Aamu alkaa sillä, että lapset otetaan ilolla vastaan Vähä-Heikkilän koulun pihassa. Koulupäivä koostuu vaihtuvista oppiaineista, joita välitunnit ja ruokailu tauottavat.
Elämänmakuista arkea
Vähä-Heikkilän koulussa työskentelevien luokanopettajien Oona-Maija Koskelan ja Verna Aminoffin työpäivään kuuluu opettamisen lisäksi kaikenkattava kasvatustyö, lasten kohtaaminen sekä arjen tilanteissa tukeminen. Koska tunteiden kirjo kuuluu lasten arkeen, opettajan työ on usein kuuntelua, läsnäoloa ja kannustamista.
Luokanopettaja Verna Aminoff kiteyttää työn monipuolisuuden:
Mä en varmaan kyllästy siihen, että me saadaan olla täällä ihmisinä ihmisille. Tähän kuuluu kaikki elämän värit ja varjot. Vaikka arki tuntuisi tutulta ja turvalliselta, se on täynnä ihmeellisiä sattumuksia ja spontaaneja yllätyksiä.
Myös Vähä-Heikkilän koulun oppilastaustat ovat monipuolisia, ja luokat ovat kuin pieniä otoksia yhteiskunnasta. Kieliluokille on valikoitunut oppimisesta innostuneita, kielitietoisia ja motivoituneita lapsia. Tunneilla vallitseva ilo, riemu ja vilpittömyys on usein käsinkosketeltavaa, ja ensimmäistä luokkaa käyvistä huokuu innostus ja uuden oppimisen ihmeellisyys.
– Lasten innokkuus on tarttuvaa. Kun harjoitellaan uutta kirjainta, he puhkeavat aplodeihin, kun opettaja teki niin kauniin kirjaimen. Se on ihanaa, naurahtaa ranskan kieliluokan luokanopettaja Oona-Maija Koskela.
Vähä-Heikkilän koulun ranskankielisillä luokilla ranskaa käytetään opetuskielenä kaikilla muilla paitsi äidinkielen oppitunneilla. Myös luokan rutiinit ja luokkakieli ovat ranskaksi. Ensimmäisillä luokilla painotus on suullisessa ilmaisussa, jota harjoitetaan laulujen, lorujen ja leikin avulla, ja myöhemmillä luokka-asteilla mukaan hyppäävät kirjoitettu ja luettu ranska.
Myös luokanopettaja Verna Aminoffilla on hyvin luova ja heittäytyvä luokka, jonka kanssa on mukavaa tehdä retkiä koulun ulkopuolelle.
– Turun kaupungissa on ihania lähikohteita: puistoja, toreja ja jokiranta sekä erilaisia kulkupelejä Föristä funikulaariin, hän kuvailee.
Uusiin seikkailuihin heittäydytään innolla. Joskus kävi niinkin, että yhdessä suunniteltu retkikassa osoittautui niukaksi. Lapset käyttivät hyödyksi oppimiaan matematiikan ja sosiaalisen neuvottelun taitojaan, ja saivat tingittyä itselleen joululeivoksia suotuisaan hintaan, muistelee Aminoff nauraen.
Välivuodelta opettajainhuoneeseen
Sanotaan, että opettajan ammatti on kutsumustyötä, mutta mikä oli Aminoffin ja Koskelan tie opettajuuteen?
Koskela vietti välivuotensa Ranskassa aupairina, toiveenaan oppia ranskan kieltä lasten hoidon lomassa. Vaikka ajatus opettajuudesta oli kutkuttanut jo ennen Ranskaan lähtöä, päätös kasvatustieteiden opinnoista sai varmistuksen kouluikäisten lasten kanssa vietetyn ajan myötä.
Sekä Aminoff että Koskela hyppäsivät välivuosinaan koulumaailmaan, kun he työskentelivät koulunkäynninavustajina. Omat vahvuudet löytyivät lasten kanssa työskentelyn parista, ja samalla ihmisläheinen auttamistyö tuntui merkitykselliseltä. Välivuosien jälkeen kummankin polku vei luokanopettajakoulutukseen.
Vähä-Heikkilän koulu löytyi muutaman sattuman kautta. Opintojensa aikana ja valmistumisensa jälkeen Aminoff ehti kiertää monessa Turun kaupungin koulussa ja päiväkodissa, mutta juurtui lopulta Vähä-Heikkilän kouluun. Koskela taas löysi puolivahingossa Vähä-Heikkilän ranskankielisen kieliluokkaopetuksen, ja päätyi sinne opetusharjoittelunsa jälkeen töihin.
Naurunremakkaa ja puheensorinaa opettajainhuoneessa
Vaikka päivät ovat vauhdikkaita ja täyteläisiä, tekemisessä on läsnä rauha ja tyyneys. Sen takaa hyvin organisoitu ja johdettu työpaikka, jossa ihmiset ovat voimavaroja toisilleen. Opettajien ammattitaitoon luotetaan, ja työtä saa tehdä omannäköisellä otteella.
Yhteinen työhyvinvointi myös tuntuu ja kuuluu:
– Ulkopuoliset kehuu sitä naurunremakkaa ja puheensorinaa, joka kuuluu opettajainhuoneessa. Tänne tulee joka aamu erittäin hyvillä mielin ja iltapäivisin voi lähteä kevein mielin kotiin, toteaa Aminoff.
Myös Turun kaupungista pidetään työpaikkana, sillä kaupungilla on selkeät linjat ja yhtenäiset toimintatavat. Turku on kulttuuririkas ja lapsilähtöinen kaupunki täynnä museoita, luontoa ja puistoja, joihin tehdä retkiä koulupäivän aikana. Tämä näkyy myös monipuolisessa yhteistyössä kädentaitopajojen ja retkikohteiden kanssa.
TEKSTI: REEA VIITASALO, KUVAT JA VIDEO: HANNU AALTONEN
Teksti jatkuu videon jälkeen
