Turku kulkee aina Mustafe Muusen mukana

Haastattelu Mustafe Muusen kanssa järjestetään etäyhteydellä, sillä kiireinen urheilija viettää paljon aikaa Sveitsin St. Moritzissa. Siellä hän harjoittelee valmennustiiminsä johdolla suuren osan vuodesta.

Turussa parikymppinen Muuse ehtii käväistä, kun käy Suomessa, vaikka aika onkin kortilla.

– Kyllä Turku on minulle tukikohta. Siellä ollessani minulle tulee sellainen rauhallinen ja itsevarma olo. Muistan taas, kuka olen, Muuse sanoo.

Vaikka Muuse on pesunkestävä turkulainen, ei kaupunki ole aina tuntunut kovin sydämelliseltä paikalta. Kun Muuse asui alakouluikäisenä Moisiossa perheensä kanssa, joutui perhe uusnatsien toistuvien hyökkäysten kohteeksi. Muusen äiti päätti, että nyt riittää. Hän halusi rauhallisemmat olosuhteet lapsilleen, ja perhe muutti Katariinaan.

Turvallisella ja luonnonläheisellä alueella Muuse ei kuitenkaan löytänyt ystäviä, eikä ulkona tullut vietettyä paljon aikaa.

Sen sijaan hän löysi kirjat. Lähikirjastosta tuli tärkeä paikka, sieltä innokas koululainen kantoi kotiin pinoittain erilaisia dekkareita.

Luin hirveästi, se oli sellainen ulospääsy kaikesta.

Vaikuttaminen on tärkeää

Vaikka urheilu ja juokseminen olivat jo teini-ikäisenä Muusen elämässä mukana, jäi Kerttulin lukion urheilulinja haaveeksi. Ovet Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukioon sen sijaan aukesivat.

Korona-ajan keskellä neljän laudaturin ylioppilaaksi kirjoittaneen Muusen mukaan tulevaisuudensuunnitelmien tekeminen kaiken epävarmuuden keskellä oli monelle vaikeaa. 
Muuselle kuitenkin oli selvää, että hän satsaisi urheiluun.

– Huippu-urheilijan ura voi kestää vain sen tietyn ajan. Päätin, että nyt on minun mahdollisuuteni kokeilla.

Päättäväisyytensä Muuse on perinyt äidiltään. Äiti on kasvattanut lapsensa tähtäämään korkealle, tekemään aina parhaansa. Tämä asenne onkin kantanut hedelmää. Muusen tulokset ovat parantuneet vähä vähältä, hänet valittiin Vuoden 2024 turkulaiseksi ja huomioitiin tämän vuoden Urheilugaalassa Vuoden esikuva -tunnustuksella.

Vaikuttaminen ja asioista puhuminen on aina ollut Muuselle tärkeää. Muuse on ollut mukana TALO-hankkeessa, joka edistää monikulttuurisuutta ja yhdenvertaisuutta yleisurheilussa. Hän puhuu avoimesti kohtaamastaan rasismista ja maahanmuuttajataustaisten tilanteesta. Muuse uskoo, että tämä auttaa muitakin samanlaisten asioiden kanssa kamppailevia.

– Nuorena kohtaamani rasismi sai minut pitkäksi aikaa ajattelemaan, että minussa on jotain vikaa. Kesti kauan, että sain käsiteltyä asian ja päästyä sen yli.

Jos aiemmin väkivaltaa tai rasismia kohtasi lähinnä radikalisoituneiden ihmisten osalta, on tilanne Muusen mukaan nyt huolestuttavampi.

– Meillä on ministeritason väkeä, jolla on rasistisia asenteita. Huomaan myös nykyään enemmän sellaista mikrotason rasismia, kun olen Suomessa. Jos mennään kavereiden kanssa kauppaan, niin minun laukkuni tarkistetaan.

Katkera Muuse ei kuitenkaan ole. Hänen mielestään on tärkeää tehdä ruohonjuuritason työtä maahanmuuttajataustaisten perheiden integraation edistämiseksi. Ylisukupolvisten asenteiden muutos vaatii pitkäjänteistä työtä, eikä kyse ole aina vain kantaväestön asenteista.

Muuse kertoo, että hänen oma isoisänsä sanoi, että heistä ei koskaan tule suomalaisia.

– Onhan se herranjestas kova paikka kuulla muilta, olivat he sitten sukulaisiasi tai muita suomalaisia, että sinua ei koskaan tulla hyväksymään, vaikka olet syntynyt Suomessa, Muuse ihmettelee.

Kieli ja kirjallisuus vahvistavat identiteettiä

Yksi keino vahvistaa omaa identiteettiä ja yhteenkuuluvuutta on Muusen mielestä kieli ja kirjallisuus. Hän valitsee tänä vuonna lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-voittajan, ja odottaa pestiä innoissaan.

Ahkerana lukijana Muuse toivoo, että lasten- ja nuortenkirjallisuudessa uskallettaisiin käsitellä rohkeasti erilaisia, juuri nuorta lukijakuntaa koskettavia teemoja.

– Nuoret kyllä kestävät vakavienkin aiheiden käsittelyn, Muuse uskoo.

Pitkillä harjoitusleireillä ollessaan juoksija tarttuu edelleen kirjaan, kun haluaa rentoutua ja tuulettaa aivojaan. Kumppani, ja niin ikään kestävyysjuoksija, Nathalie Blomqvist on samassa valmennusporukassa. Hänen kanssaan voi myös jakaa urheiluun liittyviä epävarmuuksia ja paineita.

Turussa ollessaan Muuse tapaa perhettä ja ystäviä, ja viettää aikaansa suosikkipaikoissaan.

– Meillä on paras saaristo ja Aurajokimaisema, Paavo Nurmen stadion ja Kauppatori, Muuse toteaa.

Tulevaisuudessa Muuse näkee itsensä edelleen asumassa Turussa. Itsevarmuutta juuri 24 vuotta täyttäneeltä juoksijalta ei puutu. Huippu-urheilijan elämä, siihen sitoutuminen ja pitkäjänteisyyttä vaativat tavoitteet valmistavat Muusen mukaan haastaviin työtehtäviin myöhemmin elämässä. Hän voisi sanojensa mukaan tähdätä vaikka Turun pormestariksi.

– Sanotaan nyt tähän vielä, että miksei Suomen presidentiksi. Olisi aika kova juttu saada ensimmäinen ruskea presidentti Suomeen, Muuse lausuu.

TEKSTI: HEIDI HORILA, KUVAT JA VIDEO: HEIKKI RÄISÄNEN

Artikkeli on julkaistu Turkupostissa 2, 2025.