Hyväntekeväisyyskonsertti

Akateeminen lauluyhdistys järjesti tapahtuman Helsingissä 17.3.1858 Keisarillisen Aleksanterin yliopiston juhlasalissa. Konsertin tarkoituksena oli kerätä varoja Uusikaarlepyyn jälleenrakentamiseen. Kaupunki oli kohdannut suuren tulipalon 12.1.1858. 

Kaupunginviskaali Johan Henrik Forssén suoritti palon jälkeen tutkinnan. Kokonaiskuvan muodostaminen osoittautui vaikeaksi, sillä erilaiset huhut mahdollisesta tuhopolttajasta alkoivat liikkua nopeasti. Katastrofin seurauksena Uusikaarlepyyn väkiluku supistui ja noin 102 taloa paloi. 

Vahinkojen arvioitiin olevan 150 000 ja 200 000 hopearuplan välillä. Rahojen konkretisointi on vaikeaa ajan rahaolojen takia. Neuvoa antanee, että vuonna 1860 samat summat merkitsivät 600 000 ja 800 000 markkaa. Markkasummien muuntaminen vuoden 2024 euroiksi ovat 3 655 486,96 ja 4 873 982,61 euroa. 

Tuho herätti auttamisen halun Helsingissä asti eikä esimerkiksi Åbo Underrättelser jättänyt asiaa sekä keinoa auttamiseen mainitsematta vain seitsemän päivää palon jälkeen. Hyväntekeväisyyskonsertin lippuhinnaksi asetettiin 60 kopeekkaa. Jotta hinta ei jäisi ajan kontekstista irralliseksi, todettakoon, että ruistynnyrin hinta liikkui 1840- ja 1850-luvuilla neljästä kahdeksaan hopearuplaan. Lippuja myytiin sekä Helsingin kirjakaupoissa että ovelta ennen konserttia.

Vaikka ei ole tarpeellista romantisoida ihmisten auttamishalua liikaa, latinankielinen lausahdus pro bono publico, eli julkisen edun vuoksi, juolahtaa mieleen. Esivallan resurssien niukkuus oli yksi rajoite. Hyväntekeväisyys saattoi olla hyve, mutta hyväntekeväisyyskonsertit olivat myös yksi keino edistää porvarillista maailmankuvaa tuomalla esiin sen positiivisia vaikutuksia. Tähän maailmankuvaan sisältyi ajatus porvarillisen yleisön kyvystä tuottaa yhteistä hyvää kasvattavaa hyötyä.

Professori Fredrik Cygnaeuksen runo De Hemlöse oli konsertin ensimmäiseen osan päättävä esitys, jota säestettiin Paciuksen musiikilla. Kyseinen runo kertoi kodittomuudesta ja tulesta. Runossa mainitut sodan tulet ja korppikotkat viittaavat vasta noin kaksi vuotta sitten loppuneeseen Krimin sotaan. Ohjelmaan painettu Georg Händelin Judas Maccabeus -oratorio täytti toisen osan. 

Turun kaupunginmuseon arkistokokoelman konserttiohjelmien sarja vuosilta 1839–1920 tulee avoimesti julkaistuksi, kun niiden digitointi valmistuu kesän aikana. Mainittakoon Turun yliopiston tutkimusprojektin aihepiiristä laajemmin kiinnostuneille. Professori Charlotta Wolffin johtaman Ooppera periferiassa? Turku ja Pariisi musiikki- ja teatterikaupunkeina 1790–1840 -tutkimusprojektin kohteena on näiden kahden kaupungin välinen kulttuurinen vuorovaikutus.