Moni muistaa Sirkusparaati -lastenlaulun, jonka Samppa Asunta on sanoittanut italialaiseen kansansävelmään.
Katsokaa sirkuskulkuetta,
saapuvaa kummaa saattuetta!
Ratsuineen, tiikereineen saapuu,
norsuineen nyt sirkus kaupunkiin!
Kuunnelkaa: Soi torvet toitotellen.
Nähdä saa myös temput hassut pellen.
Käsillään he kävelevät siellä,
pyörällään taas karhu ajelee.
Lastenlaulussa esiintyviä sirkuseläimiä on vieraillut turkulaisessa kaupunkikuvassa säännöllisesti jo 1800-luvulla, mikä käy ilmi Turun kaupunginmuseon sirkus- ja muiden näytösjulisteiden sarjasta. Harjoittelijat Pihla Kuulas ja Evelina Vuorikari digitoivat viime vuonna kaikkiaan 391 julistetta vuosilta 1830–1889. Julisteet on julkaistu myös Finna-hakupalvelussa ja osa niistä on kuvitettuja. Tähän tekstiin valikoin esimerkkejä sirkuksissa esiintyneistä eläimistä Sirkusparaati-laulun innoittamana.
Hevoset eivät tietenkään olleet vieras näky Turun kaduilla 1800-luvulla, mutta harvemmin niitä nähtiin sisätiloissa. Nykyään Ekblomin talona tunnetussa rakennuksessa toimi vuosina 1846–1887 hotelli ja tanssiravintola Hôtel du Nord, jonka salongissa järjestettiin lokakuussa 1864 useita Wiener-Ap-Teaternin moniohjelmaisia näytäntöjä. Emme tiedä tarkalleen ohjelmanumeroiden sisältöjä, mutta eräässä kuvituksessa apina harrastaa esteratsastusta naistenvaatteisiin puettuna. Arvoitukseksi jää, kuinka hevostemput on hotellin sisätiloihin sovitettu.
Ratsuja nähtiin myös 10.12.1871 järjestetyssä Francois Hoffmanin hevossirkuksen esityksessä, seurue oli kiertänyt Suomea jo 1830-luvulta lähtien. Tällä kertaa esitys järjestettiin Linnankadun lämmitetyssä maneesissa. Se oli varmasti järkevää, sillä vaikka mainoskuvassa komeilee silinteripäinen taitoratsastaja hevosineen, teksti kertoo esitykseen sisältyneen myös ”den Afrikanska ELEFANTEN i sin utomordentliga dressur” eli afrikannorsun upeasti pukeutuneena. Hotellin salonki olisi varmaan käynyt pieneksi ja vaatetuksesta huolimatta joulukuinen Turku taivasalla olisi voinut olla liikaa etelän eläimelle.
Eksoottiset tai taitavat eläimet kuuluivat sirkusesitysten vetonauloihin. Hevosten ja norsujen lisäksi julisteissa esiintyy esimerkiksi jännittäviä käärmeitä ja musikaalisia koiria. Kissaeläimiä turkulaiset saattoivat ihastella ainakin eläintenkesyttäjätär Casanowa Newetyn näytöksessä Linnankadulla 29.7.1866, jossa hän esiintyi viiden leijonan ja leopardin kanssa. Pyöräilevää karhua julistekuvituksista ei löydy, mutta karhuja esiintyy eläintaistelunäytösten mainoksissa. Esimerkiksi J. Elsasserin seurue järjesti Kupittaalla 20.9.1835 suuren eläintaistelunäytöksen, johon sisältyi kamppailu amerikkalaisen harmaakarhun kanssa. Joihinkin eläinnäytöksiin yleisö sai jopa tuoda omia eläimiään tappelemaan seurueen petoja vastaan. Raakaa huvia.
Digitoidut sirkusjulisteet kuvituksineen tarjoavat uuden lähdeaineiston eläinten historian lisäksi esimerkiksi monenlaisten vähemmistöjen tai Euroopan ulkopuolisten kulttuurien kuvaamisen historiasta kiinnostuneille. Nykysilmin katsottuna useista sirkusjulisteista välittyy sekä eksotismia että rasismia, mutta sirkukset ovat olleet myös mahdollisuus itsensä toteuttamiseen ja itselliseen elämään henkilöille, jotka eivät syystä tai toisesta istuneet 1800-luvun sääty-yhteiskunnan ahtaisiin normeihin. Julisteaineisto on arvokas, koska tällaiset teemat eivät ole kovin laajasti tallentuneet kulttuuriperintöorganisaatioiden hyllyille.
Sirkusaiheesta kiinnostuneita suosittelen tutustumaan Yhtä sirkusta. Muistoja sirkuksesta! -näyttelyjulkaisuumme (2002) tai Ellen Postin väitöskirjaan Sata vuotta karnevalismia kuvataiteessa. Sirkus aiheena ja tunteiden tulkkina 1850–1950-luvuilla (2024), jossa Posti tutkii sirkusaiheisten taideteosten vaikutusta suomalaiseen taiteeseen: https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/66227. Myös kulttuurihistorioitsija Pauliina Räsänen on kirjoittanut sirkusaiheista: https://pauliinarasanen.com/publications/.
