelikenttä, lintulammikot sekä uimala, joka valmistui vuonna 1910 vanhaa kylpyläperinnettä jatkamaan.

Linnanpuisto, 2.6 hehtaarin viheralue Turun linnan ympärillä, on kasvillisuudeltaan monipuolinen. Puistossa kasvaa noin sata eri puu- ja ruohovartista kasvilajia, kuten sembramäntyjä, vaahteroita, tammia ja hevoskastanjoita sekä koristepensaita ja perennaryhmiä.

Historiaa
Vuonna 1900 kaupunginpuutarhuri Mauritz Hammarber ehdotti puiston rakentamista Turun linnan ympärille. Puisto valmistui vuonna 1906, mutta pian havaittiin sen tarvitsevan laajennusta. Puutarha-arkkitehti Söderberg laati uuden suunnitelman, jonka tavoitteena oli suojata puistoa sataman melulta ja savulta tiheillä istutuksilla. Puistoon rakennettiin koristeellisia rakennuksia, kuten renessanssityylinen temppeli ja villiviinin peittämä pergola.

1930-luvulla puistoa kunnostettiin ja sen puita ja pensaita lisättiin. Toisen maailmansodan pommitukset vaurioittivat sekä linnaa että puistoa, mutta se kunnostettiin jälleen 1950-luvulla.

Sijainti kartalla

Pinta-ala: 7,2 ha
Puusto: Vartiovuorenpuistossa kasvaa yli 70 puuvartista lajia. Harvinaisia lajeja ovat hollanninjalava, ontarionpoppeli, taiganvirpiangervo ja kiinansyreeni. Lehtipuita, kuten metsävaahtera ja puistolehmus, kasvaa puistokäytävien reunoilla, ja havupuut, kuten metsäkuusi ja sinikuusi, ryhmittyvät puiston keskiosiin. Puiston vanhimmat puut ovat yli satavuotiaita, eikä alueelle ole istutettu uusia puita pitkään aikaan.

Sijainti kartalla

Vartiovuorenpuisto on yksi Suomen vanhimmista ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaimmista kaupunkipuistoista. 1800-luvun alussa Vartiovuori oli paljasta kalliota ja kivikkoa, josta oli vuosisatojen ajan louhittu kiveä kaupungin rakentamiseen. Vuoden 1827 Turun palon jälkeen alettiin vehreyttää kaupungin kukkuloita, ja Vartiovuoresta tuli ensimmäinen vihreäksi istutettu mäki.

Ensimmäiset istutukset tehtiin 1840- ja 1850-luvuilla, ja vuoteen 1854 mennessä Vartiovuorelle oli istutettu puita ja kukkia, rakennettu luonnonkiviportaita ja näköalatasanteita sekä sijoitettu penkkejä. Vaikka vuoden 1873 puistosuunnitelma toteutui vain osittain, Vartiovuoresta kehittyi suosittu puisto. Kesäravintola "Tutis" rakennettiin mäen ylärinteeseen vuonna 1877, mutta se purettiin vuonna 1964.

Vartiovuorella on juhlittu vappua vuodesta 1919, ja vuodesta 1925 alkaen siellä on vietetty perinteistä vappupiknikkiä. Vuonna 1954 Turun kesäteatteri siirtyi Vartiovuorelle, ja sen katsomo uusittiin vuonna 2000.

Nykyään Vartiovuorenpuisto on suosittu paikka piknikeille, ulkoiluun ja pihapeleihin. Se toimii myös paikallisten läpikulkureittinä, lenkkipolkuna ja leikkipaikkana.

Tiesitkö, että...

• Vartiovuori on ollut yksi ensimmäisistä merestä paljastuneista saarista Turun alueella. Sen esihistoriallisista korkeuksista kertovia kylttejä löytyy Vartiokujan ja Teininkujan kulkuväylien varrelta.
• Vartiovuorenpuisto on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu ympäristökokonaisuus.
• Ennen vuoden 1827 Turun paloa ja mäkipuistoksi muuttamista, vuoren etelärinteillä sijaitsi huvipuisto Surutoin, jossa kaupunkilaiset nauttivat karuselleista ja Gadolinin puutarhan vehreydestä.

Pinta-ala: 2,8 ha
Puusto: Vanhoja jalopuita kuten vuorijalavia, vaahteraa, lehmuksia ja tammia. Havupuita, kuten sembramäntyjä. Erikoisuutena hevoskastanjat ja tylppäorapihlajat.

Sijainti ja yhteydet:
Puolalanpuisto sijaitsee Turun keskustan tuntumassa, lähellä kauppatoria. Katso tarkempi sijainti kartalta tästä.

Historia ja merkittävyys:
Puolalanmäki on ollut tärkeä osa Turun kaupunkikuvaa jo 1800-luvulta lähtien. Puiston perustaminen aloitettiin vuonna 1889, ja siitä on tullut merkittävä virkistysalue sekä osa kansallisromanttista arkkitehtuuria. Puiston kasvillisuus edustaa tyypillistä 1900-luvun alkua ja siellä kasvaa monia suomalaisia perinteisiä puulajeja.

Vappuperinteet ja tapahtumat:
Puolalanmäki on ollut turkulaisten vappuperinteiden keskus vuodesta 1949 lähtien. Joka vuosi Taidemuseon edustalla kokoonnutaan viettämään vappua, ja lapset leikkivät mäellä jo 1900-luvun alusta saakka. Talvisin mäellä voi laskea mäkeä perinteiseen tyyliin.

Nähtävyydet ja puiston erikoisuudet:
Puolalanmäen puistossa on upea kokoelma vanhoja jalopuita sekä ainutlaatuisia kasveja, kuten tylppäorapihlajia. Taidemuseon edustan hevoskastanjat muodostavat näyttävän puuryhmän. Puistossa sijaitsevat myös kaksi leikkipaikkaa, jotka ovat lasten suosiossa ympäri vuoden.

Tiesitkö, että...

• Puolalanmäen itärinteellä sijaitsi keskiajalla Pyhän Yrjänän hospitaali. Hospitaaliin eristettiin spitaaliset, kunnes se 1570-luvulla siirrettiin Seilin saarelle.
• Mäellä pesivät kottaraiset ja leppälinnut, jotka viihtyvät vilkkaassa kaupunkiympäristössä.
• Puolalanmäen rakennukset ja puisto muodostavat valtakunnallisesti merkittävän rakennetun ympäristön kokonaisuuden.

Pinta-ala: 4,8 ha
Puusto: Vanhoja jalopuita, mäntyjä ja tervaleppiä.

Sijainti ja yhteydet:
Ruissalon Kansanpuisto sijaitsee vain viiden kilometrin päässä Turun keskustasta. Voit saapua alueelle helposti polkupyörällä, bussilla tai omalla autolla. Katso sijainti kartalta tästä.

Historia ja nähtävyydet:
Ruissalon Kansanpuisto perustettiin vuonna 1847 kaupunkilaisten virkistysalueeksi. Alueella on pitkä historia suosittuna vapaa-ajanviettopaikkana, jossa 1900-luvun alussa toimi ravintola, keilarata, uimala ja kesäteatteri. Nykyinen ravintola valmistui vuonna 1865 ja vieressä sijaitseva teatteri vuonna 1928. Ruissalon hiekkaranta syntyi kesällä 1930, ja sen suosio jatkuu yhä.

Nykypäivän palvelut ja nähtävyydet:
Kansanpuistossa voit rentoutua hiekkarannalla, nauttia rantalentopallosta tai viettää aikaa lasten leikkipaikalla. Alueella on myös upeita vanhoja tammia ja lehmuksia. Puiston polut kulkevat läpi vehreän metsän ja merellisten maisemien. Kokeile "Kansanpuiston lenkkiä" tai tutustu Ruissalon huviloihin – reitit löytyvät Citynomadi-palvelusta.

Luonto ja erikoisuudet:
Ruissalon Kansanpuiston hyönteislajisto on ainutlaatuinen, ja alueella elää Suomen ainoa erakkokuoriaisesiintymä. Tämä EU:n suojelema laji tekee puistosta erityisen arvokkaan luontokohteen.

Festivaalit ja tapahtumat:
Ruissalon Kansanpuisto tunnetaan myös Suomen vanhimmasta rockfestivaalista, Ruisrockista, joka vetää kävijöitä vuodesta toiseen.

Tiesitkö, että...
Kansanpuiston halki kulkee kaksi luontopolkua: ”Kansanpuiston lenkki” ja ”Ruissalon huvilat”. Löydät reittikartat Citynomadi-palvelusta.

Pinta-ala: 8,2 ha
Puusto: Samppalinnanvuoren puistossa kasvaa noin 80 eri puulajia, kuten puistolehmusta, vuorijalavaa, vaahteraa ja saarnia. Havupuita, kuten sembramäntyjä, löytyy ryhminä. Maauimalan alueella kasvaa kookas keltapaju, ja Luostarivuoren koulun lähellä on lehtosaarnen ”Diversifolia”-lajike.

Sijainti kartalla

Samppalinnanpuisto on Turun toiseksi vanhin mäkipuisto, joka tunnetaan upeista näköaloistaan, ravintolastaan ja maauimalastaan.

Puiston perustaminen alkoi 1860-luvulla, kun kunnallisneuvos Per Cerelius Rettig rakennutti vuoren pohjoisrinteelle ravintolan. Puiston suunnittelusta vastasi ruotsalainen maisema-arkkitehti Knut Forsberg. Vuonna 1866 Rettig lahjoitti varoja rinteen kaunistamiseen, ja näillä varoilla muodostettiin Samppalinnanrahasto, josta rahoitettiin puiston istutukset. Puiston rakentaminen aloitettiin Olavinpuiston alueelta, ja ravintolaa ympäröivä näköalapuisto valmistui 1870-luvulla.

Puistoa laajennettiin ensimmäisen kerran 1880-luvun lopulla, jolloin A.F. Rydbergin suunnitelman mukaan istutettiin lehtipuita ja rakennettiin polkuja pohjoisrinteelle näköalapaikkojen yhteyteen. Nykyisin puiston lehmukset ja vaahterat ovat yli satavuotiaita.

1900-luvun alussa Samppalinnan ylätasangolle rakennettiin peli- ja leikkikenttä, ja puistoon istutettiin runsaasti puita ja pensaita. Täyttötöitä ja istutuksia jatkettiin läpi 1910-luvun. Samppalinnanpuisto rakennettiin kaupungin keuhkoiksi – vihreäksi alueeksi, joka edistää asukkaiden terveyttä ja tarjoaa tilaa ulkoiluun ja liikuntaan.

Samppalinnan nykyinen muoto syntyi 1950-luvulla, kun maauimala ja sen ympäristö uudistettiin. Samalla korjattiin myös Itäisen Rantakadun kiviportaat, jotka johtavat puistoon.

Tiesitkö, että...

• Nykyisen maauimalan kohdalla oli 1900-luvun alussa keinotekoinen lampi, jossa kaupunkilaiset virkistäytyivät kesäisin.
• Vuonna 1908 Samppalinnanpuistoon ajettiin noin 20 000 kuormaa täytemaata.
• Vuonna 1929 puisto toimi Turun 700-vuotisjuhlien messujen päänäyttämönä.

Turun puuistutusten historia ulottuu satojen vuosien taakse, ja sanotaan, että Suomen puutarhakulttuuri on itänyt Aurajokilaakson hedelmällisestä maaperästä. Vuonna 1828 vahvistettu asemakaava loi pohjan vihreälle kaupunkirakenteelle ja julkisille kaupunkipuistoille.

Ensimmäiset puistoistutukset Suurtorin alueelle tehtiin vuonna 1833, kun alueelle istutettiin kastanjoita, lehmuksia ja vaahteroita. Näillä istutuksilla oli tärkeä rooli myös paloturvallisuuden parantamisessa. Suurtorin ympärille perustettiin kolme puistoa – nykyiset Porthaninpuisto, Brahenpuisto ja Tuomiokirkonpuisto – jotka olivat osittain valmiit vuonna 1835.

Suomen ensimmäinen julkinen veistos: Porthanin patsas

Vuonna 1864 pystytettiin Porthaninpuistoon Henrik Gabriel Porthanin patsas, joka oli Suomen ensimmäinen julkinen veistos. Patsas muutti puiston ilmettä merkittävästi ja kohotti sen arvostusta. Samassa puistossa sijaitsee myös Pinellan paviljonki, joka on ollut osa alueen vilkasta seuraelämää.

Per Brahen patsas Brahenpuistossa

Vuonna 1888 Brahenpuistoon pystytettiin Per Brahen patsas, joka merkitsi myös puiston suurta kunnostusta. Samalla uudistettiin puistojen käytäväverkostoa ja istutuksia. Patsas on edelleen näkyvä osa puiston maisemaa, ja sen ympärille tehtiin näyttäviä medaljonki-istutuksia.

Puistojen arvon kohotus

Sekä Porthanin että Brahen patsaiden pystyttäminen nosti alueen puistojen arvostusta. 1800-luvun lopulla puistoihin lisättiin tuhansia kukkia, ja esimerkiksi Porthaninpuiston nurmikoita alettiin leikata koneilla jo tuolloin.

Hammarbergin ja Söderbergin suunnitelmat

Vuonna 1899 Hammarberg ehdotti Brahenpuiston uudistamista, ja sen osittainen toteutus näkyy edelleen puiston maisemassa. Tuomiokirkonpuisto uudistettiin kaupunginpuutarhuri Harald Cyrus Söderbergin suunnitelmien mukaisesti vuonna 1911, jolloin sinne rakennettiin myös leikkikenttä. Puiston polut uusittiin kaarevalinjaisiksi, ja keskelle rakennettiin pieni aukio.

Joulurauhan julistus ja kulttuuritapahtumat

Porthaninpuisto ja Suurtori tunnetaan valtakunnallisesti joulurauhan julistuksesta, jolloin alue täyttyy tuhansista kuulijoista. Puistossa järjestetään myös monia kesätapahtumia, kuten Turun Taiteiden yö ja Keskiajan Turku -tapahtuman markkinat. Porthaninpuistoa on kunnostettu vanhojen kartta- ja valokuvamateriaalien avulla.

Pinta-ala: 17,6 ha
Puusto: Urheilupuistossa kasvaa yli 85 puulajia. Harvinaisia lajeja ovat muun muassa vuorivaahtera, mustapoppeli ja valkosaarni. Biologisen museon läheisyydessä kasvavat douglaskuusi ja strobusmänty.

Sijainti kartalla

Urheilupuisto on liikunta- ja urheilupaikkojen keskus, jossa eri lajien kentät ja suorituspaikat on sijoitettu puistomaiseen ympäristöön. Puisto jakaantuu useaan osa-alueeseen. Sen sydän on Paavo Nurmen stadion, josta lähtevät kulkureitit puiston eri osiin. Alueen kiertää lenkkipolku, ja sitä ympäröi lehtometsä, joka toimii samalla viheralueena. Urheilupuistossa on myös kaksi leikkipuistoa sekä useita historiallisia rakennuksia.

Historia

Urheilupuisto perustettiin vuonna 1893, kun Turun Urheilunystävät ryhtyi kehittämään aluetta liikuntakäyttöön. Kaupunginvaltuusto luovutti Samppalinnanmäen takana sijaitsevan 16 hehtaarin alueen yhdistykselle, ja puiston ensimmäinen kenttä valmistui jo saman vuoden syksyllä. Puisto vihittiin käyttöön 1.10.1893 pyöräilykilpailun ja tennisotteluiden yhteydessä.

Rakentaminen eteni nopeasti, ja vuonna 1894 kaupunki myönsi Urheilupuiston kehittämiseen varoja. Puistoa rakennettiin myös arpajaisten ja kansanjuhlien tuotoilla. Massiiviset maansiirtotyöt tehtiin hevosvoimin, ja esimerkiksi yhden lammen täyttämiseen kului yli 40 000 hevoskuormaa multaa.

Paavo Nurmi ja urheiluhistoria

1920-luvulla Urheilupuistoa laajennettiin, ja juoksurata valmistui vuonna 1926. Paavo Nurmi juoksi 1500 metrin kilpailun ruotsalaista Edvin Wideniä vastaan, ja kisaa seurasi 10 000 katsojaa.

Urheilupuiston ylläpito siirtyi Turun kaupungille vuonna 1943, ja samalla poistettiin pääsymaksut. Puisto kehittyi edelleen, ja vuonna 1989 valmistui 4000-paikkainen stadion, joka nimettiin Paavo Nurmi -stadioniksi vuonna 1997 Nurmen syntymän satavuotisjuhlan kunniaksi.

Urheilupuisto tänään

Nykyään Urheilupuisto tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet liikuntaan ja ulkoiluun. Puistossa on laaja lenkkipolku, leikkipuistoja ja viihtyisiä oleskelupaikkoja. Se on edelleen keskeinen urheilutapahtumien keskus, ja sen historia elää vahvasti osana Turun kaupunkikuvaa.

Tiesitkö, että...

• Urheilupuiston kiertävä 1400 metriä pitkä Karikonlenkki on nimetty legendaarisen valmentajan Paavo Karikon mukaan.
• Samppalinnan tuulimylly, joka on rakennettu vuosina 1859–61, on Turun ainoa jäljellä oleva tuulimylly.
• Myllyn vieressä on myllynomistajan asuinrakennus, joka on peräisin samalta ajalta.

• Puiston suunnittelija: Oscar Rudolf Gauff. Puisto valmistui 1895
• Pinta-ala: 0.6 ha
• Puisto kartalla
• Puistossa Matti Hauptin suunnittelema Aino-patsas (1950)

Asemanpuisto (myös Rautatientori) sijaitsee Turun päärautatieaseman edustalla. Puisto ja päärautatieaseman alue kuuluvat Museoviraston valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.

1800-luvulla kaupunki vuokrasi aluetta markkina-aikoina kiertäville sirkusseurueille, erityisesti Saksasta saapuville tivoleille. Kun rautatie ja asemarakennus valmistuivat vuonna 1876, alueen käyttötarkoitus muuttui. Aseman edusta kivettiin vuonna 1893, minkä jälkeen alkoi vilkas keskustelu jäljelle jääneen alueen käytöstä. Kaupunginvaltuusto pohti, tulisiko alueesta kiireisten matkustajien läpikulkupuisto vai rauhalliseen oleiluun soveltuva mutkittelevine puistokäytävineen.

Lopulta kaupunginvaltuusto hyväksyi kaupunginpuutarhuri Oscar Rudolf Gauffinin suunnitelman. Puistoon istutettiin puurivit kolmelle sivulle, ja puistokäytävistä tehtiin nopeaan läpikulkuun soveltuvia. Puiston rakentaminen alkoi vuonna 1894 ja valmistui seuraavana vuonna. Alkuperäisiä kaarevia puistokäytäviä suoristettiin kuitenkin vuonna 1940 kaupunginpuutarhuri A. Hellemaan suunnitelman mukaan. Samana vuonna valmistui myös Martti Wälikankaan suunnittelema uusi asemarakennus.

Puistossa on kuvanveistäjä Matti Hauptin suunnittelema Aino-patsas, joka lahjoitettiin Turun kaupungille vuonna 1950. Patsaan yhteydessä on myös vesiallas.

• Puisto perustettu vuonna 1973. Suunnittelija Matti Sauramo
• Pinta-ala: 1 ha
• Sijainti kartalla
• Puistossa sijaitsee Matti Juvan "Turku työllä rakennetaan" -veistos (1987)

Förin kupeessa sijaitseva puisto on saanut nimensä paikalla aiemmin sijainneiden Barkerin puuvilla- ja vanutuotetehtaiden mukaan. Puisto on perustettu vuonna 1973 vuosi tehdasrakennusten purkamisen jälkeen. Puistossa on yhä muutama tehtaan pihalla kasvanut lehmus ja jalava. 

Puisto on viimeinen käsivoimin rakennettu puisto Turussa. Alueella sijaitsee suosittu lasten leikkipaikka. Sen vierestä löytyy presidentti Mauno Koiviston vihkimä "Turku työllä rakennetaan" -veistos. Veistoksella juhlistettiin Turun työväenyhdistyksen satavuotista olemassaoloa vuonna 1987.

Puusto: Puistossa on monipuolinen puusto, joihin lukeutuu tehtaan aikaisia lehmuksia ja jalavia. Niiden lisäksi alueelle on istutettu mm. kotipihlajaa, puistolehmusta, saarnia, hopeakuusta, sembramäntyä, rusovaahteraa ja sateenvarjojalavaa.

Yllättävää:

• Kari Juvan ”Turku työllä rakennetaan” -veistosta on sanottu Suomen painavimmaksi ulkoveistokseksi.
• Puiston läheisyydessä on havaittu pohjanlepakoita.

• Suunnittelija kaupunginpuutarhuri Johan Ferdinand von Lück
• Osa Engelin Läntinen Esplanadi suunnitelmaa
• Pinta-ala: 0,1 ha
• Sijainti kartalla
• Saksasta tilattuja lehmuksia istutettiin puistoalueen reunoille. 1882 keskelle istutettiin kolmas lehmusrivi
• Virallinen nimi vasta 1960-luvun alussa

Höyrylaivasatama katkaisee Läntisen Esplanadin

Nykyisen Martinsillan kohdalle sijainneeseen höyrylaivasatamaan rakennettiin vuonna 1893 kaksi tavarasuojaa. Läntinen Esplanadinpuisto supistui tuntuvasti ja se jakaantui tavarasuojien erottamana kahteen osaan. Satamanpuoleista osaa ryhdyttiin kutsumaan Kivipainopuistoksi ja kaupunginpuoleista osaa Nordenpuistoksi vieressä sijainneen hotelli Nordenin mukaan. Puiston muutossuunnittelusta vastasi vuosina 1878–1898 kaupunginpuutarhuri Oscar Rudolf Gauffin.

1930-luvun lopulla rakennettiin Martinsilta ja toinen tavarasuojista purettiin. Säilyneessä rakennuksessa toimii nykyään ravintola Vaakahuone. Vuonna 1956 Borenpuiston sorapinta vaihdettiin nurmikoksi, ja suunnittelusta vastasi kaupunginpuutarhuri Heimo Hietala (1955). Kuvanveistäjä Raimo Utriaisen talvimerenkulun muistomerkki ”Jäinen meri” sijoitettiin puistoon vuonna 1961 ja seuraavana vuonna puiston istutuksia täydennettiin kahdella pensasryhmällä suunnittelija Olli Turusen (1962) suunnitelmiin perustuen.     

Puisto saa virallisen nimen     

Puisto oli vuosikymmenet ilman virallista nimeä. Borenpuisto otettiin käyttöön 1960-luvun alussa. Borenpuisto on kaupunkilaisten puistosta käyttämä nimi, joka juontuu puiston viereisestä Höyrylaivaosakeyhtiö Boren omistamasta toimisto- ja asuinkerrostalosta, jossa yhtiön pääkonttori toimi vuoteen 1976 ja jota vieläkin kutsutaan Borentaloksi. 

Puusto: Puusto koostuu pääasiassa puistolehmuksista, joiden lisäksi puistossa kasvaa pilarikataja ja kääpiövuorimänty.

Tiesitkö:

Nimitoimikunnalla oli ehdolla useita ehdotuksia puiston nimeksi: Jokisatamanpuisto 1947, Uppmaninpuisto 1948 ja Merenkävijänpuisto 1977. 

• Perustettu 1950
• Rakentamista tuki Wärtsilä Oy, jonka työntekijöitä asui alueella
• Alkuperäinen nimi Tonttumäki
• Sijainti kartalla

Fleminginpuiston kukkula oli alun perin kivistä kalliota. Puiston perustaminen aloitettiin maaston muokkaamisella. Alueelle tuotiin täytemaata ja istutettiin kasveja. Kun Kupittaankadun puoleinen sepelimylly lopetti toimintansa 1960-luvulla, alettiin myös sitä osaa puistosta muokata täytemaan avulla puistoksi. 

Alueen alkuperäinen nimi oli Tonttumäki, mutta nimi muutettiin Fleminginpuistoksi Vaasa-kuninkaitten aikaisen kuuluisan Fleming-suvun kunniaksi. Fleminginpuiston laelta aukeaa kuvaukselliset näkymät lounaisen Turun yli.

Tiesitkö:

• Puistossa on järjestetty heinätalkoita, johon kaikki kaupunkilaiset ovat olleet tervetulleita

• Suunnittelija Irma Rytkölä (1990)
• Pinta-ala: 2,7 ha

• Puisto kartalla

   

Ingegerdinpuisto sijaitsee Räntämäen kaupunginosassa, keskellä pientaloasutusta. Suomen oloissa erikoista puistossa on massiivinen maiseman ja maaston muokkaus. Viereisten ylioppilaskyläsäätiön opiskelija-asuntojen rakentamisesta jäi yli maamassaa, josta muotoiltiin peltoaukealle neljä kumpua. Kummuilla on korkeutta 3–4 metriä ja pituutta 50–70 metriä, ja ne näyttävät ylhäältä katsoen neliapilalta.

Puisto on kasvillisuudeltaan monipuolinen. Puistossa on käytetty useita kasveja koeluontoisesti – siellä kasvaa useita puuharvinaisuuksia, kuten tuohituomia ja loimaankoivuja. Puuvartisia kasvilajeja on yli sata, kuten punahelmipihlaja, virginiantuomi, euroopanmustamänty, japaninpihta ja sulkatervaleppä. Puiston kumpareille on istutettu suuria ryhmiä marjaomenapensasta, kurttulehtiruusua, suviruusua ja musta-aroniaa. Ingegerdinpuistossa on myös kaksi runsaslajista perennaryhmää.

Puistossa on erittäin hyvät mahdollisuudet leikkiin ja liikkumiseen, sillä alueella on runsaiden istutusten ympäröimän leikkikentän lisäksi jalkapallo- ja lentopallokenttä. Talvella jalkapallokenttä jäädytetään luistelukentäksi ja puiston kumpareet toimivat oivallisina pulkkamäkinä.

Erikoista:

• Puiston nimi tulee 1200-luvulta peräisin olevasta hautakivestä, joka on kiinnitetty läheisen Maarian kirkon seinään.

• Suunnittelu lääninarkkitehti G. Th. Chiewitz
• Pinta-ala 1,6 ha
• Sijainti kartalla

Kakolanmäki on yksi Turun seitsemästä kukkulasta. Mäki oli pitkään puuton rinne. Ensimmäiset puut istutettiin Kakolanpuistoon 1860-luvulla. Muutospiirustukset ja puistosuunnitelman laati lääninarkkitehti G. Th. Chiewitz. Puistomaisesti hoidettu ympäristö on monipuolinen kokoelma kaupunkiluontoa kulttuurikasveineen ja jalopuumetsiköineen. Serpentiinitien puistikossa jalopuut muodostavat upean kujanteen tien ympärille.

Kakolanmäki on tunnettu yli satavuotisesta vankilahistoriastaan. Vankilatoiminta päättyi vuonna 2007 ja nykyään mäellä on runsaasti asumista sekä hotelli ja ravintoloita.

Mielenkiintoista:

• Kakolanpuistoa voi ihailla varsin tunnetuksi tulleesta rinnehissi Funikulaarista, joka kulkee mäelle Serpentiinitien puistikon vierestä
• Alueen nimen arvellaan viittaavan mäen kupeessa aikoinaan sijaineeseen sairaalaan, ja sen mielisairaisiin potilaisiin. Kako tarkoitti Turussa mieleltään järkkynyttä

• Pinta-ala 0,5 ha
• Sijainti kartalla
• Alueella Koskenniemen kunniaksi vuonna 1987 pystytetty taideteos Muusat, joka on pronssikopio Terho Sakin muotoilemasta muistomerkistä Merikosken muusat (1985, Oulu). Teos tunnetaan myös nimellä Torso

Yliopistonmäeltä Kerttulinkadulle johtava kevyenliikenteenväylä ja sitä ympäröivä puistoalue on nimetty runoilija ja professori Veikko Antero Koskenniemen mukaan. Koskenniemelle vuonna Koskenniemi oli Turun yliopiston ensimmäinen kirjallisuuden professori vuosina 1921–1948, yliopiston rehtori 1924–32 sekä vuodesta 1948 Suomen Akatemian jäsen.

Koskenniemenkadun ja Koskenniemenaukion muodostama kokonaisuus alkaa Yliopistonmäeltä kohti Kerttulinkatua johtavilta portailta, joita reunustavat komeat vaahterat. Mäkialueen yläpään pohjoisreuna on puistometsää, rinnealuetta, jossa kasvaa pääasiassa lehtipuustoa. Portaikon alemmalta tasanteelta alkava Turun osa on sekin pohjoisreunaltaan ensin puistometsää, joka katkeaa parkkialueeseen ja jatkuu puistoalueena.

Alueella kasvaa useita puulajeja muun muassa vuorijalavaa, suomenpihlajaa, puistolehmusta, vaahteraa, saarnia, tammea sekä hieskoivua ja rauduskoivua. Pensaslajeja ovat muun muassa seppelvarpu, siperianhernepensas, rusokuusama, kanukka, idänkanukka, japaninmarjakuusi, hovijasmike ja lumimarja.

Tätä et ehkä tiennyt vielä:

• Yliopistonmäkeä on kutsuttu aikojen saatossa myös nimillä Suur-Vatsela ja Mannisvuori. Mäen nimi muuttui 1500-luvulla Ryssänmäeksi alueelta viisi taloa omistaneen J. Ryss -nimisen porvarin mukaan. Ryssänmäki-nimitys on ollut käytössä ainakin vuodesta 1587. Yliopistonmäeksi nimitys muuttui 1950-luvulla.
• Alue oli ennen aivan reunakaupunkia, sillä 1600-luvun tulliaita sijaitsi Ryssänmäellä.

• Alunperin Seurahuoneen hotellin eduspuisto
• Kaupunginvaltuusto muutti Seurahuoneen tiloihin 1880-luvun lopulla, jolloin nimi muutettiin
• Pinta-ala 0,1 ha
• Sijainti kartalla

Puisto rakentaminen rahoitettiin yksityisin varoin. Sen tarkoitus oli koristaa hotellia. Puistikkoon istutettiin kolmeen riviin lehmuksia ja puiston pohjalle levitettiin soraa. Vuonna 1874 perustettu Turun kaupunginvaltuusto muutti Seurahuoneen tiloihin 1880-luvun lopulla, jolloin myös puistikon nimi muuttui nykyiselleen. 

Radikaaleimmat muutokset kaupungintalon puistossa tapahtuivat vuonna 1955, kun sinne istutettiin A. Komulaisen suunnitelman pohjalta kahdeksan pensasryhmää, yksi vaahtera, rakennettiin laattakäytävät ja puistikon sorapinta muutettiin nurmipintaiseksi. Samassa yhteydessä kaupungintalon seinustoille istutettiin lukuisia pensasryhmiä sekä kylvettiin nurmikkoa.

Vuonna 1965 Matti Sauramo laati muutossuunnitelman puistikon uudistamiseksi, minkä pohjalta kaupungintalon seinustalle istutettiin alppiruusuryhmä, pensasruusuja, marjakuusia, vuorijalava sekä muodostettiin pieni kesäkukkamaa. Itse puistoon perustettiin ryhmäruusumaa. 

Erityistä:

Puistossa sijaitsee Turku 2011 -kulttuuripääkaupunkivuoden osana rakennettu Pudelma-paviljonki, joka oli osa kansainvälistä arkkitehtiprojektia. Pudelma on puinen kudelma. Pudelman purkamista tai siirtämistä on harkittu useaan kertaan.

• Pinta-ala: 0,2 ha
  Puusto: Puisto koostuu pääasiassa puistolehmuksista.
• Sijainti kartalla

Sairashuoneenpuisto sijaitsee Sairashuoneenkadun päässä, Linnankadun varrella. Puisto on osa arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnittelemaa Läntistä Esplanadia. Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1861 juuri Sairashuoneenpuiston kohdalla, kun Kupittaan puutarhakoulun puutarhuri Erik Nygren istutti ensimmäiset puut.

Läntinen Esplanadi valmistui vuonna 1867 ja ulottui Sairashuoneenpuistosta aina nykyisen Myllysillan kohdalle saakka. Vuonna 1882 puistoon lisättiin uusi lehmusrivi, joka jakoi leveän käytävän kahdeksi poluksi. Kun höyrylaivasatama siirrettiin 1880-luvun lopulla Martinsillan kohdalle, satamarakenteet katkaisivat Läntisen Esplanadin kahtia. Eteläinen osa nimettiin myöhemmin Kivipainopuistoksi ja pohjoinen osa Borenpuistoksi. Kivipainopuisto sai virallisesti nimen Sairashuoneenpuisto vuonna 1981.

• Pinta-ala: 2,2 ha
  Puusto: Tuomaanpuistossa kasvaa muun muassa puistolehmusta, tammea, vuorijalavaa, euroopan- ja siperianlehtikuusta sekä tsaarinpoppelia. Huomaat varmasti valtavan tsaarinpoppelin puiston sisäänkäynnin lähellä.
• Sijainti kartalla

Tuomaanpuisto sijaitsee Turun historiallisella Kasarmin alueella, joka perustettiin 1800-luvun lopulla Aurajoen itäpuolelle, Turun keskustan koillislaidalle. Aiemmin alue tunnettiin Piispanpeltona, sillä se oli ollut piispan viljelysmaata 1300-luvulla.

Kasarmin puisto, nykyinen Tuomaanpuisto, perustettiin maisematyyliseksi kävelypuistoksi upseerikerhon ja sairaalan yhteyteen. Puisto rapistui 1900-luvun alkupuolella, mutta se kunnostettiin 1920–30-luvuilla. Vuonna 1953 puisto nimettiin virallisesti Tuomaanpuistoksi, piispa Tuomaan mukaan, joka toimi Suomen piispana vuosina 1220–1245.

Alue siirtyi Turun yliopistolle 1970-luvulla, ja sen kehittämisestä järjestettiin suunnittelukilpailu, jonka voitti arkkitehti Matti Nurmela. Suunnitelmien mukaan vanhoja rakennuksia purettiin ja puistoa raivattiin, mutta kasarmipuiston historialliset piirteet säilytettiin.

Tuomaanpuisto jakautuu kahteen osaan: historiallinen kasarmipuisto ja sitä ympäröivä kallioinen lehtometsä. Historiallista osaa hallitsevat suuret tsaarinpoppelit, joista yksi oli Suomen suurin puistopuu vuoteen 2016 asti. Puistossa on myös syreenejä, jasmikepensaita sekä vanhoja lehtipuita, kuten tammet, saarnet ja vaahterat.

Puiston alueella on kaksi julkista veistosta, leikkipuisto ja tenniskenttä. Alueella sijaitsevat myös vanhat kasarmirakennukset, sairaala ja jääkellari, jotka ovat Turun yliopiston käytössä.

Metsäisempi osa puistosta sijaitsee kukkulalla, jossa avautuvat näkymät yliopistokylään, Tuomiokirkolle ja Raunistulaan. Alueella on harvinaisia hyönteislajeja ja runsaasti luontoarvoja.

Tiesitkö, että...

• Tuomaanpuistossa kasvoi tsaarinpoppeli, joka oli Suomen suurin puistopuu, kunnes toinen sen rungoista repesi myrskyssä vuonna 2016. Puun ympärysmitta oli 670 cm vuoden 2008 mittauksessa. Jäljelle jääneestä osasta tehtiin ympäristötaideteos vuonna 2017.

• Pinta-ala: 0,2 ha
• Puusto: Puistoa reunustavat orapihlaja-aita ja vaahterapuut
• Sijainti kartalla

Yrjänänpuisto perustettiin vuonna 1929, kun Pyhän Yrjänän aukiolle rakennettiin leikkialue, käytäviä ja istutuksia. Vuotta myöhemmin alueen ympärille istutettiin 29 vaahteraa ja tammia, joista osa kasvaa puistossa edelleen. Sodan aikana puisto pääsi huonoon kuntoon, mutta se kunnostettiin vuonna 1951 kaupunginpuutarhuri Aarno Hellemaan johdolla. Kunnostuksen yhteydessä alueelle rakennettiin oleskelurotundi, istutettiin lisää vaahteroita ja huonokuntoinen tammiaita korvattiin orapihlajalla.

Myös Niklaksenkadun ja Köydenpunojankadun välinen aukio sai uuden ilmeen, kun sinne istutettiin vaahteroita, ruusupensaita ja kesäkukkia, sekä asennettiin kaksi penkkiä. Kunnostustyöt saatiin päätökseen vuonna 1953.

Yrjänänpuisto ja viereinen Yrjänänaukio tarjoavat monipuoliset puitteet niin leikkimiseen kuin rentoutumiseen varjoisilla oleskelupaikoilla.

• Pinta-ala: 0,2 ha
• Puusto: Koristeomenapuita, vaahteroita, kartiotuijia
• Sijainti kartalla

Ystävyyspuisto perustettiin vuonna 1955 Turun konserttitalon edustalle. Göteborgin kaupunki tuki Turun jälleenrakennusta toisen maailmansodan jälkeen. Aninkaistenkadun ammattikorkeakoulu ja Turun konserttitalo rakennettiin Göteborgin lahjoitusvaroin. Kiitokseksi yhteistyöstä Turku tilasi Wäinö Aaltoselta veistoksen lahjaksi Göteborgille. Wäinö Aaltosen veistos "Ystävyyssuhteet solmitaan" valmistui vuonna 1948 ja paljastettiin Göteborgissa vuonna 1955. Sen toinen valos paljastettiin Turussa samana vuonna juuri perustetussa Ystävyyspuistossa.

Ystävyyspuistolla on tärkeä symbolinen merkitys, joka liittyy toiseen maailmansotaan sekä Turun ja Göteborgin väliseen kummikaupunkisuhteeseen. Tämä suhde on sittemmin muuttunut viralliseksi ystävyyskaupunkitoiminnaksi.

Tiesitkö, että...

• Turun palo vuonna 1827 sai alkunsa Aninkaistenmäeltä?

Turku tunnetaan vihreänä kaupunkina ja Suomen puutarhakulttuurin syntysijana. Ensimmäiset kaupunkipuut istutettiin juuri Turussa, ja siksi kaupungissa on poikkeuksellisen suuria ja vanhoja puita, erityisesti Aurajoen varrella ja Tuomiokirkon ympäristössä. Nämä puut tekevät kaupungista viihtyisän ja inhimillisen niin asukkaille kuin vierailijoillekin.

Nykyään Turun katu- ja puistoalueilla kasvaa noin 35 000 puuta, ja määrä kasvaa jatkuvasti. Kaupunki istuttaa vuosittain 400–600 uutta puuta. Nämä puut ovat merkittävä julkinen omaisuus, jolla on maisemallista, kulttuurihistoriallista, kaupunkiekologista ja taloudellista arvoa. Kaupunki panostaa puiden hoitoon, jotta ne kestävät kaupunkiolosuhteiden rasituksia mahdollisimman hyvin ja pitkään.

Kaupungin puita rasittavat usein kaivutyöt, runko- ja juuristovauriot, myrskyt, lahottajasienet, maaperän myrkyt, maaperän tiivistyminen sekä ilmansaasteet. Erityisesti vanhojen puiden kuntoa seurataan säännöllisesti, jotta ne pysyvät turvallisina ja pitkäikäisinä. Myös nuorille puille taataan parhaat mahdolliset kasvuolosuhteet, jotta ne voivat ilahduttaa kaupunkilaisia pitkään.