Turun kaupunginkirjasto sai alkunsa kansansivistysaatteen innoittamana 1860-luvulla yksityisin varoin perustetuista kansankirjastosta ja kaupunginkirjastosta.
Turun kaupunginkirjaston alku
Joulukuun lopussa1862 julkaistiin Åbo Underrättelser -lehdessä ilmoitus: ”Täkäläinen kansankirjasto avoinna lainaajille sunnuntaisin klo 5-6 sekä keskiviikkoisin klo 3-4 i.p. tehtaanisännänrouva Alfthánin talossa Jokikadun varrella.”
Kirjastossa oli alkuun 700 ruotsinkielistä ja 450 suomenkielistä kirjaa. Lainaaminen oli maksutonta, mutta halukkaat saivat tukea kirjaston toimintaa yhden markan vuosimaksulla. Sääntöjen mukaan kukin lainaaja sai kerralla lainata yhden kirjan. Heti alkuaikoina kirjasto joutui muuttamaan useaan otteeseen. Varojen niukkuus koetteli kansankirjaston toimintaa, ja se oli jopa keskeytyksissä 1870-luvun alkuvuosina. Vuonna 1878 kaupunki otti kirjaston haltuunsa ja myönsi sille määrärahan anniskeluyhtiön voittovaroista.
Yliopiston siirryttyä palon jälkeen Helsinkiin Turussa ei ollut tieteellistä kirjastoa. Kansankirjaston rinnalle alettiin 1869 perustaa tieteellisluontoista kaupunginkirjastoa sivistyneistöä varten. Kaupunginkirjasto kasvoi runsaiden lahjoitusten turvin. Sekään ei kyennyt toimimaan yksityisin varoin, ja kaupunginvaltuusto otti vuonna 1891 vastuun sen toiminnasta.
Vuonna 1912 kaupunginkirjasto ja kansankirjasto liitettiin nimellisesti yhteen, ja viralliseksi nimeksi tuli Turun kaupungin kirjasto. Entisestä kaupunginkirjastosta tuli opinto-osasto ja kansankirjastosta yleinen osasto. Kaupunginkirjaston vanhaa kokoelmaa ei koskaan yhdistetty yhteiseen kokoelmaan. Se on erillisenä vieläkin olemassa.
Fredric von Rettig lahjoitti kirjastotalon
Turku sai ensimmäisen kirjastotalonsa lahjoituksena. Kauppaneuvos Fredric von Rettig luovutti rakennuttamansa kirjastotalon kaupunginvaltuustolle 17.9.1903. Karl August Wreden suunnittelema Bibliotheca on hollantilaista myöhäisrenessanssia ja sen esikuvana on Tukholman ritarihuone. Ensimmäisessä kerroksessa toimi työväestölle tarkoitettu kansankirjasto ja toisessa sivistyneistölle tarkoitettu tieteellisempi kaupunginkirjasto. Kaupunginkirjastoon kuljettiin pääovesta ja kansankirjastoon Linnankadun sivuovesta.
Rettig oli yhteiskunnallisesti valveutunut, kulttuurin ystävä ja kansanvalistuksen tukija.
Rettig oli yhteiskunnallisesti valveutunut, kulttuurin ystävä ja kansanvalistuksen tukija. Hän oli kaupunginvaltuutettu ja molempien kirjastojen johtokunnan jäsen. Kirjastotalon lisäksi hän lahjoitti kaupunkilaisille 10 000 kirjan kirjakokoelman, suuren summan rahaa ja arvokkaan taidekokoelman.
1910-luvulta 1970-luvulle
1910-luvun radikaalit uudistukset
Kirjasto-oppia haettiin ulkomailta. Einar Holmberg kävi 1910-luvulla Englannissa ja Yhdysvalloissa ja toi tullessaan amerikkalaisen kirjastoaatteen, jonka mukaan kirjasto on avoin kaikille. Siihen kuuluivat kaikille vapaat kotilainat, avohyllyt, lastenosastot, pitkät aukioloajat sekä nykyaikaiset luokitus- ja luettelointijärjestelmät. Amerikkalaisen kirjastoaatteen innoittamana Holmberg uudisti Turun kaupunginkirjaston toiminnan. Hän siirsi näitä toimintamalleja Turun lisäksi myös muualle Suomeen.
Kymmenen vuotta vanha kirjastorakennus oli kaunis mutta epäkäytännöllinen. Holmbergin suunnittelema muutostyö valmistui tammikuussa 1914. Eniten huomiota herätti avohyllyjärjestelmä, jonka Turku otti käyttöön Porvoon jälkeen toisena Suomessa. Linnankadun sisäänkäynti suljettiin, ja siitä lähtien kaikki kulkivat kirjastoon samasta ovesta.
Lainaajien ja lainojen määrät lisääntyivät moninkertaisesti. Kukoistusta ei kestänyt pitkään, sillä edessä olivat yhteiskunnallisesti levottomat ajat. Aloittaessaan kirjastonhoitajana sisällissodan jälkeen vuonna 1919 Volter Kilpi kohtasi kirjaston alennustilassa. Aineiston hankintarahat olivat supistuneet ja lainaus alkanut laskea. Kilpi elvytti menestyksellisesti kirjaston taloutta, mutta siirtyi pian yliopiston kirjastonhoitajaksi.
Toiminta laajenee ja monipuolistuu
Kansankirjaston lainaajat olivat 1910-luvulle asti etupäässä suomenkielisiä työläisiä, palvelusväkeä ja näiden lapsia. 1910-luvun lopulla lainaajakunta laajeni ja kirjasto alkoi muuttua kohti yleistä kansalaiskirjastoa. Holmberg uudisti kirjaston käyttösääntöjä niin, että jokaisella turkulaisella oli lainausoikeus ja lainaaminen oli maksutonta.
Turun kaupunginkirjasto oli edelläkävijä myös asiakkaiden neuvonnan kehittämisessä.
Turun kaupunginkirjasto oli edelläkävijä myös asiakkaiden neuvonnan kehittämisessä. Kirjaston apulaisjohtaja Alice Cronvall kävi 1933 Tukholmassa tutustumassa neuvontatyöhön ja jo seuraavana vuonna kirjastoon perustettiin ”erikoinen pöytä neuvontaa varten”.
Suomen ensimmäinen sanomalehtilukusali aloitti toimintansa Turussa jo 1847 lukuseuran ylläpitämänä. Kun kaupunki otti kansankirjaston haltuunsa vuonna 1878, sen yhteyteen perustettiin myös lukusali. Kirjastotalossa oli aluksi erikseen lehtilukusali naisille ja miehille. Vuoden 1914 muutostöissä naisten ja miesten lukusalit yhdistettiin ja sanomalehdet kiinnitettiin amerikkalaisen mallin mukaan telineisiin, joista niitä luettiin seisaaltaan. Vuonna 1907 perustettiin sivulukusali Sofiankadulle. Enimmillään Turussa oli neljä lehtilukusalia, joiden lehtikokoelmat olivat kuitenkin melko suppeita. Ne yhdistettiin Eerikinkadulle Julinin taloon perustettuun lehtisaliin huhtikuussa 1990.
Aikaa myöten Turkuun syntyi pääkirjaston, kahdentoista lähikirjaston, kahden kirjastoauton ja neljän lainausaseman muodostama kirjastoverkko. Ensimmäisen sivukirjaston Turku sai alueliitoksen yhteydessä 1939, kun Kaarinan kunnankirjastosta tuli Nummen lainausasema. Suomen ensimmäinen kirjastoauto aloitti toimintansa Turussa 1961.
Vuonna 1970 pääkirjaston uusittuun toiseen kerrokseen avattiin musiikkiosasto ajanmukaisine kuuntelulaitteineen. Muutaman vuoden kuluttua se siirtyi vuodelta 1733 peräisin olevaan entiseen maaherran virka-asuntoon.
Lapset ahkeria kirjastonkäyttäjiä
Lapset olivat alusta asti innokkaita kansankirjaston lainaajia, ja ensimmäinen lasten oma lukusali avattiin uuteen kirjastotaloon vuonna 1903. Se osoittautui kuitenkin erittäin ahtaaksi innokkaille lainaajille ja lapset saivat kokonaan oman lainausosaston ja lukusalin vuoden 1914 uudistusten yhteydessä.
Satutuntien järjestämisessä Turku oli ensimmäisten joukossa. Ensimmäinen satuilta pidettiin syksyllä 1916, jolloin kansakoulunopettaja Juho Piltti luki Maria Jotunin Mustan härän. Kuulijoina oli 400 lasta. Satutunnit ovat edelleen tärkeä osa lastenkirjastotoimintaa eri puolilla kaupunkia. Niiden rinnalle on tullut kirjavinkkausta, näyttelyitä ja lukukampanjoita. Lapset ja nuoret ovat ahkeria kirjastonkäyttäjiä ja suurimmalla osalla lapsista ja nuorista on oma kirjastokortti.
Ensimmäinen satuilta pidettiin syksyllä 1916.
Kuulijoina oli 400 lasta.
Lastenosasto muutti tilanahtauden vuoksi toiselle puolelle jokea Hjeltin taloon kulttuurikeskuksen yhteyteen vuosiksi 1991-2007.
Kohti uutta kirjastoa
Upeasta Bibliothecasta tuli ajan saatossa ahdas ja epäkäytännöllinen, pääkirjastotoimintoja jouduttiin hajauttamaan viiteen eri osoitteeseen eri puolille kaupunkia. Tilaongelmaan esitettiin useita vaihtoehtoja jo 1980-luvulta lähtien. Kaupunginvaltuusto päätti lopulta vuonna 2003 pääkirjaston rakentamisesta nykyiseen kortteliin ja hyväksyi pääkirjaston uudisrakennuksen hankesuunnitelman ja kustannusarvion.
Uusi pääkirjasto muodostuu vanhasta kirjastotalosta, uudisosasta ja niiden väliin jäävästä kansliarakennuksesta, jotka muodostavat yhtenäisen kirjastotilan. Sen suunnittelevat vuonna 1998 pääkirjaston arkkitehtikilpailun voittaneen arkkitehtitoimisto JKMM:n arkkitehdit Asmo Jaaksi, Teemu Kurkela, Samuli Miettinen ja Juha Mäki-Jyllilä.
Kirjastokorttelin vanhassa Maaherran kansliassa aloitti toimintansa Café Sirius, joka on saanut nimensä korttelin nimestä.
Tavoitteena oli saada kaupunkilaisille uudenlainen kirjasto: toimiva tietokeskus ja elävä taideteos, jossa uusi ja vanha, tulevaisuus ja historia, tieto ja mielikuvitus, vilkas toiminta ja hiljentyminen kohtaavat. Tavoite toteutui jopa yli odotusten, kaupunkilaiset ovat ottaneet pääkirjaston omakseen.
Vuosien 2014-16 aikana kuudessa lähikirjastossa otettiin käyttöön omatoimiset kirjastopalvelut, jotka vilkastuttivat heti sekä kirjastokäyntejä että -lainoja.