Kaupungin taidekokoelma kätkee sisäänsä teoksia, jotka haastavat katsojan pohtimaan ihmisen ja luonnon välistä suhdetta. Kaisu Koiviston esineteos Apolloninen hymy on tästä vaikuttava esimerkki.

Ida Aimus, tutkija WAM Turun kaupungin taidemuseo

Kaisu Koiviston esineteos Apolloninen hymy koostuu lähes kolmimetrisestä teräksisestä kehikosta ja siihen kiinnitetyistä 34:sta lehmän leukaluusta. Suorakulmainen kehikko kaartuu kulmistaan yläviistoon, kehikon pystysuorat palkit näyttävät muodostavan hammasrivistön.  

Leukaluut mukailevat kehikon kaarevaa muotoa, luut ovat sommiteltu symmetrisiksi riveiksi teoksen molemmille pitkille kyljille. Teoskokonaisuus onkin kuin yhtä hymyä: kymmeniä pienempiä hymyjä suuremmassa, teräksisessä hymyyn kaartuneeseen muotoon kiinnitettyinä. 

Apolloninen hymy -teos lainaa nimensä kreikkalaisesta mytologiasta ja Friedrich Nietzscheltä. Mytologiassa Apollon-jumala edusti järkeä, Dionysos-jumala taas kaoottista järjenvastaisuutta. Myöhemmin Nietzsche esitteli esikoisteoksessaan Tragedian synty (1872) apollonisen ja dionyysisen vietin vastinpareina. Hän kuvaa apollonisuutta vakaana ja järjestäytyneenä, jopa julmana. Dionyysisyys taas edustaa hänelle vimmaa ja raivoisaa kiihkoa, pidäkkeetöntä vietin tilaa, joka ilmenee etenkin musiikin kautta. Apolloninen järjestys ja harmonia välittyvät sen sijaan terävimmin kuvataiteiden kautta. 

Text continues after image

Elämän jäljet ja tuotannon kierto

Kaisu Koivistolle on tyypillistä käyttää teoksissaan monenlaista kierrätettyä materiaalia ja löydettyjä esineitä. Hän hyödyntää myös elollista materiaalia, kuten eläinten karvaa, turkkia ja esimerkiksi hevosen harjaa. On mahdollista, että leukaluut ovat peräisin samasta lähteestä mistä karvatkin: teurastamosta. Hyytävää. Tusina leukaluuta ikuisesti sidottuna metalliseen häkkiinsä. 

Millainen elämä lehmillä on ollut ennen heidän luidensa päätymistä osaksi esineteosta? Arvelen, että hyvin rajallinen, niin fyysisen tilan, eliniän kuin mahdollisuuksien muodossa. Lehmät olivat ihmisen omaisuutta.  

Maatalous on tasapainossa, kun lehmät antavat sen, mitä niiltä vaaditaan. Toistuva kaava on ennalta määrätty, maito- ja lihateollisuus paiskaavat kättä, menneen elämän jäljet hävitetään. Toisinaan joku voi kuitenkin poimia luut mukaansa. Luut, joita jätteeksikin tai ylijäämäksi ihmisten kielellä kutsutaan. 

Apollonisuus kuvaa siis toisaalta harmoniaa ja järjestystä, mutta myös jopa julmaksi tulkittua järjestäytyneisyyttä. Apolloninen hymy -teosta voikin tulkita kritiikkinä tehotuotannosta. Leukaluiden käyttö voi olla myös kunnianosoitus lehmille – kiitos, että uhrauduitte, ja kuolemallanne annoitte ihmisparoille ravintoa. Jokseenkin kristillinen ulottuvuus. Marttyyrit elävät ikuisesti veistoksessa, ikuisen hymynkareen osina. Kunnianosoitus voi toimia myös vailla ulottuvuutta ihmiseen: kiitos lehmille, hienoille otuksille, pelloilla käyskentelijöille, metsissä vaeltaville. Kiitos että olette olemassa. 

Tämä on kuitenkin vain yhdenlainen tulkinta. Mitä sinä näet katsoessasi teosta? 

Ida Aimus

Tarvitseeko lehmä ihmistä? 

Jos kaikki näkyvä teoksessa ilmaisee järjestystä, kaikki sen ulkopuolelle jätetty merkitsee kaaosta. Teokseen on pysäytetty liike, palanen elollista elämää. Voisiko teosta tulkita niin, että rauhaa rakastavan lehmän varjona on usein epäjärjestelmällinen, irrationaalinen ihminen? Pyhän eläimen vastinparina silkkaa synnintekoa. Dionyysisyys välittyy kaikkialta ympäriltämme, ihmisten rakentamassa, hurmiollisen kauhun ympäristössä. Tosin, siinä missä dionyysisyys on riippuvainen apollonisuudesta ja toisin päin, en usko lehmien todella tarvitsevan ihmistä. 

Kaisu Koiviston taiteentekemisen ytimessä on kulttuurin ja luonnon rajapintojen pohtiminen. Tavasta, jolla luonto muutetaan hyödykkeeksi ja raaka-aineeksi. Hänen tyylinsä ei ole kuitenkaan syyttävällä sormella suuntaan tai toiseen osoitteleva, ennemminkin toteava ja oivaltava. Pohtimaan ohjaava. Hän toivoo taiteensa koskettavan ja antavan ajattelemisen aihetta tuoden yhteen yllättäviä materiaaleja, tuttu ei olekaan enää tunnistettavassa muodossaan. Ristiriitaisuus ja karunkauneus viehättävät Koivistoa. Teoksista välittyy eletty elämä. 

Tämä on kuitenkin vain yhdenlainen tulkinta. Mitä sinä näet katsoessasi teosta?