Leikki on lapsen työtä. Siksi Nummenpakan aamu- ja iltapäivätoiminnassa keskitytään tunne- ja turvataitojen vahvistamiseen leikin ja levon avulla.
Aamu- ja iltapäivätoiminta on koulun jälkeistä ohjattua toimintaa 1.–2.-luokkien oppilaille sekä perusopetuksen oppilaille, joilla on erityisen tuen päätös. Toimintaa ohjaa perusopetuslain aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteet, Turun kaupungin aamu- ja iltapäivätoiminnan toimintasuunnitelma sekä toimipaikkakohtainen toimintasuunnitelma, jossa huomioidaan kunkin lapsiryhmän erityistarpeet.
Turun aamu- ja iltapäivätoimintaan haetaan Wilman kautta pääosin maalis-huhtikuussa, mutta toiminta on ympäri vuoden avoinna uusille tulijoille. Tällä hetkellä Turussa on yli 2 000 aamu- ja iltapäivätoiminnassa mukana olevaa lasta.
Turussa toteutetaan 27.10.–7.11.2025 aamu- ja iltapäivätoiminnassa mukana oleville lapsille ja heidän huoltajilleen suunnattu asiakaskysely sekä ohjaajille suunnattu kysely. Asiakaskysely toteutetaan joka toinen vuosi, ja saatuja vastauksia käytetään aamu- ja iltapäivätoiminnan kehittämiseen.
Nummenpakan aamu- iltapäivätoiminnassa korostuvat tunne- ja turvataidot
Tunne- ja turvataidot nousevat esiin huoneentauluissa, toiminnan tavoitteissa ja sisällöissä, vaihtuvissa teemoissa ja pysyvissä käytänteissä. Ne ovat lapsillekin hyvin tuttuja. Kysyttäessä, mitä TT-lyhenne tarkoittaa, monta kurottavaa kättä nousee ilmaan.
– Nummenpakan iltapäivätoiminnassa, tutummin ippessä, painopisteenä ovat tunne- ja turvataidot, kertoo aamu- ja iltapäivätoiminnan vastuuohjaaja Johanna Hella.
Myös Pace-menetelmiä käytetään arjen kasvatustilanteissa. Se on leikkisää, uteliasta, empaattista ja hyväksyvää lasten kohtaamista. Lapsen käytöksen taakse nähdään, sen äärelle pysähdytään ja myönteistä käytöstä vahvistetaan, kuvailee Hella. Hän nostaa esiin tärkeimmän:
Myötätuntokulttuuri on meille tosi tärkeä arvo.
Hyvä ja reilu käytös nostetaan aina esiin kehuin ja helmen kokoisella konkretialla. Hyvän käytöksen helmet säilötään ikkunalaudan lasipurkkiin, jota lapset pysähtyvät aina ajoittain tarkkailemaan. Johanna Hellan mukaan positiivisen palautteen hedelmät kerätään keväällä, mutta ensin on tehtävä kylvötyö.
Nummenpakan aamu- ja iltapäivätoiminnassa työskennellään koko lukuvuoden ajan tunne- ja turvataitojen parissa. Kuvassa Leevi (vas.), Nam ja Daibhik osallistuvat tunnetaitotyöpajan tehtävään.
Nummenpakan aamu- ja iltapäivätoiminnassa keskitytään kuukausittain eri painotuksin kädentaitojen tekemiseen, liikuntaan, ruokakasvatukseen, kestävään kehitykseen, lukutaidon edistämiseen ja kaveritaitoihin. Myös vanhemmilta saadussa palautteessa korostuvat turvallisuus, läsnäolo, kaveritaidot sekä läksyissä tukeminen.
Nummenpakan aamu- ja iltapäivätoiminnassa on lapsia kahdestatoista eri maasta. Seinällä komeilee kartta, johon lapset ovat saaneet liimata sinitarralla toisen kotimaansa lipun. Ippessä saa myös puhua omalla äidinkielellään, kun suomen kielen kanssa ponnistelu väsyttää.
Luottamusta lapsen, vanhempien ja ohjaajien välillä lisää myös yhteinen kieli. Ohjaajista Koestan Kiyani puhuu suomen lisäksi kurdia sekä persiaa, ja Lana Fadhil arabiaa, mikä on helpottanut kommunikointia lasten ja vanhempien kanssa.
Päiväohjelmassa on leikkiä ja lepoa
Aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajien päivä koostuu lasten kasvatuksen ohella suunnittelutyöstä, järjestelystä ja materiaalien valmistelusta. Työnkuvaan kuuluvat myös aamuiset vanhempainvartit, joissa keskustellaan ja tarvittaessa ohjataan perheitä heille suunnattuihin palveluihin, kuten perheneuvolaan. Työssä saa monipuolisesti hyödyntää omaa osaamista ja ammattitaitoaan niin musiikkiin, käsitöiden kuin draamamenetelmien parissa.
Kun lapset saapuvat suurine reppuineen ippeen, jokaista tervehditään iloisesti. Tervehtimisen jälkeen ohjelmassa on tavallisesti läksyjen tekemistä.
Erityisesti niukasti suomea osaavalle vanhemmalle läksyissä auttaminen voi olla haastavaa, jolloin ippe-ohjaajan rooli on korvaamaton. Lapsi ei jää yksin läksyjen kanssa, vaan saa kannustuksen ja pienen avun jälkeen onnistumisen kokemuksia.
Perjantaina ei ole läksyjä, joten lapset siirtyvät suoraan kauppa-, autokorjaamo- ja ravintolaleikkeihin. Kakkosluokkalaiset pitävät erityisesti majojen rakentamisesta ja Pokémon-korttien vertailusta.
Kakkosluokkalaiset Ellen (vas.), Aida, Elellaan, Leevi ja Veeti herkuttelevat vanilja- ja suklaajäätelöllä ravintolassa.
Leikin jälkeen rauhoitutaan levolle. Lapset ovat usein melko väsyneitä vietettyään päivän lukuisten valintojen, hälyisän äänimaailman ja oppimisen äärellä. Lepohetki rauhoittaa hermostoa ja opettaa levon ja rauhoittumisen merkitystä.
– Lapset oppivat lukuvuoden edetessä odottamaan lepohetkeä, kun siitä on tehty selkeä rutiini ippessä, kertoo Johanna Hella.
Välipala syödään kahdelta ruokasalissa. Siinä auttavat muutamat reippaat käsiparit aina vuoroviikoin. Välipalan jälkeen siirrytään leikkimään ulos. Pihalta osa lähtee kävelemään suuren reppunsa kanssa kotiin, osaa tullaan portilta hakemaan.
Lapset tekevät työstä merkityksellistä
Kysyttäessä, mikä työstä tekee merkityksellistä, vastaus on yksiselitteinen: lapset. Työ koetaan ajoittain haastavana, mutta arvokkaana ja palkitsevana. Vaikka askelmittarin lukemat paukkuvat ja desibelitaso ylittyy aina ajoittain, jokaisessa päivässä on hyviä hetkiä.
Ohjaajat kulkevat hetken lasten rinnalla, jättäen turvallisen muistijäljen heihin. Useat lapsista muistavat ohjaajat vielä aikuisenakin, ja tulevat juttelemaan kaupungilla tai tarjoavat jäätelöä, muistelee ohjaaja Sari Ketola.
– Aivoihin jää jälki pienestäkin arvokkaasta kohtaamisesta, eivätkä mitkään ponnistelut mene hukkaan lapsen kanssa, tiivistää Johanna Hella.
Ellen, Estella, Aida ja Elellaan leikkivät päiväkotileikkiä heti ippeen saavuttuaan.
Related content:
