Oliko Mona Lisa sittenkin turkulainen?
Pakina on julkaistu Turkupostissa 2/2025.
On esitetty teorioita, joiden mukaan Mona Lisa olisi ollut turkulainen. Näin siksi, että tuo arvoituksellinen hymy on edelleen silmin nähtävissä turkulaisessa kulttuuriperimässä.
Ei tiedetä varmuudella, kertooko hymy tyytyväisyydestä vai onko siinä kenties häivähdys pettymystä. Turkulaisille ominainen pidättyväisyys paistaa joka tapauksessa vienosta hymystä. Hymystä ei voi päätellä, onko turkulaisella pidätysvaikeuksia vai ylemmyydentunto tapissa. Mitä tapahtui – voitettiinko vai hävittiinkö?
Kuten tunnettua on, turkulainen ei perinteisesti tanssi ja jos tanssii, niin ei ainakaan pöydillä. Ilmeen tulee olla silloinkin totinen ja asenteen hivenen ärtyisä: Kui mää ny tämmöttis villiintysi?
Turkulainen katsoo mielellään vierestä, kun joku muu menee ja tekee. Vieno hymy kasvoillaan hän odottaa, että kohta päästään kuittailemaan, kun tuo hölmö mokaa. Parempi on suunnitella pitkään ja hartaasti. Sitten kun turkulainen pääsee tekemiseen käsiksi, niin virheitä saattaa tulla ihan vaan sen vuoksi, ettei ole totuttu tekemiseen. Ei ole kokemusta.
Voisiko sittenkin olla niin, että vaimeaan turkulaishymyyn on kätkettynä silkkaa pelkoa? Turkulaiselle on juuri näytetty kaupungin kasvukäyrä. Tuossa on väkimäärän kasvu ja tuossa käppyrässä rakentamisen määrä. Kauheaa, miten me tämän kasvun hoidamme! Nyt pitää tehdä eikä enää suunnitella tekevänsä.
Turkulainen ostaa junalipun Tampereelle ja lähtee vienosti hymyillen opintomatkalle. Mitä ne muka ovat saaneet aikaan? Eihän merettömässä maisemassa voi tuottaa kuin lanttua ja naurista, turkulainen hymyilee ivallisesti.
Nähtyään Tampereen ihmeet itseriittoinen turkulainen palaa nopeasti Kauppatorille ja kertoo Hämeen tuliaiset. Kuvitelkaa: jos siellä pystytään tuollaisiin suorituksiin, niin miten hienoa syntyykään, kun turkulaiset ryhtyvät yhdessä toimeen!? Paljon hienompaa.
Pelkkä ajatus tulevien vuosien saavutuksista saa turkulaisen hymyilemään leveämmin. Ihan kuin pelkkä ajatus tekemisestä olisi nostanut taakan harteilta ja vapauttanut etenemään. Turkulainen on nähnyt kirkkaan vision. Hänen itsetuntonsa on yhtäkkiä pamahtanut paikoilleen, eikä mikään ole enää esteenä onnistumiselle. Turkulaisen usko Turkuun on palannut!
Me ollaan turkulaisii kaikki, hän laulaa epätyypillisesti. Poksauttaa kuohuvan ja kailottaa jokirannassa. Halailee aivan. Nyt, ikuisesti, Turku, hän hymyilee leveästi – ja aivan näkyvästi.
Teksti: Susse Määttänen
Piirroskuva: Minna Mäkipää