Lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan opettamista, kasvattamista, musisointia, käsitöitä, liikuntaa, oppilaiden kannustamista ja innostamista. Amanda Nurmen koulupäivät ovat toimintaa täynnä.
Välitunnilta palaa 27 iloisesti hälisevää oppilasta luokanopettaja Amanda Nurmen luokkaan. Tai pikemminkin oppimistilaan, joiksi luokkahuoneet usein nimetään.
Kuudetta vuotta Nummenpakan koulun Nummen yksikössä opettava Amanda ottaa lapset vastaan jämäkän hyväntuulisesti. Pian oppilaat jo askaroivat päivän tehtävien parissa.
Amandalle hakeutuminen opettajan ja kasvattajan ammattiin on ollut luontainen.
– Olin harrastanut partiota ja johtanut erilaisia ryhmiä. Tiesin mitä koulun arki on, sillä myös äitini on luokanopettaja.
Monipuolisesti taitava Nurmi on kuin syntynyt luokanopettajaksi. Vapaa-ajallaan hän lenkkeilee, pyöräilee ja pelaa jalkapalloa. Neuloo, lukee kirjoja ja leipoo. Soittaa pianoa ja viulua sekä laulaa. Musiikkia hän myös opettaa kaikille alakoulun luokille.
Amandan koulupäivä alkaa ani varhain aamulla.
– Saatan jo seitsemän jälkeen tulla koululle tekemään kaikki paperihommat, sillä vältän töiden viemistä kotiin. Luokassa hääräily on minulle ihanaa omaa aikaa.
Monikulttuurinen luokka
Nummen yksikkö on lähikoulu, jonne oppilaat tulevat Yo-kylän alueelta, Nummesta ja Halisista. Amanda kuvailee omaa nelosluokkaansa rohkeaksi, positiiviseksi, vauhdikkaaksi ja innokkaaksi oppimaan.
– Luokallani on paljon oppilaita eri taustoista, oppilaani puhuvat äidinkielenään 15 eri kieltä. Osa oppilaista on käynyt ensin perusopetukseen valmistavan VALMO-luokan, jonka jälkeen he tulevat integroituen meidän perusopetukseemme.
Osalla oppilaita on vielä heikot suomen kielen taidot, osalla ne ovat kehittymässä, osa taas on suomenkielisiä. Koska toiset lapsista lukevat tavutettuja kirjoja ja toiset jo Harry Pottereita, asettaa oppilaiden erilainen taitotaso opettajalle haasteita ja vaatii tältä hyvää oppilastuntemusta.
– On pystyttävä laskemaan rimaa, kaikilta ei voi vaatia ihan kaikkea. Opettaminen vaatii eriyttämistä, tehtävät voivat olla erilaisia erilaisilla oppilailla, Nurmi toteaa.
Nyt syksyllä kesälaitumilta kirmaavia oppilaita muistutetaan siitä, miten koulua käydään.
– Lapset nauttivat rutiineista ja selkeistä toimintatavoista ja odottavatkin niitä, kun koulu syksyllä alkaa.
Monikulttuurisessa luokassa jokaiselle oppilaalle pyritään tarjoamaan sen tasoista opiskeltavaa, jota juuri hän tarvitsee. Kuva: Linda Svarfvar
Päivittäistä kasvatustyötä
Luokanopettajan työ on päivittäistä kasvattamista arjen taitoihin.
– Koulussa ei ole hetkeä, jolloin kasvatustyötä ei ole. Muistitko sanoa kiitos, kun toinen pitää ovea auki, haarukka ja veitsi käyttöön ja laitatko lähtiessäsi tuolin pöydän päälle. Kengännauhat ja kellonajat — tietyistä asioista koti voisi varmasti ottaa enemmän koppia.
Amanda kokee lasten olevan nykyisin melkoisen vauhdikkaita. Ryhmä- ja kaveritaitoja opetellaan luokassa päivittäin.
– Oman vuoron odottaminen tai rauhoittuminen yhden asian äärelle vaatii lapsilta tosi paljon. Myös sinnikkyyttä opetellaan: tietoa ei voi kaataa oppilaan päähän valmiina vaan kertotaulu pitää harjoitella ulkoa.
– Toivon, että palaisimme peruskoulunkäyntiin. Monen kanssa riittäisi, kun keskityttäisiin ihan perusasioihin: lukemiseen, kirjoittamiseen ja laskemiseen. Ne taidot ovat monella vasta kehittymässä.
Huumorilla pärjää pitkälle
– Tässä työssä onnistumisen tunteen saa pienistä asioista. Jollakin syttyy lamppu päässä, tai saat koko porukan innostumaan niin, että he ovat täysillä mukana. Tai jos on harjoiteltu luokkaan tulemista, tavaroiden esille ottamista ja hiljaa istumista, ja kun kaikki onnistuvat siinä. Näistä kannattaa repiä positiivisuutta, sanoo Amanda.
Nurmi kokee, että opettamista ja lasten kanssa toimimista arvostetaan. Moni mieltää opettajan työn uuvuttavaksi. Amandasta työ on mukavaa eikä itsessään tunnu vaikealta.
– Tietysti on vaikeita oppilastilanteita, erilaisia sosiaalisia haasteita. Mietityttää, miten niissä tilanteissa toimia.
Amandan koulussa opettajat pohtivat yhdessä esiin tulevia haasteita ja ratkaisuja niihin. Apua saa rehtorilta, kollegoilta ja myös oppilashuollon jäseniltä, kuten koulukuraattorilta, -psykologilta ja -terveydenhoitajalta.
– Yhdessä tehdään ja suhtaudutaan myös huumorilla moneen asiaan. Huumorintajulla koulussamme pärjääkin pitkälle.
TEKSTI: LEA FROLOFF | KUVAT: LINDA SVARFVAR
Artikkeli on julkaistu Turkupostissa 2, 2026.
