Vaunu on liikkeessä lähes tauotta. Rakennusmiehiä, äitejä lastenrattaineen, ikäihmisiä, perheitä. Osa matkaajista ottaa kuvia. Yhä, vaikka käyttöönotosta on jo kuusi vuotta.
Kaupungin rakentamista johtava Kimmo Suonpää saapuu ala-asemalle muutaman minuutin etuajassa. Olen houkutellut Kimmo ajelulle aikeena udella funikulaarin kuulumisia.
Kulku on pehmeä ja tunnelma unelias. Yläasemalla kysyn, mitä ajatuksia laite herättää.
- Mainettaan parempi, Kimmo vastaa.
Hän perustelee vastaustaan seurantaraporteilla. Viime aikoina normaalien huoltotöiden lisäksi häiriöitä ei ole juuri ollut.
- Funikulaari on oiva joukkoliikenneväline ja käyttäjälleen maksuton. Se palvelee tiheällä vuorovälillä vuoden jokaisena päivänä. Vain öisin on pieni tauko. Muut joukkoliikennevälineet eivät yllä samaan.
Joukkoliikenneväline, mietin. Huomaan, että funikulaari on minulle matkailunähtävyys.
- Jos reitti korvattaisiin bussilla, käyttökustannukset olisivat moninkertaiset ja palvelutaso heikompi, Kimmo jatkaa.
- Tarvittaisiinko bussia? utelen.
- Mäki on jyrkkä ja Kakolassa asuu paljon ihmisiä. Minusta on ollut hyvä ratkaisu yhdistää Kakolanmäki hyvin toimivaan Linnankadun bussireitistöön.
Teksti jatkuu videon jälkeen
Matkustajamäärä miljoonaluokkaa
Funikulaarin käyttömäärät kertovat tarpeesta. Vaunu on ajanut 130 metriä pitkää rataansa toukokuun loppuun mennessä 540 000 yhdensuuntaista matkaa, yhteensä 70 000 kilometriä. Matkustajia täytyy olla yli miljoona, laskeskelen.
Kävelemme ympäri kukkulan lakea. Keskeisestä sijainnistaan huolimatta, alue on hiljainen. Kimmo esittelee alueen infrakohteita. Pysähdymme uusille Michailowin portaille. Otan muutaman valokuvan portaikosta ja pengerryksestä. Kimmo tuntuu oleva tyytyväinen työn jälkeen.
- Kakolan ympäristöä suunnitellaan paikan arvoa kunnioittaen. Esimerkiksi funikulaarin asemat ovat joukkoliikennepysäkeiksi arkkitehtuuriltaan korkeatasoisia.
En malta olla huomauttamatta funikulaaria vierustavan Serpentiinitien epäsiististä kunnosta.
- Vielä kesken olevien talonrakennustyömaiden liikenne ajaa Serpentiinitietä. Alue kunnostetaan heti, kun rakennustyömaat valmistuvat. Ennen ei kannata.
Kimmo esittää vuorostaan kysymyksen: -Tiedätkö miksi funikulaarin rata on kaareva?
- En varmasti, tunnustan.
- Kallion sisällä puhdistetaan Turun seudun jätevedet, joten kalliota ei voinut louhia siten, että rata oltaisiin saatu suoraksi. Minusta on hienoa, että olemme pystyneet toteuttamaan radan näin vaativaan paikkaan ja aika hienosti maisemaan sopivaksi.
Teksti: Risto Lahtinen
Kirjoittaja työskentelee kaupungin viestinnässä, erityisesti kaupunkiympäristön asioiden parissa.