Turun luontoa kiusaavat muun muassa komealupiini, jättipalsami ja jättiputki. Asukkailla on merkittävä rooli vieraslajien torjunnassa.
Vieraslajit ovat lajeja, jotka ovat levinneet luontaisilta alueiltaan uusille seuduille ihmisen toimesta. Vieraslajit leviävät usein nopeasti ja syrjäyttävät Turun alkuperäistä lajistoa.
Turku torjuu vuosittain vieraslajeja viheralueilta sekä herkiltä ja erityisiltä luontokohteilta. Joka kesä kaupunki palkkaa joukon vieraslajityöntekijöitä, jotka ahkeroivat eritoten luonnonsuojelualueilla.
Yksityisten pihojen ja rantojen osalta asukkaiden ja yhteisöjen aktiivisuus on ratkaisevaa. Omalla pihalla tai lähiluonnossa tehty torjunta hidastaa lajien leviämistä ja tukee kaupungin vieraslajityötä.
Komealupiini valtaa pientareita
Komealupiini on yksi Turun yleisistä vieraslajeista. Sen tunnistaa näyttävistä sinivioleteista tai vaaleanpunaisista kukkatertuista, jotka kukkivat alkukesällä.
Kasvin lehdet ovat sormijakoiset ja kasvusto muodostaa nopeasti laajoja ja tiheitä alueita. Lupiini syrjäyttää esimerkiksi ketojen ja niittyjen alkuperäisiä kasvilajeja.
Komealupiinin torjuminen on hyvä aloittaa ennen siementen kypsymistä, yleensä kesäkuussa. Voit kaivaa lupiinin juurineen maasta tai niittää sen. Niittoa ei saa tehdä, jos siemenet ovat jo kypsyneet. Kypsät siemenet ovat tummia ja kuivia.
Torjuntaa pitää usein jatkaa läpi kesän. Kun niität kasvin säännöllisesti ennen siemenpalon kehittymistä, kasvusto heikkenee vähitellen.
Niitetyt komealupiinit voi joko kompostoida tai jättää pihalle maatumaan, jos kasveissa ei ole kypsiä siemeniä. Juuret sekä kukinnot, joissa on siemeniä, tulee laittaa sekajätteeseen hyvin suljetuissa kaksinkertaisissa muovisäkeissä.
Jättipalsami leviää kosteilla alueilla
Jättipalsami puhkeaa heinä-syyskuussa vaaleanpunaiseen kukkaan. Se voi kasvaa jopa parimetriseksi. Sen suikeissa lehdissä on tiheät hammaslaidat. Kasvi valtaa helposti esimerkiksi ojien varsia ja muita kosteita alueita.
Jättipalsami leviää siemenistä, joten kasvin torjunta kannattaa aloittaa ennen kukintaa. Paras ajankohta on usein alkukesästä. Jättipalsamin juuret ovat hennot, joten helpointa on kiskoa kasvi juurineen maasta. Torjunta on toistettava useamman kerran kesän aikana ja vielä tulevina vuosina.
Jos torjunta on tehty ennen siemenkotien kypsymistä, kitketty kasvijäte voidaan jättää pihalle maatumaan. Murskaa kasvin varret esimerkiksi tallomalla, ettei se ala juurtua uudestaan.
Jos kasvissa on jo siemenkotia, se tulee laittaa polttokelpoiseen sekajätteeseen tiukasti suljetussa kaksinkertaisessa muovisäkissä.
Jättiputki on terveydelle haitallinen
Jättiputki on erittäin kookas kasvi, jolla on suuret lehdet, ontto ja usein punertavalaikullinen varsi sekä laajat valkoiset kukinnot. Se syrjäyttää tehokkaasti muuta kasvillisuutta ja muodostaa laajoja kasvustoja. Jättiputken kasvineste voi aiheuttaa voimakkaita iho-oireita, joten älä koske siihen paljain käsin.
Jättiputki kannattaa torjua pilvisellä säällä, sillä kasvineste reagoi auringon uv-säteilyyn. Kasvi kannattaa kaivaa juurineen maasta. Katkaise juuri pistolapiolla noin 20 cm syvyydestä.
Laajoja kasvustoja voi myös niittää muutaman kerran kasvukauden aikana. Suojaa silmät ja iho hyvin, sillä kasvinestettä voi roiskua niittämisestä.
Jättiputki on monivuotinen ja kasvattaa kukkavarren vasta 3–4 vuoden ikäisenä. Kasvustoja voi siis niittää jo ennen kukkavarren muodostumista.
Lehdet ja varret voi jättää maatumaan pihalle tai kompostoida. Kukinnot tulee laittaa polttokelpoiseen sekajätteeseen tiiviisti suljetussa kaksinkertaisessa muovisäkissä.
Kanadanpiisku uhkaa niittyjä
Kanadanpiisku on loppukesällä kirkkaankeltaisena kukkiva kasvi, joka muodostaa korkeita ja tiheitä kasvustoja kuiville aluille. Sen tunnistaa kaartuvista, huiskilomaisista kukinnoista sekä pystystä varresta, jossa on runsaasti kapeita lehtiä.
Kanadanpiisku leviää siementen ja juurakon avulla. Torjunta kannattaa aloittaa ennen kukintaa, yleensä kesäkuussa. Pienet kasvustot voi kitkeä kaivamalla kasvit juurineen maasta. Laajoja kasvustoja tulee niittää muutaman kerran kasvukauden aikana. Kasvin elinvoima heikkenee vähitellen, kun uusia kukintoja ei pääse syntymään. Torjunta pitää toistaa useana vuotena.
Lehdet ja varret voi jättää maatumaan pihalle tai kompostoida. Kukinnot tulee laittaa polttokelpoiseen sekajätteeseen tiiviisti suljetussa muovisäkissä.
Kurtturuusu viihtyy rannoilla
Kurtturuusun tunnistaa paksuista, ryppyisistä lehdistään, piikikkäistä varsistaan sekä suurista vaaleanpunaisista tai valkoisista kukistaan. Laji leviää nopeasti ja viihtyy eritoten rantojen läheisyydessä.
Torjunta on hyvä aloittaa ennen ruusunmarjojen kehittymistä. Pienen kurtturuusun voi kiskoa käsin maasta. Suuremmat pensaat kannattaa leikata ensin tyveä myöten ja kaivaa sitten juurakko maasta.
Kurtturuusun voi myös näivettää. Revi pensaan kaikki lehdet pois nelisen kertaa kesässä. Toista tämä useampana kesänä, niin kasvi alkaa vähitellen kuolla.
Muista seurata kasvupaikkaa hävittämisen jälkeen uusien versojen varalta!
Juurakot tulee hävittää polttokelpoisena sekajätteenä tiiviisti suljetussa kaksinkertaisessa muovisäkissä. Lehdet ja varret voi kompostoida tai jättää maatumaan, kunhan niissä ei ole kukkia, siemeniä tai juurta. Varsista voi tehdä myös haketta omalle pihalle.
Liittyvät sisällöt:
