Turun tavoitteena on olla vuonna 2030 yksi maailman johtavista luontokaupungeista. Turun LUMO-ohjelma vuosille 2023–2029 siivittää kaupungin luontoloikkaan ja kasvattaa luonnonhoidon ja -suojelun resursseja.
Ohjelma sisältää konkreettisia toimia luontokadon pysäyttämiseksi ja luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi Turun kaupungin alueella. Tavoitteiden saavuttaminen vaatii sekä perinteistä luonnonsuojelua että uudenlaisia ratkaisuja.
Ohjelman toimenpiteisiin sisältyy muun muassa:
- uusien luonnonsuojelualueiden perustamistoimia
- entistä enemmän luonnonhoitoa
- koko kaupungin kattavan luontotyyppiselvitys
- uuselinympäristöjen perustamista
- paikallisen kasvilajiston käyttöä viherrakentamisessa.
LUMO-ohjelman teemat ja toimet
Ohjelma koostuu kuudesta teemasta, joihin sisältyy toimenpiteitä seurattavine tavoitteineen.
EU:n biodiversiteettistrategian mukaan vuonna 2030 tulee suojella 30 % maa- ja sisävesialueista, josta 10 % on oltava tiukasti suojeltuna. Tiukan suojelun alueisiin kuuluvat mm. vanhat ja luonnontilaiset metsät, luonnonsuojelu- ja Natura 2000 -alueet.
Turku lisää tiukasti suojeltujen suojelualueiden määrää ja tarkentaa keinoja, joilla suojelutavoitteet saavutetaan.
Turku lisää luonnonhoidon toimenpiteiden määrää ja resursseja. Kaupunki huolehtii alueensa luontotyyppien säilymisestä ja luonnontilaisuudesta.
Ensimmäisellä LUMO-ohjelmakaudella luonnonhoito ja ennallistaminen keskittyvät uhanalaisimpiin luontotyyppeihin, joiden suojelussa Turulla on erityisvastuu. Kohteina ovat niityt, kalliokedot sekä jalopuu- ja pähkinäpensaslehdot.
Turku tukee luonnon monimuotoisuutta erityisesti alueilla, joilla arvokas luonto on heikentynyt tai kadonnut. Lisäksi Turku pyrkii lisäämään monimuotoista luontoa rakennetussa ympäristössä.
Esimerkki: Suunnitteilla on kaavamerkintä, joka mahdollistaa monimuotoisuuden ja elinympäristöverkostojen kokonaisvaltaisemman ja joustavamman suunnittelun.
Turku kehittää ja kokeilee uusia tapoja turvata kaupungille ominaisen lajiston elinympäristöt kasvavassa kaupungissa. Edelläkävijänä Turku luo toimintamalleja lajien turvaamiseen ja kerää sekä jakaa hyviä käytäntöjä. Ensimmäisellä LUMO-ohjelmakaudella erityiskohteena ovat hyönteiset.
Turku laatii ensimmäisellä LUMO-ohjelmakaudella luonto- ja verkostoselvityksiä. Ne ovat keskeisiä tulevien kausien suunnittelulle ja toteutukselle.
Elinympäristökohtaiset verkostotarkastelut auttavat hahmottamaan luonnonympäristön kokonaisuuksia ja riippuvuuksia. Tarkastelujen avulla tunnistetaan verkostojen heikot kohdat ja yksittäisten kohteiden merkitys kokonaisuudelle. Lisääntyvä tieto luontotyyppien sijainnista helpottaa luontoarvojen alueellisen jakautumisen hahmottamista.
Lisääntyvää tietoa luontotyypeistä voidaan hyödyntää myös kaavoituksessa ja uudistuvan lainsäädännön vaatimuksiin vastaamisessa.
Luonnon monimuotoisuuden ylläpito ja lisääminen edellyttää, että koko valmisteluketju kaavoituksesta, suunnittelusta ja luvituksesta aina rakennuttamiseen ja ylläpitoon toimii yhtenäisten tavoitteiden mukaisesti. Tämä edellyttää poikkileikkaavaa luontotavoitetta kaikille vastuualueille.
Tavoitteena on, että ensimmäisen LUMO-ohjelmakauden lopussa monimuotoisuuskohteet ja niihin liittyvä tieto siirtyvät sujuvasti kaupungin vastuualueelta toiselle. Luontoarvot huomioidaan jokaisessa ketjun vaiheessa ja vastuualueiden budjetit sekä henkilöstön osaaminen tukevat tavoitteiden toteutumista. Luontokohteiden etenemistä seurataan, ja havaitut ongelmat korjataan ajoissa.
LUMO-ohjelman tavoitteita
Suojelualueet: Näillä alueilla on suuri merkitys luonnon monimuotoisuuden säilyttämiselle ja luontokadon torjumiselle. Tavoitteena on, että Turku viisinkertaistaa suojelualueiden pinta-alan 30 prosenttiin kaupungin maa- ja vesialueista vuoteen 2029 mennessä.
Luonnonhoito: Toimia kohdennetaan erityisesti uhanalaisiin lajeihin ja Turun seudulle ominaisiin luontotyyppeihin, kuten kallioketoihin ja jalopuulehtoihin. Turussa ja Varsinais-Suomessa elää lajistoa, jota ei ole muualla Suomessa. Turku kantaa vastuunsa näiden lajien elinvoimaisuuden säilyttämisestä.
Rakennettu ympäristö: Tavoitteena on lisätä luonnon monimuotoisuutta myös rakennetussa ympäristössä. Uuselinympäristöjen perustaminen ja paikallisen lajiston suosiminen viherrakentamisessa auttavat tiivistyvän kaupunkirakenteen ja luontokadon torjunnan yhteensovittamisessa.
Tavoitteiden saavuttaminen vaatii onnistuakseen laajaa yhteistyötä kaupungin eri toimijoiden välillä sekä näkyvyyttä ja tiedon jakamista uusista ratkaisuista.