Ruissalon historia

Kruunun omaisuutta

Ruissalon oletetaan siirtyneen Turun linnan haltuun viimeistään 1300-luvulla. Se säilyi kruunun omistuksessakin laidunmaana 1500-luvun puoliväliin saakka. Lehtoja alettiin raivata viljelysmaiksi ja samoihin aikoihin Ruissalosta tuli kuninkaankartano Turun linnan tarpeisiin.

Metsästystä ja tammien suojelua

Juhana Herttua tuli Turun linnan isännäksi ja myös kuninkaankartanon hallitsijaksi vuonna 1556. Ruissalosta tehtiin Suomen herttuan metsästyspuisto. Herttua piti huolta saaren tammimetsistä, joista pidettiin erityistä huolta, koska raaka-aine haluttiin varata laivanrakennukseen.

Saarelle tuotiin Herttuan metsästettäväksi saksanhirviä vuonna 1562. Saksanhirviä saarella ei ollut kauaa. Viimeisin tieto saksanhirvistä on vuodelta 1599. Ilmeisesti saksanhirvet päätyivät Turun linnan piiritykseen osallistuneiden Kaarle-herttuan joukoissa taistelleiden laivamiesten suihin.

Maaherrojen aika

Herttuakauden jälkeen Ruissalon kartano ja sen viljelykset siirtyivät 1600-luvulla ensin Turun linnaa hallinneiden kenraalikuvernöörien ja myöhemmin maaherrojen käyttöön. Kartanoa isännöivät mm. Pietari Brahe vuosina 1637–1651 sekä maaherra, kreivi Lorentz Creutz nuorempi vuosina 1682-1698.  He eivät kuitenkaan asuneet Ruissalossa, vaan kartanoa hoitivat lampuodit eli vuokraviljelijät. Ruissalo oli maaherrojen virkatalona, palkkatilana, aina vuoteen 1844 asti.

1700-luvulla kartanoa isännöinneistä maaherroista varsinkin G. Lillienberg (1749–1757), J. Wallen (1757–1769) ja E. G. von Willebrand (1792–1808) kehittivät maanviljelystä.  Lillienbergin aikana Ruissalon kartanon puutarha perustettiin uudestaan ja viljelyskelpoisiksi kuivuneet rantaniityt raivattiin pelloiksi. Laiduntavan karjan määrä lisääntyi ja se siirtyi laiduntamaan rantaniityiltä metsiin. Tammistojen raivaaminen pelloiksi pysähtyi. Myös maaherra Willebrand kehitti maataloutta sekä istutti lisää hedelmäpuita kartanon puutarhaan. Mutta hän myös hakkautti 1790-luvulla Ruissalosta 710 hyvärunkoista, suoraa tammea ja piti voitot itsellään.

Laajentuneet viljelykset vaativat enemmän työvoimaa. Ruissalossa oli jo 1600-luvun lopulla kaksi torppaa. 1700-luvulta lähtien torppia perustettiin lisää ja 1830-luvun lopulle tultaessa niitä oli jo  15. Torpilla oli asuinrakennusten läheisyydessä omat peltolohkonsa.

Kesähuvilatontit ja virkistystä kaikelle kansalle

Kaupungin porvarit olivat Turun vuoden 1827 palon jälkeen tehdyssä uudessa, väljässä asemakaavassa menettäneet suurimman osan kaupungin ympärillä olleista laidunmaistaan. Sen vuoksi Turun porvarit anoivat senaatilta Ruissaloa laidunmaakäyttöön, mutta myös kesänviettoa varten. Senaatti eli valtio luovutti 1845 Ruissalon Turun kaupungille. Seuraavana vuonna Ruissalo palstoitettiin ja palstat vuokrattiin kesähuvilatonteiksi kaupungin porvaristolle. Yksi palstoista varattiin kuitenkin yleiseen käyttöön kaiken kansan virkistysalueeksi.

Virkistyskäyttö ja luontoarvot ovat säilyneet tähän päivään

Ruissalon historia on maanviljelyä, virkistystä ja luontoarvoja. Nämä samat arvot ovat säilyneet yhä tähän päivään. Ruissalon maita viljellään ja karjaa pidetään kesäisin erityisesti maisemallisista syistä saaren ominaisluonteen säilyttämiseksi. 

Turun kaupunki ja valtio olivat eri mieltä saaren omistuksesta, ja saari siirtyi Turun kaupungin omistukseen vasta vuonna 2005, kun valtio ja kaupunki pääsivät sopuun saaren omistuksesta. Sopimus edellytti, että Turku suojelee saaren ainutlaatuista luontoa ja kulttuurihistoriallisia arvoja. Tämä tarkoittaa, että saarta ei saa ottaa laajamittaiseen rakentamiseen tai muuhun toimintaan, joka vaarantaisi sen nykyisen luonteen. Ruissalo tulee säilymään virkistyskeitaana ja luontoparatiisina myös tuleville sukupolville.