Gustav Petreliuksen kunniaksi pystytetty Leijona-suihkukaivo sijaitsee Vähätorilla, vanhan pääkirjaston edustalla. Suihkukaivo on seissyt paikoillaan jo 102 vuotta, vartioiden Aurajokea sekä jatkuvasti uudistuvaa ja elämää kuhisevaa kaupunkia.

Riina Tiainen kokoelma-amanuenssi, WAM Turun kaupungin taidemuseo

Gustav Petrelius

Kunnallisneuvos Gustav Albert Petrelius (1836 – 1910) oli turkulainen mesenaatti ja liikemies. Hän oli perustamassa höyrylaivayhtiötä, puuvillatehdasta, tulitikkutehdasta ja jopa kylpylälaitoksia. Lisäksi hän harjoitti laajasti hyväntekeväisyyttä, muun muassa lahjoitti varat ruotsinkielisen lastenkodin perustamiseen. Hän jäi lapsettomaksi ja testamenttasi omaisuutensa, 500 000 kultamarkkaa, Turun kaupungille määräten samalla, että perustettavan rahaston tuotot oli käytettävä kaupungin taiteelliseen kaunistamiseen. 

Vanha mustavalkoinen valokuva Vähätorilta, ihmisiä penkeillä istumassa ja taustalla hopeapajujen ympäröimä Leijona-suihkulähde. (Picture: Turun Sanomat / Turun kaupunginmuseo)
Suihkukaivosta muodostui 1920–1930 -luvulla vehreä keidas ja kaupunkilaisten ajanviettopaikka kirjaston edustalle.
Image: Turun Sanomat / Turun kaupunginmuseo

Suihkukaivokilpailu

Petrelius toivoi, että varoilla toteutettaisiin ainakin ”yksi muhkea suihkukaivo”. Vuonna 1913 julkistettiin suunnittelukilpailu suihkukaivon toteuttamiseksi Turkuun. Kilpailun voittivat työpari arkkitehti Armas Lindgren ja kuvanveistäjä Gunnar Finne ehdotuksella Kors, jonka aiheena oli ristiä kantava ratsastaja. Suihkukaivon paikaksi kaavailtiin Samppalinnan aluetta.

Suihkukaivon toteutus kuitenkin jäi kesken ensimmäisen maailmansodan ja sitä seuranneen inflaation vuoksi. Vasta Suomen itsenäistymisen jälkeen suunnitelmaa alettiin uudelleen edistää. Paikaksi valikoitui nyt kaupunginkirjaston edustan aukio, jonne haluttiin uusi suunnitelma samalta työparilta.

Leijona, liljat ja merihevoset

Uusi suunnitelma sai näkyvyyttä jopa Atlantin tuolla puolen. Toukokuussa 1921 suomenkielinen amerikansuomalaisten sanomalehti New Yorkin uutiset kirjoitti tapauksesta Suomen uutiset -osastossaan otsikoiden: ”Monumentaalinen suihkukaivo Turkuun”.

Finne muotoili suihkukaivoon runsaasti mahtipontista symboliikkaa itsenäistyneen valtion henkeä nostattamaan: Huipulla pulppuavaa vesisuihkua vartioi Suomen vaakunassa komeileva leijona muunnettuna kolmiulotteiseksi veistokseksi. Tarkkanäköisimmät katsojat huomaavat leijonan jalkojen juureen sijoitetut reliefit, jotka kuvaavat Turun vaakunasta tuttuja liljoja. Vesialtaan yllä kaareutuvat merihevoset kertovat Turun ja meren yhteydestä. Jalustaan on lisäksi kaiverrettu professori Edwin Linkomiehen laatima latinankielinen kiitoskirjoitus G. A. Petreliuksen, Turun kaupungin hyvätekijän, kunniaksi. 

Text continues after image

Suihkukaivon ylempää vesiallasta kannattelevat siivekkäät merihevoset.
Image: Raakkel Närhi

Suihkukaivo valmistuu 

Heinäkuussa 1923 suihkukaivo oli jo lähes valmis. Turun Sanomat julkaisi siitä kuvan ryydittäen uutisjuttunsa varsin kriittisillä sanoilla: huipulla seisova pikkuleijona vaikutti koomilliselta, Brahenkadulta katsottuna se oli ilmetty kummitus! Kirjoittajan mielestä teoksen taustana oleva kirjastotalo häivytti veistoksen ääriviivat, ja jokin rauhallisempi ja tyyliltään tanakampi kaivo olisi ennemmin puolustanut paikkaansa aukiolla. 

Sama uutinen kertoo myös, että veden kierto oli järjestetty vesipulan mahdollisuutta ennakoiden siten, että kertaalleen altaaseen laskettu vesi kiertää pumppujen voimalla uudelleen ja uudelleen. Lopuksi uutisessa kuvailtiin yksityiskohtaisesti kaupunginpuutarhuri K. I. Kornmannin suunnitelmia veistoksen ympäristön istutusten suhteen. Tulossa oli ”korkearunkoisia verenpisaroita, suihkukaivon lähelle kellerviä ja punervia gladioleja sekä lohenpunaisen värisiä montberetsioita (ruostekukkia). Samalla muodostetaan aukeamalle erikoisen suunnitelman mukaan nurmikko”.

Vesi pulppuaa Leijona-suihkulähteestä, taustalla vanha kirjastorakennus. (Picture: Raakkel Närhi)

Taidetta kaupungin kaunistamiseksi

Petreliuksen varoilla toteutettiin muitakin julkisia taidehankintoja. Jo vuonna 1914 oli Samppalinnan mäelle pystytetty Petreliuksen muistomerkiksi Felix Nylundin toteuttama Äiti ja lapsi -veistos, joka aiheellaan korostaa Petreliuksen humaania filantropiaa erityisesti lasten hyväksi. Muita rahaston varoin toteutettuja veistoksia ovat Taidemuseonmäen rinteessä seisovat Victor Westerholmin ja Robert Ekmanin muotokuvahermit, sekä runoilija Josef Julius Weckselliä kuvaava veistos Åbo Akademin kirjaston edessä. 

Petreliuksen testamenttirahaston arvosta valtaosa suli pois maailmansodan jälkeisen inflaation seurauksena ja vuonna 1972 rahaston toiminta itsenäisenä lopetettiin. Varat siirrettiin perustettuun Turun kaupungin kaunistamisrahastoon, joka on edelleen toiminnassa. 

Kaupunkikuva on jatkuvassa muutoksessa. Toiset elementit säilyvät kaupungin kiintopisteinä pidempään kuin toiset.

Riina Tiainen, kokoelma-amanuenssi

Muuttuva Vähätori 

Ruosteenruskea teräksinen taideteos, jota ruusukuviot puhkaisee. Taustalla Leijona-suihkukaivo. (Picture: Tatiaana Tolonen)
Saara Ekströmin Kertosäe vuodelta 2010 on Vähätorin toinen taideteos. 
Image: Tatiaana Tolonen

Yli sadan vuoden ajan Petreliuksen kunniaksi pystytetty suihkukaivo on ollut osa Aurajoen rannan kulttuurimaisemaa. Vähätori on säilynyt melko muuttumattomana, vaikka suihkukaivon viereen on ajan saatossa istutettu hopeapajuja, jotka ovat kasvaneet ja sittemmin taas kaadettu. Tori on saanut toisenkin teoksen, Saara Ekströmin corten-teräksestä valmistetun Kertosäe-taidemuurin vuonna 2010. Leijonan taustana kohoaa edelleen sama kaupunginkirjasto, nykyään uudisosalla laajennettuna. Finnen muotoilema pronssinen leijona valvoo ympärillä muuttuvaa kaupunkia ja ohi virtaavaa Aurajokea . Finnen sanoin: Leijona ”ammentaa Turun kulttuurilähteestä”.

Kirjallisuutta

Riitta Kormano: “Kaupungin kaunistamisen virikkeelliset kipinät”. Hetkinen ja muistijälki. Toim. Riitta Kormano, Riikka Niemelä, et al. Turun museokeskuksen julkaisuja 56, 2012.