Kauppiaan työ on vienyt Hannu Aaltosta eri paikkoihin, mutta Turku on lopulta ollut se sydämen kaupunki. Nyt hän ei voisi muuta kuvitellakaan, kuin turkulaista elämää.
Vaikka nyt on tarkoitus haastatella henkilöä nimeltä Hannu Aaltonen, ei niinkään monen tuntemaa kauppias-Aaltosta, kytkeytyvät sekä Aaltosen yksityinen että kauppiaspersoona herkästi toisiinsa. Haastatteluunkin hän ottaa vastaan hypermarketin toimistossaan Kupittaalla, joka on ollut hänen työpaikkanaan jo 25 vuotta.
Vaikka Aaltonen tulee kauppiassuvusta, ei hänen suunnitelmiinsa alun perin kuulunut kaupan alalla toimiminen. Nuorena media-ala kiinnosti, mutta niin vain eri vaiheiden kautta hänet kutsuttiin vuonna 1990 Rauman Citymarketin kauppiaaksi.
– Raumalla viihdyimme pari vuotta, josta minut pyydettiin vuorostaan kauppiaaksi Lahteen. Siellä vierähti kahdeksan vuotta, Aaltonen kertoo.
Sen jälkeen soitto Keskolta palautti Aaltosen Turkuun ja Kupittaalle. Perhe on kulkenut Aaltosen mukana, ja liikkuvaisuus on sopinut uteliaalle ja vilkkaasta elämästä kiinnostuneelle miehelle.
– Kauppiaan elämä on sellaista, että mennään sinne, mihin työpesti vie. On ollut antoisaa asua eri kaupungeissa, vaikka Turku viekin tietysti voiton.
Roiskuu kun rapataan
Kyllä Heidekenillä syntynyt Aaltonen kotikaupunkinsa nurkat tuntee. Lapsena hän asui perheensä kanssa Linnankadulla kerrostalon 10. kerroksessa, ja muistelee katselleensa Aurajokirantaan, jossa joella tapahtui koko ajan. Hiekka-alukset kuljettivat Aurajokivartta pitkin hiekkaa, josta se siirrettiin kuorma-autoihin ja taas eteenpäin.
Joella oli merkittävä roolinsa paikallisen teollisuuden väylänä.
– Onhan jokivarren ilme muuttunut 60–70-luvuista paljon. Nyt se on enemmän hupikäytössä. Musiikkitalo Fuugan saaminen kaupunginteatterin ja Wäinö Aaltosen museon väliin on toki hieno juttu, Aaltonen toteaa.
Toinen lapsuuden muistoja kirvoittanut paikka on Martinsilta, jonka suojissa harjoiteltiin koltiaisena tupakan polttamista. Aaltonen kertoo aina olleensa melko impulsiivinen ihminen, joka on ennemmin tehnyt kuin miettinyt. Työssäänkin hän on keksinyt monenmoisia luovia ja närkästystäkin herättäneitä kampanjoita.
Sattumaa ja intuitiota on usein pelissä.
Kuuntelen herkällä korvalla ja tartun hanakasti asioihin, jos joku asia herättää mielenkiintoni. Joskus roiskuu kun rapataan.
Perhe, ystävät ja luonto tärkeinä voimavaroina
Kuusikymppisen Aaltosen omat lapset ovat kasvaneet Lahdessa ja sittemmin Turussa, ja nyt kaikki kolme, kuten Aaltonen itsekin, asuvat lähekkäin Hirvensalon Papinsaaressa.
Aaltonen nautiskelee hirvensalolaisesta luonnosta, mutta kävelee edelleen innokkaasti pitkiä lenkkejä jokirannassa. Seurana on usein sveitsin valkoinenpaimenkoira Luna.
– Jos minulla ja puolisollani ei olisi koiraa, asuisimme varmaankin keskustassa. Hirvensalossa on kuitenkin isolle koiralle paremmat oltavat.
Vapaapäivää Aaltonen viettää sunnuntaisin, ja silloin hän saattaa viihtyä klapikoneen parissa useamman tunnin. Puoliso hoitaa enimmäkseen kiinteistöön liittyvät asiat ja kodin ruokahuollon.
Ruoka kuuluu pariskunnan elämään tärkeänä osana, mutta Aaltonen ei tunnustaudu kovaksi ruoanlaittajaksi. Kesällä toki grillataan kotona tai omalla mökillä, joka sekin sijaitsee Hirvensalossa.
Säännöllisesti kokoonnutaan myös ystävien kanssa viettämään lauantai-iltoja hyvän ruoan ja juoman parissa. Nuorempana nämä illat venyivät aamun pikkutunneille asti.
– Nykyään aloitellaan iltapäivästä ja kotona ollaan jo kymmenen maissa. Ei tässä iässä jaksa pidempään, Aaltonen hymähtää.
Lahdessa asuessaan sosiaalisesta elämästä nauttiva Aaltonen huomasi yllättäviä eroja paikkakuntien välillä. Kun Aaltonen muutti perheineen Lahteen, naapurusto piti tervetuliaiskekkerit uusien asukkaiden kunniaksi.
– Se oli tosi mukavaa, sitä tunsi itsensä tervetulleeksi.
Vaikka turkulaiset ovat Aaltosen mukaan vähän hitaasti lämpiävää väkeä, osataan sitä täälläkin.
Turkulainen kokki Aki Wahlman on ruokaporukan aktiivijäseniä ja tuo mielellään uusia kasvoja tapaamisiin mukaan.
– Se on Akissa hieno piirre, ja näin on hyvä verkostoitua ja tutustua uusiin ihmisiin.
Saavutuksia pitäisi osata näyttää ulospäin
Ruokakulttuuri vie Aaltosta ja hänen puolisoaan lomamatkoille myös maailmalle. Aaltosen suosikkeja on italialainen keittiö, sen yksinkertaisuus ja hienot raaka-aineet. Turkulainen ruoka- ja ravintolakulttuuri saa myös kiitosta Aaltoselta.
Se mitä Turussa hänen mielestään voisi vielä kehittää, olisi näyttää ylpeästi ulospäin turkulaisia menestystarinoita. Tällaisia ovat esimerkiksi Meyer Turun telakan teollisuus.
– Aina kun luonani käy ulkomaalaisia vieraita, kerron heille, että maailman isoimmat risteilijät valmistetaan täällä. Näitä asioita ei oikein osata tarpeeksi suitsuttaa omasta takaa.
TEKSTI: HEIDI HORILA | KUVAT: HEIKKI RÄISÄNEN
Artikkeli on julkaistu Turkupostissa 1, 2026.
Kauppias Hannu Aaltonen on nostanut piispanmunkit eli piispikset kaikkien huulille kampanjoilla, joista on tullut puheenaihe läpi Suomen.
Some on täyttynyt pinkeistä munkeista ja niitä on myyty ennätysmääriä, mutta silti piispis tunnetaan edelleen useimmiten sillä toisella nimellä.
Mutta ei enää kauaa. Turun kaupungin tavoitteena on yhdessä alueen yrittäjien kanssa saada aikaan muutos.
Turun päivän alle suunnitellaan kansallista Piispis-päivää, jonka myötä joka niemessä ja notkelmassa tilataan jatkossa kahvipullat oikeaoppisesti: Pist siit sit viis piispist.
