Apteekkimuseossa ja Qwenselin talossa maaliskuussa 2026 avautuneessa Kun lääkäri ei ole lähellä -näyttelyssä pureudutaan kansanlääkinnässä käytettyihin kasveihin ja parannuskeinoihin 1700- ja 1800-luvuilla.
Kuvittele itsesi 1700-luvulle, jolloin lääkäreitä, apteekkeja ja sairaaloita oli vähän, ja hoitoon pääsy oli vaikeaa. Kuulostaa yllättävän tutulta myös nykypäivän valossa. Maaliskuussa 2026, uuden vaihtuvan näyttelyn avautumisen kynnyksellä, uutisoitiin jälleen hoitoon pääsyn haasteista ja suomalaisten horjuvasta luottamuksesta terveydenhuoltoon.
Sote-uudistuksen mutkia on seurattu jo vuosia, mutta jonkinlaista sotea suunniteltiin jo vuonna 1810. Tuolloin Qwenselin talon omistaja, lääkäri Josef Pipping, vetosi keisariin lasarettien määrän ja lääkärinvirkojen lisäämiseksi. Vaikka näyttely ei suoranaisesti käsittele nykypäivän tilannetta, sen teemat voivat herättää pohtimaan ajankohtaisia ongelmia.
Koti- ja matka-apteekki 1800-luvulta.
Ideasta näyttelyksi
Apteekkimuseon ja Qwenselin talon vaihtuvien näyttelyiden tilan toiminta aloitettiin edellisenElämän ja kuoleman elohopeanäyttelyn yhteydessä. Vaihtuvat näyttelyt tarjoavat uusia näkökulmia museon päänäyttelyssä esiteltyihin teemoihin ja aikakausiin.
Uusi näyttely haluttiin kietoa jollain tavalla rohtokasvien ympärille. Näyttelyn työryhmän ajatus oli tarkastella kasveja ja kansanlääkintää arkisemmasta näkökulmasta ja kevyemmällä otteella – kuitenkaan unohtamatta aiheeseen liittyviä vaikeampiakin teemoja. Miten kasveilla hoidettiin tauteja ja vammoja kotioloissa, kun lääkäri ei ollut lähellä?
Kun lääkäri ei ole lähellä -näyttely Apteekkimuseossa ja Qwenselin talossa.
Terveystieto kehittyy
Tiettyä keveyttä näyttelyyn toivat myös aikakauden terveysoppaat. Erityisesti pappi Christfried Gananderin merkittävä Maan-Miehen Huone- ja Koti-Aptheeki vuodelta 1788 sisältää nykypäivästä katsottuna merkillisiä ohjeita. Esimerkiksi lasten pelätyn riisitaudin hoitoon suositeltiin muun muassa majavan rauhaseritettä eli haustetta sisältävää voidetta.
Vuonna 1839, Elias Lönnrotin suositussa Suomalaisen talonpojan koti-lääkäri -oppaassa todetaan jo, että ”voiteet ja rohdot hyödytä vähääkään”. Terveystieto oli selvästi edistynyt viidessäkymmenessä vuodessa. Lönnrotin terveysopas ja hänen laatimansa ensimmäinen suomenkielinen kasvio Flora Fennica vuodelta 1860 olivat näyttelyn keskeisimpiä lähteitä.
Kasveista apua moneen vaivaan
Lönnrotin Flora Fennica esittelee satoja kasvilajeja ja kuvaa samalla niiden lääkinnällisiä käyttötarkoituksia. Myös Kotilääkäri-opas kokoaa kattavasti erilaisia vaivoja ja niihin soveltuvia lääkekasveja. Lisäksi Gananderin terveysopas sekä ruotsalaisen J. W. Palmstruchin 1800luvun alun kasvio Svensk Botanik, johon Flora Fennica osin pohjautuu, käsittelevät kasvien terveyshyötyjä.
Erityisesti Lönnrotin teosten pohjalta hahmottui näyttelyn runko, joka rakentui viiden teemaosion – vilustumistautien, vatsavaivojen, iho-ongelmien, lasten tautien sekä “vaimollisten” vaivojen – ympärille. Sopivan kokoinen kokonaisuus museon vaihtuvien näyttelyiden tilaan.
Näyttely nostaa esiin valikoituja, näihin vaivoihin liittyviä keskeisiä kasveja. Lönnrotin ja Gananderin teoksista löytyivät näyttelyn tärkeimmät kasvit, kuten koiruoho, kataja ja siankärsämö, jotka olivat monikäyttöisiä yleisrohtoja. Näyttelyssä on mukana myös Qwenselin talon pihan kasveja, joista on löytynyt tietoa jopa 1600-luvulta lähtien. Kosketusnäytöltä kävijä voi löytää eri vaivoihin liittyviä vanhoja ohjeita ja reseptejä.
Piirroskuva piharatamosta Elizabeth Blackwellin A Curious Herbal kirjasta vuodelta 1737.
Inspiroivaa kuvitustaidetta
Päätös näyttelyn yleisilmeestä syntyi poikkeuksellisen vaivattomasti, sillä historiallisten kasvioiden upeat kuvat tarjosivat runsaasti inspiroivaa materiaalia. Erityisen vaikutuksen teki skotlantilaisen Elizabeth Blackwellin A Curious Herbal (1737–1739). Teos on poikkeuksellinen, sillä Blackwell toteutti kaikki työvaiheet itse, toisin kuin aikalaisensa. Näyttelytilan seinät päällystettiin Blackwellin kasvikuvilla, ja näyttelyn visuaalisen ilmeen toteutti Mainostoimisto KMG Turku.
Lönnrotin alkuperäinen Flora Fennica sisältää vain vähän kuvitusta, mutta näyttelyssä voi selata versiota, jota kaunistavat J. W. Palmstruchin Svensk Botanik -kasvion kuvat.
Elias Lönnrotin Flora Fennica -kirjasarja.
Klassikkokasvio esillä
Kuvitustaiteen klassikoihin kuuluu myös saksalaisen apteekkarin Johann W. Weinmannin vuosina 1737–1745 julkaisema Phytanthoza Iconographia, jonka upeat piirrokset ovat lahjakkaan Georg Ehretin käsialaa. Turun kaupunginmuseon museopuutarhuri Aaja Peuran avustuksella teoksen ensimmäinen osa saatiin lainaan Lepaan puutarhamuseolta ja tuotua näyttelyyn yleisön ihasteltavaksi.
Näyttelyssä voit siis nähdä upeita kasvikuvia, tutustua kasvien lääkekäyttöön ja lukea kansanlääkinnän historiasta.
Näyttely on esillä 15.8.2027 asti.
- Museo on avoinna ti–su klo 10–17, kesäkaudella 1.6.–30.8. ti–su klo 10–18
- Läntinen Rantakatu 13b, Turku
Puh. 02 262 0280
Kaupungintalon peruskorjauksen takia, sisäänkäynti museoon on vain Läntisen Rantakadun puolelta (Läntinen Rantakatu 13 b). Sisäänkäynti Linnankadun puolelta on suljettu.