Turvallista oppimispolkua pitää vielä rohkeasti parantaa

— Meillä kaikilla on turvallinen arki, kun nämä molemmat ympäristöt ovat kunnossa. Myös osaaminen ja oppiminen vahvistuvat. Turvallisuuden puutteisiin täytyy aina vain uudelleen rohkeasti tarttua, sanoo lasten ja nuorten palveluiden muutosjohtaja Anu Parantainen.

Lasten, nuorten ja aikuisten turvallisuus ja turvallisuuden puutteet nousivat Turun oppimispolkuselvityksessä esiin selvästi, ja turvallinen arki valittiinkin yhdeksi kehittämisteemoista. 

Varhaiskasvatuksessa korostui psyykkinen turvallisuus, eli lasten kaverisuhteet ja se, kuinka tärkeää aikuisten on rakentaa jokaiselle oma paikkansa yhteisössä. Sama näkökulma jatkui perusopetuksessa ja vielä toisella asteellakin. Nähtiin, kuinka ryhmien muodostumista pitää ohjata kautta vuoden, ei pelkästään koulun alkaessa. Huomattiin, että kuunteleva ja kiireetön aikuinen pelastaisi monta haasteellista tilannetta jo alkumetreillä. Havaittiin, että yhteistyö kotien kanssa voisi olla tiiviimpää ja näkyä erityisesti koululaisten ja opiskelijoiden parempana motivaationa.

— Ryhmien rakentaminen ja osallistaminen on päiväkodin ja koulun aikuisten tehtävä. On tärkeää, että yksikään lapsi tai nuori ei jäisi yksin. Tähän tarvitaan systemaattisuutta. Asian edistäminen vaatii huomioita vuosisuunnitteluun ja keskustelua kaveritaidoista, se vaatii valppautta rehtoreilta ja muistipaikkoja opettajien lukujärjestyksiin. Kaikille kasvatuksen ja opetuksen toimijoille tämä ei vielä ole luontaista, ja kokonaisuutta pitääkin rakentaa koko päiväkodin tai koko oppilaitoksen yhteisvoimin, sanoo Parantainen.

Hän toteaa, että turvallisuusonnistumiset ja -puutteet löytyvät myös datasta, esimerkiksi poissaolotilastoista tai kouluterveyskyselystä tai heikon lukutaidon yhdistymisestä näihin. Huoli turvallisuuden säilymisestä on yhteinen. Turvallisuuden vahvistaminen vaatii johtajuutta ja keskustelunavauksia ja edelleen toimenpiteitä. 

Yhdessä sovitaan, miten toimitaan

Sisätilojen, käytävien ja pihojen käytettävyyttä koskevat kysymykset nostivat yhtä lailla esiin turvallisuusaiheen. Lasten ja nuorten keskusteluissa kuultiin, että käytävillä pelottaa ja pihalla huudellaan perään. Henkilöstö puolestaan korosti hyvää tilasuunnittelua työrauhan takeena. Hiljaisten tilojen ja vetäytymisen tarve on lapsilla ja nuorilla keskeinen, sillä kokonaiseen koulupäivään tarvitaan myös rauhoittumisen aikaa.

— Uudet koulut ovat nykyään monitoimijatiloja, ja niiden suunnittelussa on otettava entistä paremmin huomioon fyysinen turvallisuus. Jo hetken aikaa on tiedetty, että avotilat eivät toimi. Vanhojen koulurakennusten osalta on mietittävä esimerkiksi valvontareittejä ja kameroiden kuolleita kulmia. Oppilaita kannattaa kuulla tässä, sillä he tietävät parhaiten, missä on turvallista, missä turvatonta, jatkaa Parantainen.

— Aikuisten läsnäolo rauhoittaa tilanteita ja antaa mahdollisuuden kohtaamiseen. Jos kohtaaminen lapsen tai nuoren kanssa kaatuu liiaksi kiireeseen, asia täytyy nostaa pöydälle. Myös kaupunki voi tukea henkilöstönsä työtä esimerkiksi valitsemalla yhteisiä painopisteitä tai jakamalla hyviä käytäntöjä. Tarvitaan rohkeaa johtamista, kun sovitaan, mihin keskitytään.

Parantainen arvioi, että huomiota tulee kiinnittää nyt hyvinvointia ja oppimista tukeviin ympäristöihin ja kaikkien toimijoiden keskinäisiin arvostaviin kohtaamisiin. Lapset ja nuoret tarvitsevat jokaiselle kaverin, aikuiset puolestaan aikaa ja jaksamista.