Melkein kuin kotona - Perhepäivähoidossa varhaiskasvatetaan pienryhmässä

Uittamolla, Katariinassa ja Ilpoisissa työskentelevät Turun kaupungin Eteläisen perhepäivähoitoyksikön perhepäivähoitajat Sari Toikka, Sirpa Kivelä ja Arja Puittinen ovat kaikki pitkän linjan varhaiskasvatuksen ammattilaisia. Jokainen heistä on työskennellyt perhepäivähoitajana piirua vaille tai yli kaksikymmentä vuotta.  

Tuorein tulokas tiimissä on alueen varahoitajaksi vuosi sitten päiväkotimaailmasta siirtynyt Eeva-Lotta Raita. Lisäksi alueen tiimiin kuuluvat Haritussa työskentelevä Satu Kylä-Junnila ja Nina Viitala Hirvensalosta.  

Perhepäivähoito on perinteinen varhaiskasvatuksen muoto, mutta nykyisin yllättävän vähän tunnettu.  

– Joillekin tulee yllätyksenä, että perhepäivähoito on edelleen olemassa. Noudatamme täsmälleen samaa Turun kaupungin varhaiskasvatussuunnitelmaa kuin päiväkoditkin, hoitajat ovat koulutettuja ja hoito laadukasta, Toikka sanoo.

Lisäksi jokaiselle lapselle tehdään henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma aivan kuten päiväkodissakin. Kaikki perhepäivähoitajat ovat lain vaatiman koulutuksen suorittaneita ja heidän kotinsa on tarkistettu ja hyväksytty turvallisuuskriteeristön mukaisesti.

Kunnallista vai yksityistä?

Perhepäivähoito on varhaiskasvatusta pienryhmässä kodinomaisessa ympäristössä. Vanhemmat voivat halutessaan valita lapselle yksityisen palvelun kunnallisen sijasta. Turussa kunnalliset perhepäivähoitajat työskentelevät itsenäisesti kodeissaan, mutta yksityistä perhepäivähoitoa on tarjolla myös ryhmäperhepäivähoitona. Yksityisesti perhepäivähoitajan voi palkata myös lapsiperheen kotiin.

Turussa yksityistä perhepäivähoitoa on sekä yksityisen hoidon tuella että palvelusetelillä. Lakisääteisen tuen lisäksi Turku maksaa yksityisen hoidon tukeen kuntalisää kokopäivähoidosta. 

Turun kaupunki ohjaa ja valvoo yksityistä varhaiskasvatusta sekä neuvoo palveluntuottajaa toimipaikan perustamisessa. Varhaiskasvatusta toteutetaan Turun kaupungin varhaiskasvatussuunnitelman ja lapsen yksilöllisen varhaiskasvatussuunnitelman mukaisesti.

– Lisätietoja perhepäivähoidosta saa varhaiskasvatuksen palveluohjauksesta, perhepäivähoidon lähijohtajilta tai suoraan yksityisiltä hoitajilta, neuvoo Eteläisen perhepäivähoitoyksikön lähijohtaja Jaana Virta. 

Perhepäivähoitaja jää monen lämpimiin lapsuusmuistoihin kuin turvallisena sukulaisena.

 

Enemmän syliaikaa

Kaikissa perhepäivähoidon muodoissa pienryhmien koko on neljä lasta. Lisäksi ryhmään voidaan sijoittaa iltapäivien ajaksi yksi esiopetusikäinen lapsi.

– Perhepäivähoidon etuja on lapselle tuttu hoitaja, joka ei vaihdu päivän mittaan. Pienessä ryhmässä yksittäiselle lapselle riittää enemmän huomiota ja syliaikaa, mikä on tärkeää etenkin pienemmille tai ujommille lapsille, perhepäivähoitaja Arja Puittinen sanoo.

Perhepäivähoitajalla on tärkeä ja läheinen rooli pienen lapsen elämässä.

– Suurin osa lapsista on samalla hoitajalla koko varhaiskasvatusiän, vauvasta esikouluun saakka, Sirpa Kivelä kertoo.

Perhepäivähoitaja jää monen lämpimiin lapsuusmuistoihin kuin turvallisena sukulaisena.

– Se on liikuttavaa, miten vielä esimerkiksi rippijuhliin tulee kutsuja vuosien jälkeenkin, samoin joulukortteja, Puittinen kiittelee.

Pienryhmässä myös lapset ystävystyvät keskenään helposti. Ryhmässä voi olla eri-ikäisiä lapsia ja näin ryhmässä toimimisen taitoina pienemmät oppivat isommilta ja isommat auttavat pienempiä. 

Ulkoilua säässä kuin säässä

Perhepäivähoitajan työ voi vaikuttaa yksinäiseltä, mutta työpäiviin kuuluu tiiviisti yhteistyö muiden perhepäivähoitajien kanssa. Työyhteisön tuki on tärkeää, mutta myös lapset nauttivat toisten lapsiryhmien tapaamisesta. Ystävyyttä on ilmassa yli ryhmärajojen.  

Perhepäivähoidossa ei suinkaan jumiteta neljän seinän sisällä kotioloissa, vaan ulkoilu yhdessä on olennainen osa jokaista päivää.

– Ulkoilemme säässä kuin säässä. Leikimme lähialueen leikkipuistoissa ja käymme metsäretkillä. Lisäksi käytössämme on viikoittain lähikoulun liikuntasali, jossa voimme hyödyntää liikuntavälineitä, sekä läheisen päiväkodin tilat, Toikka kertoo.  

Hoitopäiviin mahtuu monipuolisesti myös kädentaitoja, muskaria, liikuntaleikkikoulua, menoa ja meininkiä. Lapsille tärkeitä ovat myös retkipäivät, jolloin suunnataan esimerkiksi biologiseen museoon tai Turun linnaan. 

Parasta työssä ovat lapset ja heidän elämänilonsa.

 

Tiivistä yhteistyötä kodin kanssa

Perhepäivähoidossa yhteistyö lapsen perheen ja perhepäivähoitajan välillä on hyvin välitöntä ja tiivistä. Aamuin ja illoin hoitoon tuodessa ja hakiessa ehditään vaihtaa ajankohtaiset kuulumiset. Lisäksi vanhempia tiedotetaan joka kuukausi uutiskirjeellä, johon kootaan tunnelmia ja valokuvia tapahtumista ja retkiltä.  

– Hoitolasten perheet myös tutustuvat keskenään ja ystävystyvätkin. Yhteistä aikaa vietetään myös vapaa-ajalla. Viime vappuna minutkin kutsuttiin yhteisiin vappujuhliin, Toikka iloitsee

Luottamussuhteesta kertoo sekin, että usein vanhemmat haluavat nuoremmat lapsensa samalle hoitajalle. Eikä hoitopaikkaa haluta vaihtaa, vaikka muutettaisiin toiselle asuinalueelle. Vaikka hyvästä perhepäivähoitopaikasta halutaan pitää kiinni, lapset myös kasvavat nopeasti ja tulee aikaa siirtyä eskariin. Joten vapautuvia perhepäivähoitopaikkoja kannattaa aina kysellä. 

Eteläisen perhepäivähoitoyksikön varahoitaja Eeva-Lotta Raita on tiivis osa perhepäivähoitajien työyhteisöä, mikä on varsinaista luksusta lapsille ja heidän perheilleen. 

– Olen kaikkien ryhmien lapsille tuttu ja oman perhepäivähoitajan ollessa poissa, lasten on paljon helpompi tulla hoitoon tutun hoitajan luo, kuin mennä esimerkiksi päiväkotiryhmään, Raita sanoo.

Lasten ilo on työpäivän sokeri

Arja Puittinen, Sari Toikka ja Sirpa Kivelä ovat kaikki työskennelleet perhepäivähoitajina toistakymmentä vuotta. Alalle heidät toi monelle pitkän linjan perhepäivähoitajalle tyypillinen tarina: omat pienet lapset ja halu hoitaa heitä kotona.

Suuri osa perhepäivähoitajista viihtyy työssään niin hyvin, että työstä muodostuu elämänmittainen ura.  

 – Minun tarkoitukseni oli tehdä tätä työtä niin kauan kun omat lapset olivat pieniä, mutta työ on vain vienyt mennessään ja tässä sitä ollaan edelleen, Toikka nauraa.

Nykyisin kunnallisella perhepäivähoitajalla ei voi olla omia lapsia kotona, mutta yksityisellä voi. Lapset ja heidän aitoutensa muodostuvat kuitenkin työn tärkeimmän sisällön. 

– Parasta työssä ovat lapset ja heidän elämänilonsa. Vaikka oma aamu olisi ollut takkuinen, heti kun lapset tulevat hoitoon täynnä iloa ja energiaa, itsekin tulee väkisinkin hyvälle tuulelle, Toikka hymyilee. 
 

Perhepäivähoitajat Arja Puittinen (vas.), Sari Toikka ja Sirpa Kivelä leikkipuistossa Ilpoisissa.