Tänä vuonna 750-vuotisjuhlaansa viettävä Katedralskolan i Åbo on ylpeä menneisyydestään, tuntee tämän päivän haasteet ja tähyää luottavaisena tulevaisuuteen.
– Maamme sivistys ja koulutus on saanut alkunsa tämän koulun edelläkävijästä. On mahtavaa saada olla täällä töissä, se tuntuu ihan sydämessä, sanoo Katedralskolan i Åbo -lukion rehtori Marianne Pärnänen.
Arvellaan, että tämä Suomen vanhin keskeytyksettä toiminut koulu, Katedralskolan, perustettiin samaan aikaan Turun tuomiokapitulin kanssa vuonna 1276. Alun perin tuomiokirkkokoulun tehtävänä oli palvella kirkkoa ja kasvattaa pojista pappeja ja virkamiehiä. 1400-luvun lopusta lähtien koulu toimi kiinteästi tuomiokirkon yhteydessä sen muurissa olleessa rakennuksessa. Sieltä se myöhemmin siirtyi Suurtorin laidalle.
Turun katedraalikoulun kymmenistä rehtoreista tunnetuin on suomen kirjakielen isä, uskonpuhdistaja Mikael Agricola, joka johti koulua vuosina 1539–1548. Katedraalikouluun oppilaat, diakonit, tulivat eri puolilta maata, usein vaatimattomista oloista.
Oppilaat kiertelivät kaduilla ja kotiseuduillaan laulaen ansaitakseen rahaa, ruokaa ja ehkä vaatteita. Kävelyillä lauletut laulut tunnetaan Piӕ Cantiones -nimisinä.
– Välillä nuoret tekivät juttuja, jotka eivät olleet kirkolle lainkaan mieluisia, Pärnänen kertoo.
Kaupunkilaiset saivat nimittäin aika ajoin todistaa oppilaiden vallattomuutta, juopottelua ja tappeluitakin.
Katedralskolanista kumpusi yliopistolaitos
Ruotsin valtakunnan koulutusuudistusten yhteydessä Katedralskolan muutettiin Turun ensimmäiseksi lukioksi vuonna 1630. Vuosikymmentä myöhemmin tästä syntyi Suomen ensimmäinen yliopisto Kungliga Akademin i Åbo, jonka historiallinen jatkumo on nykyinen Åbo Akademi. Yliopisto siirrettiin myöhemmin Helsinkiin.
– Eli myös Helsingin yliopiston juuret ovat tässä vanhassa Katedraalikoulussa, Pärnänen toteaa.
Koulun ja kirkon polut erosivat 1870-luvun vaihteessa. Vuosikymmenien saatossa opetusmenetelmät ja koulujärjestelmät ovat käyneet läpi monia muutoksia ja uudistuksia. Myös koulun nimet ovat prosessien myötä vaihtuneet.
Vuosisadat poikakouluna
90-vuotias Lennart Forsten on yksi ”Kattanin” entisistä oppilaista. Tuohon aikaan koulussa opiskeli vain poikia.
– Aloin käydä tätä koulua 80 vuotta sitten heti sotien jälkeen vuonna 1945, kun olin 10-vuotias. Meitä oli ensimmäisellä luokalla 47 poikaoppilasta samassa luokkahuoneessa. Opettajat olivat siinä aika heitteillä, tiedättehän kuinka kymmenvuotiaat käyttäytyvät. Luokkakoko toki pieneni, kun siirryttiin ylemmille luokille.
– Parhaiten luokkansa kurissa onnistui pitämään biologian opettaja, vanha mummu. Kun hän tuli luokkaan, luokka oli hiljaa ja kuunteli. Tärkeintä, että opettajalla oli karismaa, Forsten toteaa.
Hän arvelee monen opettajan olleen sodasta traumatisoitunut, mikä selittää osin myös ankaran kurinpidon. Monta hauskaakin tapahtumaa Forsten muistaa kouluajoistaan.
– Voimistelunopettaja terveysintoilijana oli kova jahtaamaan tupakoitsijoita. Kerrankin, kun hän huomasi, että vanhemmat pojat olivat menneet tupakoimaan ulkohuussiin, lähti hän sinne. Samalla pojat hyppäsivät rei’istä alas ja piiloutuivat, Forsten kauhistelee.
Kouluaikaa Forsten ei muistele kovinkaan lämpimästi.
– Olin toki tähän ympäristöön tosi tyytyväinen ja arvostin hienoa vanhaa koulua. Silloinhan koulun nimi oli vielä Classicum. Vasta paljon myöhemmin, vuonna 1971, tänne alettiin ottaa tyttöjä. Omat tyttäreni ovat myös käyneet täällä koulua.
Menneisyys — nykypäivä — tulevaisuus
Suomen kärkilukioihin kuuluvassa Katedralskolanissa eletään tiukasti tätä päivää koulua ja opetusta jatkuvasti kehittäen.
– On oltava tietoinen siitä, mistä tulemme ja mihin sivistys perustuu. Ei riitä, että opiskelijoita valmistellaan vain tähän päivään, vaan heitä tulee valmentaa myös huomista varten. Asiat muuttuvat nopeasti, ja vaatii erittäin paljon pysyä mukana kehityksessä, sanoo Pärnänen.
Katedraalikoulu on moderni lukio, jossa on kansainvälisiä ohjelmia, digitalisaatiota ja painotus kestävään kehitykseen. Koulussa on jo vuodesta 2017 järjestetty tulevaisuuspäivä, jossa keskitytään tulevaisuusajatteluun. Siihen, kuinka kukin voi itse vaikuttaa tulevaisuuteen, omaansakin.
Koulun nykyinen opiskelija, abiturientti Tea Aro näkee oman tulevaisuutensa valoisana.
– Itselläni on korkeat odotukset siitä, että pääsen syksyllä yliopistoon opiskelemaan. Olen tyytyväinen, että voin käydä tätä koulua, kokemukset ovat positiivisia. Opettajat ovat mukavia ja kaikki puhaltavat yhteen hiileen.
Nuoria kannustetaan ajattelemaan
– Kannustamme nuoria ajattelemaan, koska se on häviämässä oleva taito. Ei riitä, että osaat lukea vaan pitäisi ymmärtää, mitä luet ja olla kriittinen lukemaasi kohtaan, Pärnänen korostaa.
Pitkän työuran Turun yliopistossa hammaslääketieteen opettajana toiminut Lennart Forsten toteaa, ettei hänen kouluaikanaan oppilaita kannustettu ajattelemaan itse.
– Tuohon aikaan tässäkin koulussa syötettiin ja tankattiin tietoja ja taitoja. Aloittaessani itse opettajana, ryhdyin heti miettimään, miten saada opiskelijat ajattelemaan ja motivoitumaan. Tärkeintä on saada heidät itse tekemään.
Katedralskolan juhlii pitkin vuotta
Juhlavuoden alku on pyhitetty menneisyydelle, kevät tulevaisuudelle ja syksy nykyhetkelle.
Maaliskuussa kaikille Turun lukioiden ykkösten ja kakkosten opiskelijoille järjestetään Logomolla tulevaisuuspäivä, jossa motivaatiopuhujana toimii Katedralskolanin entinen opiskelija, tekoäly-yrittäjä ja tutkija Peter Sarlin.
Kesällä osallistutaan Turun keskiaikaisille markkinoille ja syyskuussa Turun päivään. Loppuvuodesta juhlavuosi huipentuu tuliterässä Fuugassa järjestettäviin isoihin juhliin.
– Porthaninpuistossa eräs poluista on jo nimetty ensimmäisen tunnetun Katedralskolanin rehtorin, Henrik Tempilin mukaan, Pärnänen kertoo.
– Omana kouluaikanani välitunneilla nuorempien oppilaiden piti pysyä pihalla, mutta vanhemmat oppilaat saivat olla puistossa. Oli hienoa, kun tulin niin vanhaksi, että sain olla siellä Pinellan puistossa ja kävellä isona miehenä, Forsten muistelee.
TEKSTI: LEA FROLOFF
KUVAT: JUSSI VIERIMAA
Lyhyempi artikkeli on julkaistu ruotsiksi Turkupostissa 1/2026.
